SYNNYTYSOSASTOJA EI SAA ENÄÄ LAKKAUTTAA!!

Eikös tuo päivyystyssetus tähtää kuitenkin siihen, että entistä useampi syntyvä lapsi jäisi henkiin ja paremmassa kunnossa terveytensä puolesta, eli ylemmät portaat ovat nimenomaan huolissaan heistä ja pyrkivät pelastamaan yhä harvenevista vastasyntyneistä vielä useamman kuin aikaisemmin.

Pointti tuossa päivystysasetuksessa on se, että tällä hetkellä pienemmissä sairaaloissa nimenomaan ei ole paikalla ne päivystävät gynekologit, anestesialääkärit tai leikkurin hoitajat. Pitäisi olla, ja jatkossa tulee olemaan. Jos ei ole varaa tai muusta syystä ei onnistu, siirtyy toiminta sinne missä se onnistuu. Välimatkojen kasvaessa matkasynnytykset lisääntyvät, mutta toisaalta kriittisessä kunnossa olevien vastasyntyneiden ja äitien siirrot vähenevät. Tilastojen mukaan niitä on noin tuplasti enemmän vuosittain kuin mitä matkasynnytysten arvellaan lisääntyvän. Ja sellaisessa siirrossa on aina henki kyseessä, matkasynnytyksessä ei välttämättä. Lisäksi tietoisuus siitä, että synnytyspaikka on kauempana, muttaa synnyttäjien käyttäytymistä, eli lähdetään aikaisemmin likkeelle. Ja vielä pienten synnytyslaitosten puoltajat ovat yrittäneet rekrytoida synnyttäjiä ympäri Suomen, jopa ulkomailta, kasvattamaan synnytysten määrää, eivätkä näe siinä kuitenkaan mitään matkaongelmaa. Päivystysasetuksessa annetaan kuitenkin takaportti pienemmille synnytyslaitoksille, jos matkat venyvät aivan kohtuuttomiksi, mutta päivystysmiehitys on kuitenkin saatava kuntoon. Ja se on hyvä asia.

Jos Oulaskankaalla puuttuu tulevan päivystysasetuksen vaatimista kriteereistä vain lastenlääkäripäivystys, niin looginen reaktio siihen ei ole vaatia päivystysasetusta romutettavaksi, vaan painostaa poliitikkoja kustantamaan tuo päivystys. Päivystysasetus romuttamalla romutetaan samalla aiheellinen pyrkimys parantaa syntymättömien lasten turvallisuutta niissä synnytysyksiköissä, jotka ovat toimineet selvästi puutteellisin miehityksin.

Kuullostaa aika erikoiselta, että Oulaskankaalla on vastasyntynen elvytykseen kykenevää henkilöstöä pilvin pimein, mutta silti vastasyntyneitä kärrätään Ouluun saamaan suonensisäistä antibioottihoitoa tai sokeria.

Pieniä synnytyssairaaloita puolustavat väitävät mm. että vain yksi lapsi tuhannesta tarvitsee välitöntä lastenlääkärihoitoa. Kuitenkin tilastot osoittavat mm. että vastasyntyneistä 10 % tarvitsee stimulaatiota hengityksen käynnistymiseen, 3–6 % hengityksen avustamista ja 0,1 % (siis yksi tuhannesta) paineluelvytystä tai adrenaliinia tai molempia. Lisäksi pelkästään vaikean B-streptokokki-infektion saa 1/1000 vastasyntynyttä. Suomessa syntyy tätänykyä vajaa 60 000 lasta. Siten vuosittain vain 60 tarvitsisi muka välitöntä lastenlääkärihoitoa _koko Suomessa_ vuoden aikana. Vastasyntyneiden teho-osastoilla hoidetaan tuollainen määrä pelkästään yhdessä yliopistollisessa sairaalassa kuukaudessa. Sikiön hapenpuutteesta kärsii tutkimusten mukaan n. 2 % sikiöistä.

Toinen argumentti pienten synnytysyksiköiden puolesta on usein se, että synnyttäjät on valikoitu ja riskisynnyttäjät ovat muualla. Kuitenkin tilastot osoittavat senkin, että vain 36 %ssa raskauksista, joissa sikiö kärsi hapenpuutteesta, oli todettavissa hapenpuutteelle altistavia tekijöitä, ja synnytystä edeltävästi sikiön hapenpuute voitiin ennustaa kliinisten merkkien avulla vain 3 %:ssa tapauksista. Riskiraskauksien seulominen sikiön hapenpuutteen estämiseksi ei siis käytännössä onnistu ollenkaan hyvin.

Kaikki tuollainen tutkimusten ja tilastojen tarkoitushakuinen (virheellinen) ja pseudotietellinen tulkinta on omiaan syömään pienten synnytyslaitosten puolesta taistelevien joukkojen uskottavuutta, joten muutkin sen ryhmän väittämät jäävät omaan arvoonsa, mukaanlukien mm. heitot tien päällä synnyttävistä ja pienten synnytyslaitosten erinomaisesta turvallisuudesta. Todelliset tilastot kertovat aivan muuta.