dermatillomaniaa?

Itelläni ihon repimistä ilmenee erityisesti silloin, kun minulla on erityisen vaikeaa. Useimmiten voimakkaasti stressaantuneena revin ihoani. Taas sellainen vaihe päällä. Opiskelen työttömyyspäivärahalla, mutta tuet ovat olleet toistuvasti tauolla kun olen hoitanut asioitani niin leväperäisesti. En vain saa otetta arjen askareista, joiden takia joudun toistuvasti ongelmiin. Nyt olen rahaton, haalinut paljon turhaa roinaa, mutta niiden pois myymiseen ei ole taitoja, eikä riitä voimia.
Opiskelut vaaka-laudalla, mutta niin tuntuu olevan kaikki muutenkin elämässäni.

Olen yrittänyt saada järjestykseen elämääni tekemällä myynti-ilmoituksia turhasta roinasta. Lisäksi, ainut tietokone on vetelemässä viimeisiään. Polkupyöräni hajosi. Vaatteita ei ole enää riittävästi. Syön saataran yksipuoleista ruokaa, kun ei ole varaa, eikä oikein voimiakaan yrittää tehdä päivittäin 1,5 eurolla mitään erityistä. Syönkin lähinnä joka päivä nuudeleita, leipiä ja kaurapuuroa. Juomaksi juo useimmiten vettä, koska maito on niin kallista....

Olen repinyt molemmat jalat verille. Kädet ovat tervehtyneet ja ehjää ihoa on vaikeampaa repiä. Kävely on vaikeaa, kun ei pysty kunnolla kävellä kipeiden jalkapohjien vuoksi. Silti täytyy koko ajan repiä lisää ja lisää uutta kovaa ihoa...
Päiväkoti- ja kouluikäisenä revin myös huulia ja revin myös ikeniä, mutta sitä ei ole enää ilmennyt. Eli nykyisin revin lähinnä käsiä ja jalkapohjia. useimmiten jalkapohjia, koska niistä on helppo aloittaa, vaikka olis terve ihokin... Kynsileikkurilla vain alku ja loput sitten repimällä.

Itsellä kanssa ollut niin kauan kun vaan muistan pakonomaista nyppimistä, erityisesti kasvojen alueella. Omalla kohdalla se rajoittuu enimmäkseen finnien/mustapäiden, satunnaisten rupien, päännahan ja kynsien ympärillä olevan ihon nypläämiseen.

Viimekuukausina olen päässyt hieman irtautumaan tavasta, mutta silti se on osa jokaista päivääni. Muutos tulee olemaan hidas ja vaikea, enkä usko koskaan pääseväni siitä täysin eroon.

Koeta miettiä tilanteita, joissa nypit herkimmin. Itse nypin tylsistyneenä tai oikein keskittyneenä. Myös jos pitäisi tehdä jotain epämiellyttävää tai henkisesti vaativaa (essee).

Finnit ovat suuri osa nyppimistäni, joten kookas tai muuten huomioni herättävä näppylä usein rikkoo putken ja pian tajuankin repineeni peilin edessä monen päivän parantumisprosessin takaisin lähtöpisteeseen.

Peilit, etenkin vessan peilit saavat minut tutkimaan ja etsimään jotakin nypittävää, ja jos en tajua ajoissa, saatan huomata naama punaisena ja muhkuraisena tekeleeni. Siksi pyrin aina vessaan mennessäni, tai ainakin peliin katsoessani ikäänkuin mantraamaan mielessäni "älä nypi, älä nypi..." jos päädyn kuitenkin nyppimisetäisyydelle peiliä, on minun revittävä itseni taaksepäin.

Yksin ollessani kontrollointi on hankalampaa itselläni, koska pelko siitä, että joku huomaisi on iso apu. Huomasin tämän erityisesti kun muutin hiljattain opiskelija asuntolaan, missä jaan huoneeni toisen kanssa. Nyppimiseni väheni huomattavasti ja heti kämppikseni käytyä viikonlopun kotona, ja itse jäädessäni asuntolaan nyppimistä oli vaikeampi estää.

Toinen mitä kannattaa pohtia on syitä. Ulkonäköpaineet? Stressi? Levottomuus? Voisiko lapsuudesta löytyä jotain, mikä on ehkä pahentanut nyppimistä tai aiheuttanut ongelman.

Kun ongelman ymmärtää, sitä on helpompi kontrolloida.

Ps. Pahoittelen sekavaa puoliunessa tuotettua tekstiä

Pps. Voimia!