Nainen, elämä menee kuin juna, eteenpäin. Ei niitä tunteita, joita oli, enää ole. Maisemat vaihtuvat, elämä muuttuu, ystäviä häviää, ystäviä tulee. Me kasvamme kuin puut ja olemme vuosien päästä erinäköisiä, erilaisia, eri tavalla tuntevia ihmisiä. Koin sinua kohtaan ihastumista, himoa, rakkautta, jopa pakkomiellettä. Se kaikki päättyi, ei niitä enää ole. Miksi sitten näitä mietin, siinäpä se... kai jotain "hyvästien" haikeutta. Se on elämää, että hyvästellään välillä toisiamme. Eikä sitten kohta enää muisteta mitään. Katoamista.
tilinpäätös: tässä ollaan
tunteet kuolevat
19259
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
ettei muulla olekkaan väliä, kuin sillä mitä sä tunnet. Toisesta vähät välittäen.
Toinen jääköön tunteineen selviämään.
Kyllä minä olen tässä asiassa yksin. Puhun yksin. Ei hän välitä. Joten älä stressaannu tästä mun yksinpuhelusta. Yksinhän me tänne maailmaan tullaankin. Pitää vaan elää. On elämässä paljon hyvää.
Entä jos hän välittää? Ei vain jostain syystä uskalla sitä suoraan sanoa. Ei hänen tunteet ole välttämättä mihinkään kuolleet. Ehkä hän ei vain tiedä, mitä tehdä.
Tiedän minä. Hän sanoi minulle niin. Sydämeni särkyi..
Sivusta totean, niin juna kulkee ja maisemat vaihtuu. Jotkut hyppää pois ja vaihtaa junaa, jotkut jää. Tunteet tulee ja menee, anna niiden mennä, anna tilaa uusille tunteille.
Sanon lähinnä itselleni, silti hyväksyn, jokseenkin surumielisenä tunteeni, niille en voi mitään, mutta juna kulkee ja mä istun siinä junassa.
Miksi on niin vaikea ohjailla tunteita ja miksi niistä ei pääse eroon. Miksi tunne on yhtenä päivänä poissa ja toisena taas näkyvissä. Milloin tunne kuolee, vai kuoleeko koskaan.
En koskaan pyydä anteeksi tunteitani, sen tiedän.
Totta anna tilaa uusille tunteille. Älä jää menneeseen kiinni. Jos nainen ei enää kiinosta, etsi uusi.....
Surullista... :(
lukijaa naisissa, joiden tunteet varmasti heittää maan ja taivaan välillä, kun ei tiedä on hyvästit hänelle.
Nämä on todella pahoja, liian moni säikähtää ja jää miettimään, miksi juuri minä, olikohan tuo minulle, vai jollekkin toiselle.
Summa summarum, samoin kävi itselle ;(.
Ei tarvitse miettiä oliko tää sulle, naisena kirjoitin omia ajatuksia. Me ei koskaan oltu me ja mä oon koko ajan istunut samassa vaunussa ja miettinyt omiani.
Joten relax, mulla on nyt nälkä ja tämä on raadollinen fakta. Keitän puurot ja kahvit, vielä voileipä ja eilinen munkki, söin eilen tosi vähän, eiköhän tämä päivä lähde sillä käyntiin :)
No eipä ainakaan koske minua.
Helpotti kummasti ;).
Ei hän täällä ole. On tehnyt sen selväksi, että ei kiinnosta. Joten olkaa huoleti. Minä vain kirjoittelen.
Sanoiko hän muka suoraan, että ei kiinnosta? Jos kumpikaan ei ole selvästi kysynyt/sanonut tunteistaan, ei voi olettaa mitään varmaksi. Minä en ole vielä hyvästejä sanonut, vaikka toinen tavallaan niin teki.
Nyt mua naurattaa :) ihan oikeesti, hihii...
kyllä me ollaan surkuhupaisia :) .juu ja puuro palaa pohjaan..heippa.
Sanoi suoraan että ohi ja ohi on. Sitä sitten sulatellaan
Samat sanat..........ja juna kulkee vaan..........kulkee.........
https://www.youtube.com/watch?v=uUN5vMIkIeM
Ihan samat ajatukset kuin aloittajalla, mutta naisella. Ei tosin ole haikeuttakaan, vaan helpotusta ja iloa.
Näinhän se on. Luopuminen kuuluu elämään. Tilanteet, tunteet ja ihmiset muuttuu. Jostain on yleensä luovuttava, jotta uutta voi tulla tilalle. Eihän ne muistot välttämättä katoa kokonaan. Niiden merkitys muuttuu. Jostain mihin halusi palata tulee jotain, mitä muistelee joskus, mutta ei silti halua palata.
Jotenkin näinkin..