Voisiko joku kiltti tulla auttamaan minua? Minulla on paha ongelma. Nimittäin olen varastanut ystäviltäni ja mummiltani rahaa. En nyt satasia, mutta 70€ kuitenkin. Sanoin mummilleni, että otin häneltä 5€ mikä ei ole koko summa... Minulla on tästä niin huono omatunto että se pyörii koko ajan mielessa ja itken kokoajan. En pysty, en vain pysty kertomaan äidille tai kenellekään. Haen nyt apua täältä. Pelkään myös joutuvani helvettiin tämän takia... Mainittakoon myös että olen 11 v. Tyttö. Voi auttakaa minua en saa elettyä tän kanssa :-(
auttakaa :-(
apua :-(
38215
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Hei. Ei mitään hätää. Ihmiset tekevät joskus virheitä. Nyt sinun velvollisuutesi olisi vain mennä ja tunnustaa asia, jotta rahat saadaan takaisin omistajilleen ja saat itsellesi rauhan ja voit ryhtyä juttelemaan läheistesi kanssa mistä varastelu johtuu, ennen kuin se äityy pahemmaksi. Joskus ihminen erehtyy, mutta ihminen voi aina korvata tekemänsä vääryydet. Joten älä syyllistä itseäsi, vaan tunnusta asia reippaasti.
Varmaan asia hävettää, kaduttaa sinua, mutta ainut keino vapautua on nyt vain tunnustaa asia. Jos sinulla on jollain tapana pakkomielle vohkia toisen omaa, niin asialle pitää tehdä ajoissa jotain.
Emme voi muuten rauhoittaa omaatuntoasi.
En siis enää varastele, tää tapahtus vuosi sitten. Luulen kyllä että mummi tietää tästä ja "tavallaan" olen tunnustanutkin sen hänelle. Missään nimessä en varastele enää. Mut mä en vaan pysty, en vaan pysty kertomaan.
Tuo on omatuntosi joka on alkanut kolkuttamaan sairaanloisesti ja paisunut valtaviin mittasuhteisiin vain omassa päässäsi.Älä hätäile,unohda koko juttu tai jos et mitenkään saa asialta rauhaa,kirjoita se paperille ja näytä mummillesi,saat ihan varmasti lapsikulta rauhan,turhaan pilaat elämääsi tuolla asialla.
Tuo on ihan normaalia,lapsilla on monestikkin jokin varasteluvaihe lapsena,mullakin oli,ja mun lapsella.Kun ottaa opikseen,ja lopettaa sen,voi sitten hymyillen muistella aikuisempana sitä vaihetta!
Mutta entä jos ei pysty kertomaan siitä?
Muu ei auta kuin tunnustaa. Omatunto ei muuten rauhoitu. Kirjoita mummolle ja äidille kirje, että elämä on opettanut sinua ja olet toiminut väärin. Haluat olla sittenkin rehellinen ihminen. Esitä myös pyyntö, että miten voisit sovittaa pahan teon. Kerro lapussa, että asia on vaivannut kovasti.
En pysty :((
Itse tein saman nuorempana. Palautin vain rahat jossain vaiheessa salaa rahapussiin. Kannattaa tehdä samoin.
Joo mä aion palauttaa ainakin osan kun saan rahaa mummille, kun se ei varmaan huomaa sitä mut entä yhel kaveril milt otin ku se huomais sen???
Sano, että se on joku laina jonka palautat jonka kaverisi on vain unohtanut...?
Mä tunnustin kaverille, se anto anteeks jo :)
Mut mummille en vaan pysty.... Mut palautan sille sit ne rahat kun vaan saan.. Ja jos en saa niin sitten on vaan pakko tunnustaa. :(
Hyvä, kun tunnustit kaverillesi ja kävi vielä niin kivasti, kaveri antoi anteeksi. :)
Mutta jos palautan rahat mummille salaa enkä tunnusta, niin onko se sitten niinkun väärin? :(
Mielestäni ei ole väärin, koska käsität, että varastaminen on väärin. Eikä se mummi niistä rahoista niin paljon välitä kuin sinusta. Rauhotu jo, muutaman vuoden päästä naureskelet koko tälle jutulle.
Ok :) mä palautan ne heti ku saan.
Mut mul on silti koko ajan täst pahamieli :-(
Olen minäkin joskus nuorena sortunut pieneen näpistykseen. Kun asianomainen ei ole huomannut varkautta, niin olen myös sitten salaa huomaamattomasti jättänyt rahan varastamani omaisen pöytälaatikkoon.
Ok :) mä palautan sit ku saan rahaa ni salaa sinne kukkaroon... Mul on täst myös pahamieli siks ku oon menny käyttää ne rahat sillon joskus... Mut ei mul enää ku maksan takas.
Lahjoita varastamasi rahat demonikarkoittaja pirkko jalovaaralle,, hän lupaa laittaa tuotoista 99.9% omiin palkkoihinsa ja loput menee lyhentymättömänä lähimpään alkoon!!!
Täh?
Hei, 11 v. Tyttö !
Kerro mummolle, vaikka kirjeessä !
Pahoittelet, ja tarjoudut auttamaan ja tekemään työtä:
Siivousta, pihatyöt, pyykki, silitys, kukkien hoito, leipomista tms.
Mummo varmasti on tyytyväinen. Älä mene kukkarolle salaa palauttamaan rahoja, voi tulla väärinkäsitys.
Hyvä, että olet ottanut opiksi, se on tärkeintä !
Sitten jatkat elämää, hyvillä mielin !
Tiedän, näin pitäisi tehdä :( mutta kun mä en vaan pysty siihen... Ja kumm"lle pitäis kertoo ensin- äiti vai mummi?
Mulla ei oo täst enää paha mieli, joten voinks mä vaan ottaa opiksi ja illa tekemättä mitään ja unohtaa koko jutun?
Paitsi et sit mä taas pelkään et joudun hel.vettiin :(
Mulla oli ala-asteikäisenä varatelu vaihe, varastin kaupoista turhia asioita varmaan satojen eurojen edestä. Lopetin tämän kuitenkin ja en ikinä kehtaisi varastaa kaupasta, tai siis uskaltaisi. Välillä varastelen äidin tai veljen rahoja mutta pieniä summia.
Mä en oo koskaan kehdannut varastaa kaupasta. Mun äiti varasti tänään vahingossa kaupasta irtsaripussin kun mun pikkusisko oli napannut sen sieltä kärryistä kun se istu siinä kärryjen vauvojenistuimessa ja äiti ei huomannut sitten sitä.... Se oli täys vahinko :)
No jos äitis on rehellinen, niin hän vie pussin seuraavalla kerralla kauppaan ja maksaa sen.
Vahinkoja sattuu, olemme ihmisiä, mutta vahingot voidaan korjata ja selvittää.
Mut siis joudunko mä helvettiin jos en tunnusta :(((
Et ilmeisesti saa rauhaa asialta muuten joten tunnusta pois! Asia vaivaa sua muuten liian kauan.
Ei sulle kukaan suutu tuollaisesta.
Kyllä mä sain jo silleen niinku rauhan mut mä vaan pelkään et mä joudun helvettiin et osaaks joku kertio joudunko! :(
Jos helvettiin luulee joutuvansa kyllä tuollainen pikkumoka kannattaa tunnustaa.
Kirjoita asiat vaikka lapulle ja tunnusta, niin pääset vapaaksi.
Emmä vaan pysty tunnustaa...
Mut siis jos en tunnusta, enkä palauta rahoja, niin olenko paha ihminen? :(
Et ole paha ihminen vaikka et pystyisi tunnustamaan koske ajatteleppa, kuinka paljon pahempiakin asioita ihmiset voi tehdä!
Kun aikaa kuluu niin näet tämän asian eri tavalla.
Mutta - mistä olet saanut päähäsi että joudut helvettiin? Onko joku sanonut sulle niin?
Ei ole, mutta kaikki kaverini aina selostavat kaikkea helvetistä. Että siellä on piru ja se kiduttaa ja... Että oon alkanu sitä siinä sitten pelkäämään että joudun sinne kun olen tehnyt syntejä... Mut emmätiiä ei kai sillee oikeest oo tai eihän sitä kukaan voi tietää. Mut pelkään sitä koska aina ku nään yhtä mun kaverii ni se on sillee et mitäköhän kuoleman jälkeen tapahtuu ja rupee selostamaan et jos tekee pahoi ni joituu helvettii jne.
Tai siis niinku joo on mun kaverit sanonu et jos tekee pahoi ni joutuu helvettiin ni on mulle siis niin sanottu. :( ni pelottaa et joudun ku en tunnusta ni joudunko =(
Hei Reino 47v .. yritä nyt olla vähän uskottavampi.. vai oletko Raija?
Jumala on rakkaus eikä hän sinua helvettiin tuomitse. Jeesus opetti että ihmisen tulee katua väärin tehtyään ja sitten tehdä parannus. Sinähän olet katynut ja tehnyt parannuksen joten sinulla ei ole mitään pelättävää. Kannattaa vältellä niiden seuraa, jotka sillä helvetillä pelottelevat. Hakeudu kivojen tyttöjen ja poikien seuraan, ja iloitse elämästä.
Mummille kerrot tai olet kertomatta, etkä enää varastele.
Nyt nukkumaan ja ajattele mukavia asioita. Jos ajatus kiertää samoissa jutuissa, keitä vaikka teetä tai kaakkaota.
En pidä hyvänä ajatuksena, että Reino 47v hakeutuu mukavien tyttöjen ja
poikien seuraan.. onko mummi eri mieltä?