Poissaolokohtaus

En usko että oli poissaolokohtaus. Itsellä tulee niitä joskus jopa päivittäin ja ne huomaa kyllä ite millon on kohtaus päällä.

Lääkärille soittaminen ei koskaan ole huono tuollaisessa. Auttaa se enemmän kuin nettikeskustelut. Mietin itsekin, tajuaisinko enää kohtauksiani näin vuoden tauon jälkeen. Poissaoloni kun eivät kovin pitkiä olleet.

Hei,
ymmärrän huolesi ja harmituksesi. Kyseessä saattoi olla minulle tyypillinen poissaolokohtaus, joka ei kestä kauan - mutta josta en itse muista/ymmärrä yhtään mitään. Kumppanini aina tunnistaa jo silmistäni: katoan ja en vastaa (tämä lyhyt aika) ja sen jälkeen muistikatkosta usempi hetki, jolloin kommunikoin aivan normaalisti.

Neuvoni on, että muista kuitenkin ikävänäkin hetkenä, että tärkeintä on saada hoitoa ja oikeanlaista lääkitystä - sen vuoksi suosittelen ehdottomasti yhteydenottoa lääkäriin.

Tämä siitäkin huolimatta, että ajokielto taustalla varmasti kummitteleekin. Hoitamaton epilepsia on vaarallinen itsellesi ja välillisesti myös läheisillesi. Minusta kannattaa siis ottaa lastesi kommenteista kiinni, sillä he tuntevat ja tietävät äidin käyttäytymisen. Kaikki tämä jo sen takia, ettei mitään ikävää tapahtuisi sinulle auton ratissa lapsiesi ollessa kyydissä.

Itse saan poissaolokohtauksia silloin tällöin enkä itse huomaa niitä. Toiset kertovat kohtausten jälkeen.

No se kohtaus varmaan sitten oli alkusoittoa sille, että sain pari yötä sitten varmaan kouristuksen. En muista mitään, mutta olin purrut kieleni niin pahasti ettei epälystä..:( Täytyisi soittaa neurologille nyt ja miettiä kaikkea uudestaan..Kai se on irtisanouduttava, en nimittäin voi kulkea töihin ilman autoa...Kukaan ei herännyt kouristukseen.. Aamulla huomasin että kieli oli sairaan kipeä ja että väsytti kamalasti..nukuin tosi pitkät unet ja silti töissä nukahdinkin kun istahdin tuolille!!! että kaipa se oli kohtaus...Alkoi ahdistamaan ja pelottamaan että entä jos kuolen joku yö...

En osaa ottaa kantaa kohtauksiisi, mutta tunnen syvää sympatiaan ajokiellon vuoksi. Itsekin olen joutunut miettimään, että joudun irtisanoutumaan jos ajokieltoni vielä jatkuisi. Uusi talo maalla, rakkaudella rakennettu pitäisi myydä ja muuttaa kulkuyhteyksien luo. Minun kokemukseni lääkäreistä ja ajokiellosta on hyvin negatiivinen, ei ole heidän murheensa. Kelalta ajattelin, että voisi kysellä kyytiapua. Olen myös miettinyt, että voiko mopolla ajaa. Yksi tuttu alkoholisti menetti korttinsa ja ajelee nyt mopolla. Mopokorttia ei kai vaadita jos on aikoinaan ilman saanut ajella. Onko kellään tietoa moisesta? Ota yhteyttä lääkäriin. Voimia

Lääkärikin on minulle tuota mopoilua ehdottanut, mutta en tiedä miten se talvella onnistuu. En ole ikinä mopolla edes ajanut. On kuitenkin pakko irtisanoutua jos meinaa saada jostain jotain rahaa. Monet sanoo, että voihan sitä ottaa virkavapaata, mutta eihän silloin saa rahaa esim. liitosta. Tiedän karenssit ym..mutta ne ei kai ikuisesti kestä. Ja sosiaalitoimistosta voi pyytää apua, sillä he antoivat minulle jo vuosi sitten kielteisen päätöksen kyyditysavustuksesta ja kysyin silloin että autatteko jos joudun irtisanoutumaan niin vastaus oli että kyllä silloin voi toimeentulotukea hakea..!ELi kyytiavustusta olen jo kysynyt sitä en saa mutta toimeentulotukea kyllä, tämä on ihan hullu maa..