Littanä pää

Estääkseni takaraivon littaantumisen olen käyttänyt kaikilla lapsillani vauvaiässä vauvojen hirssiakanatyynyä paitsi öisin kun tyynyjä ei sids-vaaran takia saa käyttää. Myös vaunuissa on hirssiakanatyyny. Se vähentää takaraivoon kohdistuvaa painetta ja muovautuu pään mukaan.

Vanhimmalla tytöllämme (nyt 3,5 v.) todettin noin 5 kk iässä voimakkaasti litistynyt takaraivo. Kehotettiin nukuttamaan kyljellään vaikka jollain pyyherullalla tukemalla, että pää pysyisi sivulle käännettynä. Vauva ei siltikään suostunut nukkumaan pää sivulla, vaan piti sen keskiasennossa kuten oli pitänyt siihenkin asti. Oli nukutettu alusta asti vain selällään, kuten nykysuositus on.

Lääkäri sanoi, että kyllä se siitä vielä pyöristyy, jopa 1,5 vuoden ikään asti. Tyttö nukkuu nykyisin kaikissa mahdollisissa asennoissa, mutta littana se pää yhä on ja sellaisena varmasti pysyykin koko hänen ikänsä. Ei se siitä mihinkään pyöristynyt. Kampaus eli lyhyt tukka, joka nousee takaaivolta vähän koholle, maskeeraa littanan pään melko normaalin näköiseksi.

Neuvolalääkäri siis lähetti tytön vähän alle vuoden iässä kraniologin tutkittavaksi sen selvittämiseksi, onko pään aukileet ja saumat menneet kiinni ennenaikaisesti ja tarvitaanko siihen kalloleikkausta. Todettiin onneksi, että saumat ovat normaalit ja nämä tällaiset takaraivojen litistymät ovat lisääntyneet runsaasti sen jälkeen, kun tuli suositus nukuttaa vauvoja vain selällään. Olisikohan se vuosi ollut 1992, jos oikein muistan...

Toinen lapsemme taas tykkäsi nukkua alusta asti vain vatsallaan, mistä olin aika iloinen, vaikka kätkytkuolemalla toki peloteltiin. Hengissä on yhä nyt 5 kk iässä ja pää on pyöreämpi kuin siskollaan. Olin ennen hänen syntymäänsä vähän huolissani, että jos nukutan ohjeen mukaan vain selällään, niin sitten tulee varman toinen todella littanapäinen lapsi, ja pitäisikö yrittää tukea hänet kyljelleen nukkumaan alusta asti. Vauva ratkaisi pulman onnekseni itse niin, että hän suostui nukkumaan varttia pidempiä pätkiä vasta, kun älysin laittaa hänet vatsalleen. Se on edelleen lempiasento nukkua, joskin kääntyy jo itse myös kyljelleen ja selälleen. Selällään häntä kuitenkin harmittaa nukkua vieläkin, ja parkuu sitten pelastamaan itsensä taas "oikein" päin, että unet jatkuvat yöllä.

En olisi turhan optimistinen siitä, että jo litistynyt pään muoto korjaantuu myöhemmin. Ainakaan meillä se ei mennyt niin.