Nhyt se on kohta loppu.
Se oli tässä se elämäni
i'm dead
211428
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Voinko auttaa? Haluatko puhua jostakin? Kertoa jotakin?
Millä tavalla sinun elämäsi loppuu? Oletko 94-vuotias ja tunnet, että solujesi jakautuminen päättyy kohta lopullisesti? Laitatko nukkumaan käydessäsi Raamatun auki yöpöydälle ja kääriydytkö kunniakkaasti Suomenlippuun, koska vaistoat, ettet korkean ikäsi vuoksi enää herää huomisaamuna?
Sama juttu. Ei vaan jaksa enää mitään. Täs vaihees ei apua enää kannata tarjota.
Mun pitäisi yhden syyn takia jaksaa lusia täällä vielä 1-2 vuotta. Mutta sitten olen vapaa kuolemaan, ihanaa, en aio epäonnistua siinä. Apua ei ole olemassa näin pahoihin ongelmiin. Paitsi eutanasia, mutta sitä ei saa Suomesta.
tsemppaa.
Koita vielä etsiä jotain nautittavaa tästä elämästä. Varmasti sellaisiakin asioita vielä löytyy. Kaikkihan me kuollaan lopulta, ei sillä etteikö varaslähtöökin voi harkita, mutta ei se kannata koska et tiedä mitä elämällä on vielä sulle tarjottavanaan. Kuten sanotaan A Permanent Solution to a Temporary Problem...
Täällä toinen, terve. Irtisanoin juuri asuntoni ja olen täysin tuloton. Nyt sen on pakko olla menoa. Muut saavat tyhjentää kämpän jäljessäni.
Hei, toivottavasti olette vielä täällä maan pinnalla.
Minä täällä painin kanssa tuskani kanssa. Otin juuri lääkkeitä sen verran että tuska hiukan hälveni. Kuka meitä voi auttaa kun emme itse jaksa, ei jaksa läheisetkään. Itse olen kaksisuuntaisesta eläkkeellä. Saisivat ampua ettei tarvitsisi kituuttaa tätä elämää laskujen maksun merkeissä.
Aina vaan kotona kotona kotona - ei ole ketään ei mitään. Intohimoni metsään ja sienestämiseen on mennyt eli EI OLE MITÄÄN, paitsi viina ja sillähän saa ikävän pitkän loppuelämän. Juon huomenna tai ylihuomenna - tänään en jaksa edes viinakauppaan.
Poliisiaikoina muistan kuinka kevään/syksyn tulon näki hälytyksistä. Kevään ensimmäinen päivä ja ruutu oli täynnä itsareita malliin "hyppäsi junan alle, yhteentörmäys tukkirekkaan suoralla tiellä, hyppäsi parvekkeelta alas jne."
Viina ja lääkkeet eivät auta. Kannattaa kokeilla jotain uutta, mielellään ulkona tapahtuvaa aktiviteettia. Meidät kun on tarkoitettu luontoon, eikä sisälle tietokoneiden taakse.
30 talvea nähtyäni tajusin, että en ole enää nuori ja tästä eteenpäin elämä on pelkkää alamäkeä. Lapsiakaan ei minulla ole, joten eipä minun elämälläni ole suurta merkitystä. Jonain päivänä pitäisi vain ottaa kohtalonsa omiin käsiinsä vielä kun pystyy. En tosin ole aikeissa törmäillä kulkuneuvoihin tai kulkuneuvoilla, se on liian kallista ja sottaista. Pullollinen hiilidioksidia on paljon halvempi ja siistimpi tapa.
> Kannattaa kokeilla jotain uutta, mielellään ulkona tapahtuvaa aktiviteettia. Meidät kun on tarkoitettu luontoon, eikä sisälle tietokoneiden taakse.
Kaunis ajatus ja olen samaa mieltä. Niin mukavaa kuin metsässä oleilu onkin, se ei kuitenkaan pysäytä ajan (eikä nivelten) kulumista tai tee minusta enää tervettä.
Lukekaapa huviksenne esim. Michael Newtonin kirjoja. Niiden avulla valaistutte ymmärtämään että olemme itse valinneet ennen tähän elämään inkarnoitumistamme nykyisen elämämme; perheen mihin synnyimme, ulkonäkömme, sairautemme, haasteemme. Jos nyt on kovin vaikeaa, ehkä edellinen elämä on mennyt ruusuilla tanssiessa joten nyt on toisenlaisen kokemuksen vuoro, tai sitten olemme valinneet haasteet oppiaksemme jotain. Yhtä kaikki, kaikki kuuluu sielunsuunnitelmaamme. Jos teet itsarin, et suorita suunnitelmaasi loppuun (itsari ei voi kuulua suunnitelmaan) joten tod.näk inkarnoidut nopeasti uudelleen, ehkä vielä pahempiin oloihin kuin nyt, niin kauan kunnes olet oppinut itse itsellesi antamasi läksyt.
En ole mikään jeesustelija, en kuulu mihinkään kirkkoihin tms, minulle on vaan täysin itsestäänselvää että "elämme vain kerran" on täyttä paskaa. Itsellänikään ei kovin helppoa ole aina ollut mutta minua ainakin lohduttaa ajatus siitä että ihan itse olen valinnut nämä olosuhteet itselleni.
Ehkä sinun itsesi kannattaisi lukea vaikka Aku Ankkoja tuollaisten sijaan, saisit ainakin realistisemman käsityksen elämästä.
Kiitos vaan vihjeestä, itse asiassa luenkin usein lapsieni Aku Ankkoja, kuten myös Seiskaa ja Tieteen kuvalehteä. Ja olen nimenomaan realisti.
Hohhoijaa tätä new age -paskaa.. Oot pahempi ku jeesustelijat.. Mikset mee samantien saarnaamaan tuota paskaa vaikka Afrikan nälkään kuoleville sen Michael Newton idiootin kanssa kun ootte niin valaistuneita.
Siis ihan hirveä ajatus, että juotuisi vielä toisen elämän kitumaan täällä. Itse yritän selviytyä edes tästä yhdestä. Kauheat haasteet olen sitten itselleni valinnut, kun en meinaa niistä selvitä ja olen tainnut olla edellisessä elämässä joku miljonääri, kun näin paskan elämän sain. Mitähän on mahtanut päässäni liikkua näitä olosuhteita valitessa?
Kiitos sait minut nauramaan.
Kuunnelkaa tästä linkistä puhetta siinä vaikuttaa Pyhä Henki ja auttaa jokaista kuulijaa. http://www.kolumbus.fi/pentti.toikkanen
Tee se.
kirkkocafeessa sättää eräs ville.koo joka on vakavasti masentunut
Onneksi en itse koe masennusta :)
(mutta tulevaisuudesta ei koskaan tiedä)
http://www.uskoontulo.net/
"— Täällä erilaiset, eri-ikäiset ihmiset kertovat, kuinka ovat löytäneet uskon Jeesukseen ja kuinka heidän elämänsä on muuttunut. "
Itse uskon, että Jeesus voi muuttaa ihmisten elämän. Jos ei ole ketään muuta vierellä, niin Jeesus ei ainakaan hylkää.
Minäkin olisin jo mullan alla, ellen olisi avannut Raamattua ja lukenut, mitä siinä on. Jos ei ole enää mitään, ei paljon enää häviä sillä, että ryhtyy luottamaan Jumalaan. Pienin askelin elämäni on parantunut ja nyt voin sanoa jo olevani ajoittain jopa onnellinen. Vielä kuitenkin on matkaa edessä.