Elämänohjeita nuorikoille

peikkona metsässä

Jostain kummallisesta syystä miniät eivät ole koskaan voineet sietää anoppejaan. Syynä se, anoppi on nainen, jolla on ollut osuutensa saada aikaiseksi kasvattaa miniälle mieleinen mies.

Fiksu nuorikko kyllä kestää vaikka hammasta purren pahemmankin anopin ja tulee jopa huomaamaan ajan saatossa, että se kannatti.
Nokkavalla suhtautumisella pikkuasioissa nimittäin ei saa kuin pahaa mieltä kaikille aikaiseksi ja täysin erkaantumalla ei parisuhde tule onnistumaan pitkään. Jos mies taipuukin nuoren naisen tahtoon jättää omaisensa, kyllä se tulee kiilana olemaan suhteessa aina.

Nuorikko voisi miettiä asian mielessään niin, olisiko oikein miehen vaatia hänet jättämään kaikki elämäänsä kuuluneet läheiset?

Kyllä elämässä on kyettävä tulemaan toimeen myöskin "ilkeitten" ja muuten hankalien kanssa. ";))))" Anopista on näppärä tilaisuus alkaa harjoittelemaan erilaisten ihmisten kanssa toimeen tulemista, sillä elämä kyllä tuo vastaan jos jonkinlaista hirmua ja peijakasta.

13

241

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • simple654

      Hm, mites ihmeessä ne naiset pärjää, jotka elävät yksin, eikä ole anoppia auttamassa? Miten ihmeessä osaavat pestä pyykkiä, imuroida tai käyttää leivänpaahdinta? Entä jos puuro palaa pohjaan? Patteri pitää vaihtaa herätyskelloon? Lehden peruutus varmistaa? Pukeutua sukujuhliin? Huoltaa auto?

      Hm, hm, nämä amatöörimäiset avuttomat varmaan sitten käyttävät niitä taitoja mitä on lapsuudenkodissa omilta vanhemmilta saatu ja koulun köksän tunnilla ja kavereilta opittu ja muuten omia aivojaan hiottu, jo vuosia ennen anoppia.

      Aivot nollaantuvat kun on tarpeeksi kauan ollut avoliitossa. Tarvitaan heti anoppia apuun, niin ainakin "peikkona metsässä" havaitsi.

      Jos anoppi ei ole koskaan matkustanut Pariisiin, niin kannattaako sellaiselta kysyä Pariisista? Jos anopilla ei ole juuri sitä pesukone-kuivuriyhdistelmää, niin tuleeko heti korjaamaan?

      Jos anoppien taidot ovat niin arvokkaita, ettei ilman niitä tule toimeen, niin miksei ole perustettu tuhansittain yrityksiä tällaisia arkiongelmia varten.

      • kyllä on jämpti ni

        Tuo oli parhaita kirjoituksia koko palstalla, kympin arvoista napakkuutta!


    • star47

      Kerropa missä kaikissa asioissa sinä tarvitsit apua "peikkona metsässä" , joissa vain anoppi pystyi auttamaan? Kuinka usein soitit ja menit käymään? Menitkö suoraan töiden jälkeen vai vietitkö aina osan lauantaista oppimassa mestarilta?

    • asioilla on puolensa

      Hienosti kirjoitettu "Peikkona metsässä". Ihmettelen näitä miniöitä, jotka haukkuvat anoppejaan - toisinpäin sitä kuulee harvoin. Todellakin miniät voisivat katsoa peiliin ja miettiä, onko kaikki syy aina anopissa, jos erimielisyyttä tulee. Miten anoppi on yleensä saanut kasvatettua pojastaan miehen, joka kelpaa miniälle. Ja miniällä kun tavallisesti on omat ihanat vanhemmt, niin ovatko nämä vanhemmat sen kummempia appivanhempia oman poikansa puolisolle? Lapset kärsivät, jos miniät eristävät heidät isovanhemmistaan. Onhan tutkittu, että sellaiset lapset pärjäävät parhaiten, joilla on hyvät sosiaaliset verkostot olleet jo pienestä pitäen. Tietysti jokaisella sukupolvellla on omat juttunsa ja tapansa tehdä asioita. Mutta oppia voi molemmin puolin, jos on tahtoa.

    • sipuli2014

      Anoppi on vain äiti muiden joukossa. Hän on synnyttänyt lapsen, kasvattanut sen, ja käynyt töissä kodin ulkopuolella. Tavannut erilaisia ihmisiä. Tähän samaan kykenee ihan kuka nainen tahansa, jos hän vaan haluaa lapsia. Lapsensa tapaa toisen, ja kuvaa tulee miniä, joka on aivan erilainen nainen kuin anoppi. Koska kuka mies nyt oman äitinsä kopiota etsii tai myöhemmin haluaa vaimonsa tekevän kuten oma äiti käskee? Ei minun ainakaan, enkä ole mikään kopio todellakaan.

      Miniät on ennen anoppiaan tavanneet aika monta ihmistä, omien sukulaisten kautta, koulussa, työpaikoilla, harrastuksissa ja kaverien perheissä. On tultu toimeen useiden eri luonteiden kanssa.

      Miten ihmeessä se anoppi olisi näistä kohtaamistani ihmisistä jotenkin niin erityinen, että juuri häntä pitäisi eniten kuunnella?

      Anoppi on minun ympäristössäni vain 1 ihminen muiden joukossa. Itse asiassa, nyt kun katson taaksepäin, olen tehnyt ja teemme mieheni kanssa edelleen kaikki suuret ratkaisut aivan päinvastoin kuin äitinsä. Elämme aivan erilaista elämää kuin anoppi. Aivan erilaiset koulutusratkaisut ja ammatti kuin hänellä. Asumme aivan eri alueella kuin hän. Kulutustottumukset ovat erilaiset. Rahankäyttötapansa on täysin erilainen meihin verrattuna.

      Monet muutkin lähipiirin ystävät elävät aivan erilaista elämää, eroavat, tekevät lapsia eri ihmisten kanssa. En näe heidän elämässään mitään matkimisen arvoista. Olen vain tyytyväinen, että meidän ratkaisumme näyttää toimivan paremmin kuin heillä.

    • nainenAAA

      Koska olen ensi sijassa nainen ja Vaimo, minun elämässäni tärkein ihminen, jonka mielipidettä kuuntelen on Minun mieheni.

      Tärkein ihminen Ei ole miehen äiti tai miehen isä tai miehen sisko tai miehen veli tai omat vastaavat, omassa suvussani.

    • hunaja52

      Koskaan, ikinä, avoliitto- ja avioliittovuosieni aikana ei Mieheni ole sanonut minulle: mikset tee niin kuin mun äiti sanoo?

      Äitini ei ole myöskään sanonut miehelleni, että tee niin kuin hän sanoo.

    • Minä minä

      Miksi neuvojen vastaanottaminen on niin vaikeaa? Toisaalta ystävät ja ikätoverit antavat neuvoja toisilleen, lehdet ovat täynnä vinkkejä arjen pyöritykseen ja ostamme niksi- ja ohjekirjoja oppiaksemme uusia asioita. Seuraamme ruokaohjeita, haemme tahranpoisto-ohjeita netistä, menemme lastenhoitokursseille. Mutta kokeneemman ihmisen ohjeet - voi kauhistus!

      Ei taida olla vaikeaa niinkään se, että saamme uutta tietoa ja ohjeita, vaan se että joudumme myöntämään toisen tietävän enemmän. Joudumme myöntämään että toinen on oikeassa, ja on nöyryyttävää jos emme selviydykään kaikessa ihan itse. Tehdään mieluiten itse omat virheet ja opetellaan kaikki alusta alkaen ja kantapään kautta, kun vaan ei jouduta turvautumaan toisen apuun. Pahinta on, jos auttava osapuoli kuuluu vanhempaan sukupolveen, jota niin kovasti halveksimme.

      • weip0ew

        Mulla toisin. Miniä kyselee kaikkeen mielipiteeni, olen sanonut aina jotta kokeilisi luottaa itseensä sen verran jotta osaisi päättää itse ilman apua.
        Toinen ikävä yritys oli koittaa saada kimppaan poikotoimaan miestään. Tein selväksi ,etten ikinä tule komppaamaan sellaista miniän kanssa haukkuisin lastani.
        Kun ikää tulee lisää, kyllä miniät naisiksi miehilleen oppivat.


      • hunaja52

        Mieheni on sisaruskatraan vanhin, jolle on jo pienenä/teini-iässä annettu osavastuu pienempien valvomisesta. Siitä syystä ja osaksi vahvasta luonteestaan johtuen - nyt reippaasti aikuisena, ja liiton alkuvuosinakaan - ei mulle ja miehelleni tämän äiti tai isä ole koskaan tarjonnut mitään neuvoja. Koska tietää, että mieheni on se, johon he kaksi nojaavat pahan paikan tullen.

        Miehenikään ei myös etsinyt itselleen naista, jota pitäisi koko ajan muiden auttaa. Hän tykkää temperamentistani ja määrätietoisuudestani. Tämän näkee myös anoppini, joka ei ole koskaan soittanut tai ehdottanut minulle arkijuttuihin tai isompiin parannusta.

        Anoppi ja appiukko ne soittavat miehelleni, jos tarvitsevat apua. Me emme tarvitse neuvoja, koska olemme molemmat tottuneet jo nuorena tekemään töitä ja etsimään itse koulumme. Ennen kuin tapasin mieheni, pärjäsin ihan hyvin oman äitini ja muiden tapaamieni ihmisten esimerkin voimin. Tilanteeni ei muuttunut miksikään kun tapasin mieheni. Näin vaan uusia ihmisiä, jotka erosivat tavoiltaan täysin aiemmin kohtaamistani, ja opin vuosien aikana erottamaan vielä paremmin, minkälainen kukin luonteeltaan oikein on.

        Ainoat suuret neuvot, joita voisi kuvitella neuvoiksi, mitä mieheni on saanut vanhemmiltaan on, jonka mieheni itse avoimesti kertoi minulle: älä mene tuohon kouluun. No, miehenipä meni ja nyt on unelma-ammatissaan. Mutta hänellä onkin luja luonne ja oma pää, millä ajatella, eikä mene sanelun mukaan.

        Minä olen muutaman kerran seurannut sivusta, kun anoppi on tehnyt tiettyjä ruokalajeja. Saman pöydän ääressä on istunut sekä appiukko että mieheni, ilman että kyseessä oli mikään oppitunti. Molempia ruokia teen kotonani kuitenkin omalla tavallani, tuunaten omalla reseptillä, ja mieheni tykkää.

        En halveksi anoppia, en vain näe syytä siihen, miksi minun pitäisi tehdä tai elää kuten hän miehensä kanssa elää.


      • star47

        Kerro "minä minä" missä asioissa sinä olet pyytänyt neuvoja nimenomaan anopilta? Haluan ihan oikeasti tietää, että olenko tehnyt kaikki nämä vuodet jonkun asian suhteen aivan väärin..

        Entä jos kahden anopin antamat neuvot eroavat toisistaan? Itse kun olen naimisissa, ja meillä on tästä syystä 2 anoppia ja 2 appiukkoa, eli omat vanhempani ja mieheni vanhemmat. Eli siinä olisi 4 neuvojaa, plus tietty kummankin sisarukset ja kaverit.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?

      Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta
      Ikävä
      80
      1897
    2. Tietysti jokainen ansaitsee

      Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt
      Ikävä
      18
      1719
    3. Millä voin

      Hyvittää kaiken?
      Ikävä
      16
      1584
    4. 50+ naiset kyl

      Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin
      Ikävä
      20
      1306
    5. En voi sille mitään

      Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee
      Ikävä
      12
      1244
    6. Välitän sinusta mies

      Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv
      Työpaikkaromanssit
      6
      1242
    7. hieman diabetes...

      Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo
      Pattaya
      12
      1206
    8. Miten joku voi käyttää koko elämänsä

      siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää
      Tunteet
      10
      1182
    9. Annetaanko olla vaan

      Siinä se, tavallaan kysymys ja toteamuskin. Niin turhaa, niin rikkovaa. On niin äärettömän tärkeä, ja rakas olo.. N
      Ikävä
      29
      1171
    10. Jotain puuttuu

      Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu
      Ikävä
      44
      1166
    Aihe