Joskus uskoin todella siihen, että olisimme joskus yhdessä ja ihan oikeasti rakastaisimme toisiamme.
Mitä enemmän aikaa on kulunut sitä vähemmän uskon. Oikeastaan en enää edes usko, että meidän välille mitään tuttavuutta enempää tulee. Joskus ehkä olimme melkein ystäviä, mutta enää ei sitäkään. Tuttavia me olemme. Ei edes kavereita enää.
Mitä enemmän aikaa on kulunut sitä vähemmän uskon. Oikeastaan en enää edes usko, että meidän välille mitään tuttavuutta enempää tulee. Joskus ehkä olimme melkein ystäviä, mutta enää ei sitäkään. Tuttavia me olemme. Ei edes kavereita enää.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Joskus elämässä käy noinkin.
Voiko lahjan vaihtaa jos ei oikein pidä siitä?
Jos on aviossa olisi hyvä pysyä siinä on mun mielipide.
Varsinkin jos on lapsia.
Väärin. Miksi olla huonossa liitossa? Nähnyt monta eroa vaikka on lapsiakin.
Joskus uskoin minäkin. Ystäviäkään meistä ei tullut. Oli esteitä.
Tuo oli surullista ja masentavaa kuulla. Uskoin ja uskon vieläkin, että meistä tulee rakastava pari. Niin kauan kun on elämää, on myös oikeaa rakkaudellista toivoa. En anna periksi. Me kuulumme yhteen. Olemme sielunkumppaneita ja kuulumme karmalliseswti yhteen.
Eli>minä>sinä>me>♥
Ensimmäistä kertaa elämässäni uskon noin myös.
Olet oikeassa.Juuri näin se asia on.
Kuka oot ja kelle viserrät? Depressio?
Mun nainen. Ja oisko sulla maanio debressio sessio.
Sen takia tänne koko nimiä taidetaan laittaa, ettei jäisi epäilyksiä. Vaikka mennyt jo olisi, täällä voi jatkaa, jatoisinaan kertoa. Tietysti sen tekisi irl, tottakai, mutta jos tietoa ei ole ja viimeinen tieto tai myöhempi irl yhteydenotto ei kerro vastausta, ja jotain yritystä ollut ilmassa, rakkaudella nimiä kehiin, niin muut ei mene lankaan ketä kaipaa. Täällä voi, salaperäisessä internetin maailmassa. Yksin en halua olla se joka kaipaa tyhjää, siksi nimesi voisi täällä sydämmillä..
En luota enää irl. Mutta jos tätä kautta vielä