Mummu hurruuttaa täydellä autolla kirpparilta toiselle

tarkentaisitko. Minulle ihan sama vaikka joku tekisi noin.

Älä suotta häpeile.
Putteitasi vain.
Vaati näet taitoa ja osaamista täyttää auto laatu-tavaralla.
Mitä tahansa kauppaakin.
Kysypä vaikka Stockmannin toimitus-johtajalta ja osto-päälliköltä.

H.

Odotan innolla matkaani Hollantiin. Haarlemin torilla on joka keskiviikko kirpputoripäivä. Kun saavun torille riennän oitis mieluisan myyjän luokse hän näet myy nukketalokamaa ja vilkuttaa heti minulle ja näyttää jotain löytöään jonka luonnollisesti ostan.

Hän tulee torille perävaunullisella polkupyörällä koka on tiukkaan pakattu myyntikamaa. Hänen miehensä ajaa paikalle autolla jonka takakontti on täynnä täydennettävää.

Kirpputorin pito on hauskaa ja tuottoisaakin. Turhaan säälit mummoa, joka tienaa enempi kuin sinä ja kaikki verottomana.

Tuohan on tavanomaista pappailua myös.

ajattele .... minä olen nähnyt kun ihmiset poimivat metsästä marjoja ja sieniä ämpäreihinsä ja vievät ne sitten täpötäydellä autollaan myyntiin johonkin torikojuunsa.

Eipä tulisi mieleeni tunteaä myötähäpeää, päin vastoin. Arvostan ihmisiä jotka pyrkivät itse ansaitsemaan omat rahansa, jos ei saa työpaikkaa niin sitten työllistämällä itse itsensä.
Arvostan myös ihmisiä jotka eivät heitä roskiin hyviä tavaroita tarpeettomina vaan myyvät ne kirppiksillä tarvitsijoille.
Jos oleni kirppiksellä jotain myynyt, niin minulle on ihan sama ostaako tavaran joku jälleenmyyjä vai kuluttaja, kunhan saan pyytämäni hinnan.

Rätei ja lumpui
Mies puolisena en löydä enkä viitsi mokoman takia kun alennusmyynneistä saa uutta eikä hinnassa ole just eroa.

Että tällasta häpeää tällä kertaa.

Mulla on yhä toteuttamatta jo vuosi sitten alottamani projekti viedä ylimäärästä tavaraa kirppikselle.

Jos tulevana syksynä sais lopultakin aikaseks. Enkä kyllä ota ketään kyytiin, vaikka autoon mahtuiskin.

Nuoret naiset on kyllä täälläpäin ehkä kaikkein aktiivisimpia, vanhat ei jaksa enää
puuhastella, vaatii aktiivisuutta pitää myyntipöytää tai kulkea peräkonttikirppiksellä.
Kaikkein eniten tämänkaltainen myynti vaatii oikeaa asennetta, sitä minulla on,
tykkään ihmisistä ja heidän kanssaan on kiva rupatella. Peräkonttikirppis on
sosiaalisesti kaikkein antoisinta, voi päästä pikkukiposta syvällisiin keskusteluihin.
Suosittelen kaikille seuraa kaipaaville, menkää viihtymään.

Mielestäni on ihan kunnioitettavaa, että joku viitsii tehdä jotakin itse tienatakseen, eikä odota valmista ja yhteiskunnan tukia pärjätäkseen. Ja siks toisekseen, sitähän se bisnes on, että ostaa halvalla ja myy kalliilla. En ymmärrä mitä aloittaja myötähäpeästä puhuu.
Itsekin pidin 5 viikkoa kirppispöytää vuosi sitten myyden omia vanhoja tavaroitani ja kyllä se vaati melkoisesti energiaa. Tienasin ihan mukavasti, koska pidin hinta-laatusuhteen sopivana. Tosin kohdallani meni bensaan suuri osa voitosta, koska jouduin ajamaan 120 km. useita kertoja viikossa pitääkseni pöydän kunnossa. Olihan se kuitenkin virkistävä kokemus ja mikä parasta pääsin turhasta roinasta eroon ja sain tienesteilläni uudet tuolit ruokapöydän ympärille.

Tunnen muutaman "jälleenostajan" paikkakunnallani. On tyyppejä, jotka kiertävät päivittäin tinkaamassa katselemalla uutuuksia kirppareilla, tikaavat vetoamalla että tuon ja tuon hän haluaisi ostaa sille ja tälle lapsenlapselleen tai iloksi köyhälle vaikeassa asemassa olevalle ystävälleen. Ja juttua ja selitystä piisaa että vaahto kihisee suupielissä, mutta kun ei ainakaan meikäläisen edessä mene perille. No kaupat tulee, jos tulee, mutta hinta ei alene.
Minulle on aivan yksi ja hailee, mitä sitten omallansa tekee, jos on maksanut alkuperäisen hinnan ja jos sen voitolla onnistuu myymään, mutta luikertelijoita en elätä.
Myös romaninaiset yrittävät joskus samaa peliä. Hamstraavat kauppatavaraa vedot sukunsa köyhiin ja myyvät sitten voitolla eteenpäin.
Miten he kehtaavat. En kyllä millään viitsisi tomia noin, koska jokainen pienellä paikkakunnalla tunnistaa tuollaiset tukkuostajat. Samat asiakkaat kiertelevät ja kantelevat ja näkevät pelin.