Tiedän että minulla on syömishäiriö mutta en uskalla hakea apua koska pelkään että joudun lihoamaan..
Anoreksiaani ei uskota koska olen normaali painoinen 58/173. Ehdin laihtua 10 kiloa mutta nyt keho on säästöliekillä...
Syön 500kcal päivässä...
Anoreksiaani ei uskota koska olen normaali painoinen 58/173. Ehdin laihtua 10 kiloa mutta nyt keho on säästöliekillä...
Syön 500kcal päivässä...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hae rohkeasti apua !
Olet tällä hetkellä normaalipainoinen, onneksi olkoon !
Sinua autetaan pysymään näissä lukemissa - ja terveenä.
Jos yksi lääkäri/t.hoitaja ei usko, kysy toiselta, apu löytyy varmasti.
Tuo ahdistus - ja 500kcal/pv - täytyy korjata, olet ansainnut parempaa.
Olet hyvän terveyden ja onnellisen elämän arvoinen.
Samaa mieltä rohkeasti haet vaan apua.... Mullakin on ystävä jolla on anoreksia ja hän on vielä luuranko, mutta sai apua ja on nyt parenemaan päin.
Kiitos vastauksista! Annoitte rohkeutta niin ehkä uskallan hakea apua ettei tilanne mene pahemmaksi:)
Sä vaan kuvittelet, mutta ymmärtäähän sen. Annahan kun kerron faktaa: Aika vähän kaikista syömishäiriöpotilaista on vakavasti alipainoisia anorektikkoja. Epätyypillisiä syömishäiriöisiä on suurin osa - siis niitä anoreksian diagn. kriteerit täyttävät, joilta jokin oire (alipaino mm.) puuttuu. Tää on ihan faktaa.
Et kertonut kauan oot sairastanut? Mutta kuitenkin, itselläni takana sh-käytäytymistä n. 7 vuotta jo, välillä pahoja akuutteja jaksoja, välillä elän muka normaalisti (suomeksi syön ja lihon). Nyt vasta olen oikeasti hakenut apua. Enkä syömishäiriön takia hakenut, mutta jokseenkin se sieltä vahingossa kaivautui esille ja tuntunee olla melkein pääpuheenaihe psykalla nykyään.
Mietin itsekin, että en halua puhua näistä asioista, enkä varmana laita mun sh-ajatuksia mihinkään paperille, en varmana kerro laksoista, nesteenpoistajista.. en varmana kerro mun painoa ja jos joudun vaa'alle en tasan siihen suostu. Mulla on BMI nyt 19, ehkä vähän allekin.. (söin siis taas muutaman päivän liikaa enkä ole vaa'alla käynyt). Ja kyllä ne tukea antaa riippumatta sun painosta.
IKINÄ ei kannata alkaa miettiä, että ansaitset hoitoa kun oot sun tavotepainossa ja oot katu-uskottava anorektikko. Toisaalta, mitäs mä viimiset 7 vuotta? En hakenut apua, koska koin itseni liian lihavaksi. Olin pyörähdellyt päivystyksessä tarkkailussa jne ilman että kukaan tiesi mistä kyse. En ikinä paljastanut, että olin taas ottanut liikaa joko nesteenpoistajia tms. Ja mä kadun sitä, koska jos mä olisin silloin edes 5 vuotta sitten hakenut apua, en tosiaan olisi koskaan ajautunut päihdekierteisiin tai rahaongelmiin saatika menettänyt läheisiä ihmisiä. Ai miten niin syömishäiriö tollasta aiheuttaa? Kyllä.. voi, se aiheuttaa sitä että se tuhoaa sun elämän joka osa-alueen. Päihdeongelmat synty lihomisen seurauksena ahdistuksesta muun muassa. Läheisiä ihmisiä en voinut nähdä, muutuin ulkopuoliseksi jne. Nyt mua ei pakolla edes kiinnosta se apu, koska oon jo menettänyt niin paljon. Mutta mä otan sen vastaan, ja sä menet sitä nyt hakemaan jotta sulla ei enää tulis enempää harmia elämään. Sitä kun ei ikävä kyllä lopeteta noin vaan, sillä on takana kummitella ja iskeä iholle uudestaan joku kaunis päivä.
Paljon tsemppiä siis, nyt vähän venähti kirjoitus :))
kakka