Pojan jalkapalloharrastuksesta ja sen vierestä

Sellaista se lasten harrastusten kanssa tuntuu olevan. Onneksi näihin ei mene monia vuosia yleensä.

Näinhän se toimii lasten harrastuksissa. Talkoovoimin ja vapaaehtoistyöllä noita pyöritetään. Vaikka kyse on 'vain' lapsen harrastuksesta, niin useamman vanhemman työpanosta tarvitaan että homma pyörii.
Meillä itse valmennan pojan joukkuetta, koska meitä vapaaehtoisia on löytynyt vain muutama. Siinähän se menee samalla kun lapsi saa juosta pallon perässä. Mielelläni näkisin muitakin vanhempia varsinkin noissa kioskivuoroissa. Mutta vapaaehtoisia on hankala löytää. Kiireisiä nämä nykyihmiset.
Ainahan on mahdollista että nostetaan jäsenmaksuja sen verran että selvitään pelkällä rahalla. Mutta tuohonkaan ei monen rahkeet riitä sitten loppupelissä. Lisäksi korkeat jäsenmaksut epätasaarvoistaa harrastusta. Joten yrittäkää vain mahdollisuuksienne mukaan osallistua harrastuksen vaatimaan oheistoimintaan.
Oma innostus tulee siitä kun oma poika nauttii kentällä olosta. Aikaa tähän toimintaan kuluu myös harjoitusten ja pelien ulkopuolella. Se on sitten itsestä osittain kiinni miten oman vapaa-aikansa haluaa käyttää. Käyttääkö sen lastensa harrastuksiin vai omiinsa.
Avoimempaa keskustelua vain vanhempien kesken miten toimintaa halutaan rahoittaa ja toteuttaa. Lisäksi jokainen jos selkeästi toisi esille oman halukkuutensa ja mahdollisuutensa osallistua toimintaan. Kaikille ei vain sovi joko aikataulullisesti tai muuten tuo toiminta, mutta se ei mielestäni saa estää lapsen osallistumista harrasteeseen. Mutta kyllä noissa monenlaista hommaa riittää ja olisi hienoa että mahdollisimman moni vanhempi jaksaisi olla mukana auttamassa.