se on riippuvus, ja sairaus. Psyykkinen ongelma enemmän..Kaikki lähtee korvien välistä"päästä".. Kaikki tätä ei edes tiedosta, tai ei halua tiedostaa. Kun käyttäjä on koukussa alkoholiin, hänellä on siihen riippuvuus, ja näin alkoholi hallitsee käyttäjäänsä..
Itse aikoinan hyväksyin oman alkoholin suurkulutuksen, ja aina keksin selityksiä juomiselle. Joka on tavanomaista alkoholistille. Saatoin nauttia alkoholia useita kertoja viikossa humalahakuisesti. Kun tähän fiilikseen tottui, siitä tuli minulle elämäntapa. Se kesti vuosia, ennen kuin tajusin, että minulla on nyt vakava ongelma ja nyt asialle on tehtävä jotain.. Tein siihen muutoksia, ja vähensin pikku hiljaa juomista. Nyt himot olueen on vähentynyt. Kyllä ilta oluet tulee mieleen moensti, mutta kun ajattelen jotain muuta niin himot menevät ohi nopeasti. Mutta joskus ne kestää vähän kauemminkin. Kerta-laakista en ruvennut juomistani vähentämään, koska vieroitusoireet olisi vienyt jären päästäni, joten hiljaa hyvä tulee..Näin ajattelin tehdä ja onnistuin siinä.. Nyt tissuttelut, ja liika juominen on historiaa..
En varmaan koskaan tule täysin alkoholin juontia lopettamaan, jos sen käyttö pysyy hallinnassa, eikä sitä tarvitse ottaa useampana päivänä viikossa. Silloin kaikki on hyvin. Himolle en anna enää valtaa, kuten ennen tein. Se oli aina virhe joka kostautui ongelmaksi. Meni rahat ja joskus järkikin..
Lopputuloksena annan alkoholista sen kuvan jonka olen kokenut;
Se on erittäin vahva päihde, joka koukuttaa ja kovaa, nopeasti ja varmasti.
Ei sen hyväksyttävämpää mitä huumeet. se on kokaiinin tasolla riippuvuus-asteella.
Sen käyttämiseen menee suurin osa tuloista, jolloin raha-ongelmia varmasti riittää.
Alkoholin käyttöä ei koskaan tule puollustaa. Eikä omasta käytöstä saa syittää muita, itse kaadat kurkkuun viinat. Se on oma ongelma.
Nyt käytän aikani järkevämmin. Kuten laitan ruokaa, liikun/kuntoilen, nään kavereita, harrastan atk:ta ja internet surffailua. ym ym..
Itse aikoinan hyväksyin oman alkoholin suurkulutuksen, ja aina keksin selityksiä juomiselle. Joka on tavanomaista alkoholistille. Saatoin nauttia alkoholia useita kertoja viikossa humalahakuisesti. Kun tähän fiilikseen tottui, siitä tuli minulle elämäntapa. Se kesti vuosia, ennen kuin tajusin, että minulla on nyt vakava ongelma ja nyt asialle on tehtävä jotain.. Tein siihen muutoksia, ja vähensin pikku hiljaa juomista. Nyt himot olueen on vähentynyt. Kyllä ilta oluet tulee mieleen moensti, mutta kun ajattelen jotain muuta niin himot menevät ohi nopeasti. Mutta joskus ne kestää vähän kauemminkin. Kerta-laakista en ruvennut juomistani vähentämään, koska vieroitusoireet olisi vienyt jären päästäni, joten hiljaa hyvä tulee..Näin ajattelin tehdä ja onnistuin siinä.. Nyt tissuttelut, ja liika juominen on historiaa..
En varmaan koskaan tule täysin alkoholin juontia lopettamaan, jos sen käyttö pysyy hallinnassa, eikä sitä tarvitse ottaa useampana päivänä viikossa. Silloin kaikki on hyvin. Himolle en anna enää valtaa, kuten ennen tein. Se oli aina virhe joka kostautui ongelmaksi. Meni rahat ja joskus järkikin..
Lopputuloksena annan alkoholista sen kuvan jonka olen kokenut;
Se on erittäin vahva päihde, joka koukuttaa ja kovaa, nopeasti ja varmasti.
Ei sen hyväksyttävämpää mitä huumeet. se on kokaiinin tasolla riippuvuus-asteella.
Sen käyttämiseen menee suurin osa tuloista, jolloin raha-ongelmia varmasti riittää.
Alkoholin käyttöä ei koskaan tule puollustaa. Eikä omasta käytöstä saa syittää muita, itse kaadat kurkkuun viinat. Se on oma ongelma.
Nyt käytän aikani järkevämmin. Kuten laitan ruokaa, liikun/kuntoilen, nään kavereita, harrastan atk:ta ja internet surffailua. ym ym..
Vastaukset 37
Vanhimmat
Eipä ole alkoholismi psyykkinen sairaus, vaan geneettinen eli biologinen. Psyykkisten sairauksien kanssa sillä ei ole mitään tekemistä, joskin usein ympäristön päähänpotkimisen ansiosta alkoholistin on mahdollista sairastua myös psyykkisesti.
Oma valinta alkaa ns itsehoitamaan itseään alkoholilla. Ei tämä niin takapajula maa ole ettei terveydenhoitoa saisi.
Miksi Alkoon on helpompi astella kuin lekuriin?
Miksi elämän vastoinkäymisistä puhuminen ja avun hakeminen koetaan yleensä häpeäksi?
Kyllä mieskin saa puhua tunteistaan, niistä hänen oikeista tunteistaan.
Ap, upea ja samalla pysähdyttävä on kirjoituksesi : ).
Alkoholismi on alkuperäinen, krooninen ja parantumaton kuolemaan johtava sairaus, jolle on luonteenomaista kontrollikyvyn menetys.
Alkoholisti vittumaisuuttaan juo, asuntonsa, työnsä, omaisuuntensa, perheensä, ihmissuhteensa, terveytensä ja lopuksi kuolee viinaan.
Aivan terveellä pohjalla tuollainen käyttäytyminen.
Eipä ole alkoholisimi puhtaasti mihinkään ryhmään kuuluva sairaus.
Genetiikka vaikuttaa, todistettu. Johtuu myös polttimosta ja fyysisestä riippuvuudesta. Mun käsittääkseni asiasta keskusteleminen menee inttämiseksi aina. Siis että mikä perimmäinen syy. Se nyt voi itse kullakin olla mikä tahansa kombinatio noista.
Mutta kun on sopivasti alkoholisoitunut, polttimo on riippuvainen, fysiikka on riippuvainen ja jos geenit, on sitten senkin takia riippuvainen. Ainoa, mikä mun käsittääkseni helposti hoidettavissa on fyysinen riippuvuus. Polttimon saa kuntoon, jos saa, ajan kanssa. geeneilleen hankala voida mitään.
Tärkeintä homman hallitsemisessa on, että polttimo pysyisi mahdollisimman kunnossa. Jos se pelaa, sillä pitäsi hallita geeniensä ongelmia ja pitää huoli, että ei tule fyysistä riippuvuutta. Että siinä suhteessa polttimo tärkeä asia. mutta ei ainoa tekijöä tosiaankaan asiassa.
Jos mietit tuollaisia, työnnä löylykauha perceeseesi, sitten löylykauha hallitsee sinua enemmän, kuin noi muut asiat :D
Kyllä runsas viinan käyttö on perintötekijä mun sisko ja veli ovat suurkuluttajia isä oli kova ottaan.Minä juon pari litraa kirkasta viikonloppusin ja muutaman olue mutta nyt on sen verran outoja tuntemuksia ylämahassa ollu että pakko pistää korkki kiinni.En vielä välittäs matojen syötäväks joutuu
Voi olla opittuakin.
Tässä dokailuasiassa ihan sama, kuin monissa muissakin, esimerkki vaikuttaa. Jos kakarasta asti oppii suhtautumaan alkkohooliin ns. sivistyneellä pohjalla, se niinkuin opittua. Jos taas kattelee ördellystä jne, sitten ottaa mallia siitä. Kun monesti tuntuu, että alkoholismi siirtyisi geeneissä, mutta kun tuntee ihmiset ja niitten kotiolot, historiaakin, vahva epäilys, dokailukulttuuri erilaista, kuin joissain toisissa perheissä.
Mutta ei perimää pidä väheksyä. Ihan ollut tutkimuksiakin alkoholigeeneistä ja inkkarit, eskimot, niillä eri geeniperimät, kuin monilla muilla kansoilla ja häppähän maistuu. Ja pahimmillaan tietenkin on geeniperimä, kotoa opittu mallikäyttäytyminen ja sitten nämät muut seikat, mistä alkoholismia aiheutuu niin jo onkin hankala potilas. Aidosti voi tehdä elinikäennusteita, jos niin kehnosti asiat.
Mun mielestä kuitenkin, pitäis korostaa alkoholikasvatusta. Siis en tarkoita viinankiroista paasaamista tai höpinöitä Turmiolan Tommista tai selittämistä maksakirrooseilla jne. Kouluihin yleissivistyksen osana ruokailukäyttäytyminen, viineineen ja paukkuineen. OK. ei alaikäisiä saa juottaa. Mutta tyrkyttäähän nuo kirkkoissakin ehtoollisviintä. Ja kotihan se tärein oppimisympäristö on, taia ainkain pitäisi olla. Jos mutsi hakee viikonloppulastin itselleen ja pussillisen sidukkaa teinilleen, ei se oikein terveellisen oloista alkoholikasvatusta ole. Pullo viiniä sunnuntaiaterialle koko perheen kesken, tai se legendaarinen yksi saunakalja jos tapana kotona, se niinkuin paljon paremmin palvelee raittiusaatetta ja yleensä pitemmällä tähtäyksellä muuttaa ainakin osaltaan ihmisten alkoholikyttäytymistä vähemmän urpokännihakuiseksi.
Jaapa. Taidankin ottaa puoli salkullista keskiolutta, sentään tiistai :D
On se vittumaista jos joutuu lopettamaan matokuurin välttämiseksi.
Minun lapsuudenperheessäni ei kukaan muu kuin minä käytä alkoholia väärin eli ovat lähes absolutisteja. Sen sijaan lähisukulaisista kahdessa edellisessä sukupolvessa on otettu huikkaa sen verran rankasti, ettei ole eletty kuin keski-ikäisiksi tai sen alle. Tahtoisin omakohtaisesti muuttaa suvun historiaa näyttämällä esimerkkiä, että alkoholismista voi toipua. Saa nähdä kuinka käy.
olkoot geeneissä tai ei, mutta pakko ei ole juoda, joten oma valinta ja oma syy on alkoholismi.Miksi sitten on entisiä alkoholisteja, ja ne lopettivat sen tavan. Miksi on niitä jotka voivat olla kuukaisia juomatta, jos tarpeeksi halua on olla ilman viinaa. Turha syyttää geenejä, vanhempia tai muita sukulaisia. Jos alusta asti, nuorena jo antaa hyväksynnän alkoholin käytölle, sekä vanhempien malli on ok niin varmasti sinusta tulee juoppo.. Kyllä ihminen pystyy hillitsemään mielihalut, kun on asennetta ja sisua. Sama on ruoka riippuvuus, ja muut sellaiset.. Yks tuttu vuosia ollut juomatta, pari kertaa vuoteen vetää kännit ja aikoinaan otti reilusti viinaa. Pakko oli lopettaa että ei henki lähde, kyllä se motivaatio tulee kun tarpeeksi haluaa ja tietää että terveys etusijalla..
Minusta selitykset ovat turhaa. Aina juopoille ja muille narkeille keksitään selitykset holhoosi yhteiskunnassa, jossa veronmaksajen piikkiin rotta.-eläjät saavat elää. Kyllä varmaan on totta, että moni asia vaikuttaa alkoholismissa, mutta ihmiset aivo ovat ydin, jolla päätetään mitä teemme!
Niin löytyyhän sitä tekosyitä tupakan poltollekin pakko polttaa aamusta muuten menee hermo pakko saada jo tunnin päästä on taas pinna tiukalla ei voi lopettaa polttamista Se tasottaa hermoja aina löytyy syy...
ihminenhän ne päätöksensä tekee.
Eikä ihminen aina tee oikeita tai viisaita päätöksiä. Mutta ei alkoholismiin sairastumien ole kenenkään oma päätös, kuin poikkeustapauksissa. Jotkut päättävät juoda itsensä hengiltä, tunnen pari tapausta. Net oli sellaisessa tilanteessa kaikkinensa, että ajattelivat tehdä itsemurhan juopottelemalla. Ei ne mitään juoppoja ennen olleet, ne vaan teki tollasen päätöksen. Ja onnistuivatkin tavoitteissaan.
Alkoholismi sairauksia, joihin jotkut sairastuvat, toiset taas eivät sairastu. Siitähän tässä aloituksessa oli kyse. VAikka käyttäisi paljonkin tärpättiä, ei ehkä sairatu ikinä, joku toinen menee spuge-osastolle muutamassa vuodessa. Se on niinkuin sellainen sairaus, että hankala määritellä riskiryhmää täsmällisesti. Joku saattaa kuuluakin riskiryhmiin, mutta onnistuu pysyttelemään kohtuukäyttäjänä. Toinen samanlainen kokee jonkun kolauksen elämässään ja alkaa juomaan hillittömästi, siis sairastuu.
Alkoholia kuitenkin käyttää erittäin monet ihmiset, vain jotkut sairastuvat, siitä kyse. Ei kaikki tupakoitsijat sairastu keuhkosyöpään. Mutta keuhkosyöpään voi sairastua ilman, että eläissään polttanut yhtään tupakkia. Syöpien kohdlla tehdään tarkkoja riskianalyysejä ja tutkimuksia. Tehdään alkoholismistakin. Mutta alkoholismi harvoja sairauksia, missä potilas syyllistetään täysin ulkopuolisten toimesta. Ja sitäpaitsi harvoja sairauksia, joihin sairastuneita pilkataan avoimesti. Ikinä en ole kuullut kenenkään pilkkaavan syöpään sairastunutta, tai jalkansa katkaissutta. Mutta jos on vähän deekiksellä, kakaratkin kiusaa ja kaikki aukovat päätä, jopa teveydenhoitoalan ammattilaisetkin.
Sairaus on sairaus, siihen voisi suhtautua asiallisesti. Että työnnäppä löylykauha perceeseesi. Työnnä vaikka poikittain, sen verran iso percereikä olet, että ihan varmasti mahtuu poikittainkin.
"Mutta ei alkoholismiin sairastumien ole kenenkään oma päätös"
Ei alkoholismi ole sairaus, se on haitallinen riippuvuus joka voi aiheuttaa monenlaisia oikeita parantumattomia sairauksia.
Riippuvuuksissa on se hyvä puoli, että niistä pääsee eroon jos vain niin haluaa.
Kaikki juopot ei halua, ei vaikka tiedostavatkin ne riskit mitä runsaaseen alkoholinkäyttöön sisältyy.
Surkeeta elämää se on niin kauan kunnes kuolema vapauttaa.
"Mutta alkoholismi harvoja sairauksia, missä potilas syyllistetään täysin ulkopuolisten toimesta. Ja sitäpaitsi harvoja sairauksia, joihin sairastuneita pilkataan avoimesti. Ikinä en ole kuullut kenenkään pilkkaavan syöpään sairastunutta, tai jalkansa katkaissutta."
Alkoholismi nimenomaan ON sairaus. Olet tietämätön pasca-aivo.
Todellakin on sairaus ja diagnosoitukin on. Siihen sairauteen voi silti itse vaikuttaa paljonkin jos halua on.
On aivan oma valinta jos antaa itselleen hyvän syyn juomiseen etsimällä vikaa muista tai vaikka geeneistä.
Vastuu elämisestään tyylillään on pullon juojalla aina itsellään.
Kuullut olen syöpään sairastuneen mollimista yhtä lailla kuin kepeillä kulkevan haukkumista..
Eli eivät todellakaan alkoholistit ole ainoa huonon kohtelun kohde.
Maailmasta ei löydy yhtään sairautta, joka ei olisi itseaiheutettu, joten miksi alkoholisteja saa haukkua ihan vapaasti missä vain? Ja jättää hoidotta tai huonommalle hoidolle kuin esim. joku 300 kg painava läski, joka on syönyt terveytensä tai nikotinisti, joka keuhkosyövästään huolimatta jatkaa polttamista?
" Siihen sairauteen voi silti itse vaikuttaa paljonkin jos halua on. "
Mistä sitä haluaeli MOTIVAATIOTA löytyy jos jatkuvasti saa kuulla millainen epäonnistunut yksilö on, jos yrittää olla juomatta. Vähemmästäkin tulee itsetuhoinen fiilis. Mitä tekisit, jos joku tulisi joka päivä haukkumaan sinua, sinulla ei olisi yhtään ystävää etkä saisi asianmukaista tukea mistään? Mitä tekisit, jos sinulla ei olisi enää voimia hakea edes sitä apua huonojen kokemusten jälkeen, etkä pystyisi muuta kuin makaamaan sängyssä selvinpäin henkihieverissä? Ja jos kaapissa olisi kaksi lasillista viiniä. En puolustele alkoholinkäyttöä, mutta tässä karrikoitu esimerkki arjesta, mitä monet nykypäivänä maassamme kokevat.
Miksi sitten syyllistyt alkoholistien mollaamiseen täällä? Sinun on helppo puhua kun olit kuolla, voin lyödä vaikka vetoa, että jos et olisi sairastunut vakavasti tälläkin hetkellä jatkaisit juomista jossain määrin.
Lutkuta tuttipulloasi ihan rauhassa, kukaan ei sitä sinulta väkisin pois ota.
"12 16" Jos luulet että olen päässyt liian helpolla irti alkoholista niin kuitenkin mun oma pohja tuli vastaan. Oma ongelmakäyttöni alkoi jo ensi kokeilusta. Kuinka "pro"on sun mielestä oltava että olisi lupa yrittää selvitä?
Noihin kysymyksiisi voin vastata että lopulta sain apua joka oli mun tilanteessa oikeinta. Tiedän tämän nyt jälkikäteen.Tiedän myös riittävän hyvin mitä alkoholiongelma saa ympärillä olevat puhumaan ja käyttäytymään jopa raitistumisen jälkeenkin.
En vähättele yhtäkään henkilöä joka oikeasti haluaa eroon ongelmastaan asiallisesti.
Eikä muuten ole yhtä oikeaa tapaa raitistua ja jokaisen viimeinen tippakin on henkilökohtainen.
Oletko se muuten sinä joka mua feikkaa typeryyksillä ja toistuvasti mollii?
En ole. Olen henkilö, jonka kanssa olet käynyt täällä asiallista viestinvaihtoa aikoinaan. Anteeksi jos olen jotenkin loukannut, mutta mulla on tapana puhua asioista suoraan. En luule, että olet päässyt liian helpolla irti alkoholista, se ei kenellekään ole kovin helppoa. Ja hienoa, että olet selvinnyt ja kannustat muita. Mutta, myös muilla saa olla omia mielipiteitä eikä kaikille sovi samanlainen tapa yrittää raitistua.
ps. tulin juuri pari tuntia sitten A-klinikalta
Mene sinä katkeroitumaan muualle täältä. Opettele käyttäytymään ihmisiksi sekä kirjoittamaan asiaa törkyviestiesi sijaan.
Milloin itse olet käyttäytynyt ihmisiksi? Arvatenkin viinakaupan kassajonossa, pieni pelko perseessä myykö ne vai ei. :D
Ei ole entisiä alkoholisteja. Alkoholisti on alkoholisti lopun elämäänsä.
" 12 ja jotakin" Eihän täällä tiedä kuka kellekin oikeasti vastaa" Mutta vastaan silti näin.
Kuten voi lukea aiemman viestini toiseksi viimeisestä lauseesta niin tuskinpa kukaan sitä taikatemppua osaa että poistaisi kaikilta alkoholiongelman puff..
Olen kyllä kaikki ongelmaan johtaneet syyt kohdallani käynyt läpi mutta silti palaan peilin eteen. Syitä löytyy vaikka muille jakaa jos itse niin haluaisin mutta itse vastuun aion kantaa. Se mun oma henkilökohtainen tapa joka teki stopin juomiselle ja aloitti juomattoman elämäntavan.
Eikä ollut alkuunkaan helppoa opetella sitä uutta elämää selvin päin. Jo ihan kun ajatellaan tämän maan alkoholikulttuuria, raittius ei ole mitenkään ihan in juttu täällä. Meni moni asia aivan uusiksi, mua karteltiin ja vähäteltiin ja sitä on edelleenkin mutta selkänahka paksuuntuu. Silti en omaa päätöstäni muuta, en ainakaan tänään.
Vaikka olen raitistunut, en ole unohtanut historiaani koska en halua. Enkä myöskään ole unohtanut sitä että moni lähelläni kärsii juuri tästä ongelmasta. Tuen ja autan kun he sitä vilpittömästi tarvitsevat.
Niinkuin olen usein maininnut, nämäkin vain mun mielipiteitä ja kirjoitan asiat suoraan.
Voin myös henkilökohtaisesti kertoa kokemukseni naisena. Usea mies kokee suurta ahdistusta ja vihaa raitistuneeseen, varsinkin naiseen. Sen voi lukea selkeästi alkoholi/alkoholismi palstoilta. Tähänkin löytyy hyvin monia syitä..
"korva-akupunktio" ps. eivät laita neuloja illalla : ).. Kiva kun muistat juuri munkin kirjoittaneen tästä hoidosta joka on vielä ilmaista ja moni saanut siitäkin apua.
"En varmaan koskaan tule täysin alkoholin juontia lopettamaan, jos sen käyttö pysyy hallinnassa"
Paino sanalla "jos"!
Onko avaaja ollut kohtuukäyttäjä jo montakin viikkoa?
Alkoholismi on sairaus siinä kuin nikotinismikin, stna!
Addiktiot eivät ole koskaan sairauksia. Syöpä on sairaus. Flussa on sairaus. Omassa suvussa paljon juoppoja ja länträsin itsekkin nuorena paljon viinan kanssa. Sitten vain päätin että nyt loppuu ja pari kolme kuukautta hammasta purren pääsin tuosta riippuvuudesta eroon.
Hain ennen oikeutusta juopottelulleni tuolla alkoholismi on sairaus-tekosyyllä.
Se ei ole sairaus, muutenhan kaikki riippuvuudet voidaan laskea sairauksiksi.
Helpotti aikoinaan vähitellen ymmärtää, että olen sairastunut alkoholismiin. En ollutkaan hölmö luuseri ja selkärangaton vätys.
Hain apua ja viinanjuonti jäi entiseen elämään.
Onhan esim anoreksiakin sairaus ja juurikin tunne-elämän sairaus, diagnosoitu.
Alkoholismi myös diagnosoitu. Sen voi itsekukin tarkistaa tautiluokituksesta, koodikin löytyy.
Turha joidenkin väitellä faktaa fiktioksi.
"Vätystelijä" fiksut myöntävät totuuden itselleen ja hakevat apua. Kaikkea hyvää sun elämään.
Toisin sanoen sinusta tuli selkärankainen.
Alkoholismi on vakava aivosairaus, joka hoitamattomana johtaa ennenaikaiseen kuolemaan. Monelleko syöpää sairastavalle sanotaan jos et ota itseäsi niskasta kiinni ja paranna itseäsi, jätämme sinut yksin koska olet itse aiheuttanut sairautesi? Syöpä on usein itseaiheutettu, sen puhkeaminen ei ole yhtään sen enemmän tai vähemmän geeneistä kiinni kuin alkoholisminkaan. Syöpääkin voi ehkäistä omilla valinnoillaan, kuten alkoholismi-geenin kantajat sairautensa puhkeamista. Paraneeko syöpä päähänpotkimalla?
"Paraneeko syöpä päähänpotkimalla?"
Ei varmaankaan, mutta paraneeko syöpä tai pääseekö syövästä eroon omalla päätöksellä?
Vastaus, ei pääse, ei vaikka kuinka haluaisi.
Entä alkoholiriippuvuudesta? Vastaus, kyllä pääsee heti kun älyää laittaa korkin kiinni.
Syöpää pitäisi ennemminkin verrata johonkin vakavaan alkoholisairauteen esim. maksakirroosiin, haimatulehdukseen ym. mitä kaikkea niitä nyt onkaan.
Ei nekään parane omalla päätöksellä.
Runsas alkoholinkäyttö lisää suuresti riskiä sairastua erilaisiin syöpätyyppeihin.
Joten siinä mielessä pelkän alkoholiriippuvuuden ja jo puhjenneen syövän rinnastaminen toisiinsa ei ole kovin järkevää.
MITEN SE VOI OLLA PSYYKKINEN SAIRAUS, JOS MONI VOI SIITÄ HETKESSÄ "PARANTUA" YKSINKERTAISESTI LOPETTAMALLA JUOMISEN?
PARANTUMINEN "OIKEISTA" PSYKIATRISISTA SAIRAUKSISTA KESTÄÄ TAVALLISESTI VUOSIA.
Tässä kirjoitus hesarista (lainattua)
, että addiktiot ovat seurausta hengen köyhyydestä.
Miksi en rakasta itseäni niin paljon, että lakkaisin myrkyttämästä itseäni?" Kysymyksessä oli voimaa, sillä enemmän kuin kysymys se oli ruumiillinen kokemus laiminlyödystä rakkaudesta itseä kohtaan.
"Yhtäkkiä maailma, joka ennen oli ollut liian tuskallinen kestettäväksi ilman viinaa ja lääkkeitä, oli liian kaunis sumennettavaksi niillä."
http://www.hs.fi/tiede/a1416284769961?ref=hs-art-suositellut
tuolta luette.......