haluaisin kysyä teiltä miksi haluatte lapsen niin nuorena?
en ajattele että 16 tai 17-vuotias olisi liian nuori saamaan lapsen,mutta 14 ja 15-vuotias kylläkin.
itse haaveilin 16-vuotiaana pienestä kääröstä sylissäni,haaveiluihini ei koskaan kuulunut isähahmoa,halusin lapsen en miestä..
en kuitenkaan koskaan tehnyt lasta,tilaisuuksia ehkä oli ja mieteinkin usein että jos tulisin raskaaksi,mutta ei siirsin sitä hetkeksi eteenpäin,aloin ajatella opiskelua,sitten lemmikkieläintä..aina jotain muuta mikä saisi ajtukseni pois tuosta pienestä kääröstä sylissäni ja isosta mahasta..vauvakuumeeni ei ole koskaan hävinnyt,olen vain aina mukamas keksinyt jotain muuta ajateltavaa..
nyt olen jo 19-vuotias edelleenkään minulla ei ole tuota kääröä,nyt kysymys kuuluu miksi ei?
minulla on paljon,minulla on miesystävä,minulla on hiiri,kolme kissaa..minulla oli myös koira mutta se kuoli..mutta entä vauva,ei sitä minulla ei ole!miksei olenhan jo 19-vuotias koulukin kohta lopussa,miksei minulla ole lasta:olemme yrittäneet vauvaa kohta 10kuukautta,yhden keskenmenon sain kun olin raskausviikolla 6 1 eli siis ihan alussa vasta..
nyt sitä ajattelee että miksen silloin 16-vuotiaana mennyt jonkun jätkän kanssa sänkyyn ilman ehkäisyä ja tullut raskaaksi?silloin olisin ihan varmasti tullut raskaaksi,nyt olen 10kk yrittänyt raskautta ja tuloksena keskenmeno..nyt minulla on ainakin ihana mies joka on tukenani keskenmenon jälkeen..
entä jos olisinkin päättänyt tehdä toisin ja olisin 16-vuotiaana mennyt sänkyyn ja tullut raskaaksi..entä kun olisin ollut raskaana ja saanut keskenmenon,kuka olisi ollut tukenani?se sama jätkä ketä olisi ollut vauvan isä?ehei eihän hän edes tiedä että olin raskaana,tai enhän edes muista kenen kanssa olin sinä yönä kun tulin raskaaksi..kylläpäs viina pistää pään sekaisin..tai entä jos raskaus olisi sujunut hyvin ja vauva syntynyt..vauvan kanssa oltaisiin päästy kotiin ja kuukausi vauvan kanssa sujunut hyvin,ajatuksia:hyvinhän tässä pärjätään eikä edes lapsen isä ole auttamassa..
seuraavana aamuna herään ja menen hakemaan vauvaani,vauva on eloton ei edes hengitä,mikä sillä on?
vauva kuoli,se oli kätkyt kuolema..TUSKAA!!
miten tästä eteenpäin?kuka minua lohduttaisi?
ei ainakaan vauvan isä josta ei ole mitään tietoa,entä oma äitini,ehei miksi hän minua lohduttaisi hänhän oli koko vauvaa vastaan...mistä apua..tässä vaiheessa sitä toivoo että olisi vauvan isä olisi lohduttamassa tai oma äiti...
nyt minun tulevaisuuteni on turvattu,minulla on ihana mies,ja tiedän ettei hän jättäisi minua yksin kaiken surun keskelle,tiedän että oma äitini tukisi minua hinnalla millä hyvänsä..
näitä asioita en tiennyt vielä 16-vuotiaana nyt ne tiedän ja voin rauhassa suunnitella raskautta tietäen sen että kävi mitä tahansa minulla on ihmisiä jotka tukevat minua..
kiitokset niille jotka jaksoivat lukea tämän ja ehkä jopa vastata tähän viestiin..
en ajattele että 16 tai 17-vuotias olisi liian nuori saamaan lapsen,mutta 14 ja 15-vuotias kylläkin.
itse haaveilin 16-vuotiaana pienestä kääröstä sylissäni,haaveiluihini ei koskaan kuulunut isähahmoa,halusin lapsen en miestä..
en kuitenkaan koskaan tehnyt lasta,tilaisuuksia ehkä oli ja mieteinkin usein että jos tulisin raskaaksi,mutta ei siirsin sitä hetkeksi eteenpäin,aloin ajatella opiskelua,sitten lemmikkieläintä..aina jotain muuta mikä saisi ajtukseni pois tuosta pienestä kääröstä sylissäni ja isosta mahasta..vauvakuumeeni ei ole koskaan hävinnyt,olen vain aina mukamas keksinyt jotain muuta ajateltavaa..
nyt olen jo 19-vuotias edelleenkään minulla ei ole tuota kääröä,nyt kysymys kuuluu miksi ei?
minulla on paljon,minulla on miesystävä,minulla on hiiri,kolme kissaa..minulla oli myös koira mutta se kuoli..mutta entä vauva,ei sitä minulla ei ole!miksei olenhan jo 19-vuotias koulukin kohta lopussa,miksei minulla ole lasta:olemme yrittäneet vauvaa kohta 10kuukautta,yhden keskenmenon sain kun olin raskausviikolla 6 1 eli siis ihan alussa vasta..
nyt sitä ajattelee että miksen silloin 16-vuotiaana mennyt jonkun jätkän kanssa sänkyyn ilman ehkäisyä ja tullut raskaaksi?silloin olisin ihan varmasti tullut raskaaksi,nyt olen 10kk yrittänyt raskautta ja tuloksena keskenmeno..nyt minulla on ainakin ihana mies joka on tukenani keskenmenon jälkeen..
entä jos olisinkin päättänyt tehdä toisin ja olisin 16-vuotiaana mennyt sänkyyn ja tullut raskaaksi..entä kun olisin ollut raskaana ja saanut keskenmenon,kuka olisi ollut tukenani?se sama jätkä ketä olisi ollut vauvan isä?ehei eihän hän edes tiedä että olin raskaana,tai enhän edes muista kenen kanssa olin sinä yönä kun tulin raskaaksi..kylläpäs viina pistää pään sekaisin..tai entä jos raskaus olisi sujunut hyvin ja vauva syntynyt..vauvan kanssa oltaisiin päästy kotiin ja kuukausi vauvan kanssa sujunut hyvin,ajatuksia:hyvinhän tässä pärjätään eikä edes lapsen isä ole auttamassa..
seuraavana aamuna herään ja menen hakemaan vauvaani,vauva on eloton ei edes hengitä,mikä sillä on?
vauva kuoli,se oli kätkyt kuolema..TUSKAA!!
miten tästä eteenpäin?kuka minua lohduttaisi?
ei ainakaan vauvan isä josta ei ole mitään tietoa,entä oma äitini,ehei miksi hän minua lohduttaisi hänhän oli koko vauvaa vastaan...mistä apua..tässä vaiheessa sitä toivoo että olisi vauvan isä olisi lohduttamassa tai oma äiti...
nyt minun tulevaisuuteni on turvattu,minulla on ihana mies,ja tiedän ettei hän jättäisi minua yksin kaiken surun keskelle,tiedän että oma äitini tukisi minua hinnalla millä hyvänsä..
näitä asioita en tiennyt vielä 16-vuotiaana nyt ne tiedän ja voin rauhassa suunnitella raskautta tietäen sen että kävi mitä tahansa minulla on ihmisiä jotka tukevat minua..
kiitokset niille jotka jaksoivat lukea tämän ja ehkä jopa vastata tähän viestiin..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kerrankin sellainen viesti, josta me nuoret voimme ottaa oppia. Tämä ei ollut saarnaava teksti, mutta kuitenkin hyvin opettavainen, että kaikki ei välttämättä aina mene hyvin, että kannattaa harkita kuitenkin vielä toisenkin kerran. Itse olen juuri täyttänyt 18-vuotta, lapsen isä on armeijassa ja hän on 20-vuotias. Yhdessä olemme olleet jo melkein 4vuotta. Nyt masussani kasvaa pienoinen käärö.
Itse tiedän myös, että mies tulee olemaan tukenani loppuun asti, koska takanamme on jo niin paljon surua, tuskaa ja yhteisiä vahvistavia kokemuksia. Olemme asuneet yhdessä jo 2,5vuotta.
Toivon todellakin, että kirjoituksesi saattaa saada jonkun ajattelemaan uudelleen nuorena raskaaksi tulemista.
Toivon, että teilläkin vielä tärppää, älkää vain ottako paineita, eihän teillä vielä mikään kauhea kiire ole. Rauhassa vaan. Jos ei millään tärppää niin sitten käynti lääkärille. Onnea teille.
Niin siis "jo" 2,5 vuotta hei haloo..
ei ne yhdessä vietetyt vuodet mitään merkkaa.
Pikemminkin päinvastoin on totuttu olemaan kahdestaan .Ja sitten yhtäkkiä ei ollakkaan .Kaksi ja puoli vuotta on hyvä aika vauvalle.Ei olla liiaksi totuttu olemaan kahden.
Ja lähtemään sinne minne halutaan.
Vastaavia viestejä kannattaa lukea ajatuksella sillä vain harva täällä ilkeyttään kertoo onam tarinansa ja yrittää jarrutella nuoria, jotka haluavat vanhemmaksi. Itsekin voisin joku kerta kertoa oman tarinani joka ei ole ruma mutta kyllä siitä varmaan moni saisi miettimisen aihetta. Äitiys on aina suuri rikkaus ja siunaus. Mutta kannattaa todella ajatella onko se oma tilanne oikeesti lapselle suotuisa, kaikin puolin, ei vain oman halun takia.
Vähän jotenkin pääsi hyppimään silmille tuo lausahdus "jo 19". Yhdeksäntoista vuotias voi tietysti olla ihan kypsä ihminen, mutta ei nyt sentään mikään ikäloppu tapaus lasta hankkimaan.
Henkilökohtaisesti ei olisi meikäläistä 16-vuotiaana voinut yhtään vähempää lapsen saaminen kiinnostaa. Nyt alkaa ehkä hieman kuumeilua esiintyä, melkein 10 vuotta myöhemmin, mutta silti ei vielä ainakaan pariin vuoteen ole vauvan aika, vaikka parisuhde ja työpaikkakin on jo "takataskussa".
Sitten taas ihan hyviä pointteja esität siinä, että 16-vuotiaalla ei useinkaan ole hirveän hyviä edellytyksiä lapsen saamiseen alunperinkään.