Mieheni yllätti minut aikoinaan puhumalla kihlauksesta. Mitä ihmettä? Kumpikin inhosimme sormuksia.
Mies otti puukon,käteni käteensä,teki pienen viiltohaavan nimettömääni ja omaansa. Painoimme ne yhteen.
Tämä oli/on ikuinen liittomme. Avioliitton kun maistraatissa mentiin,pyysin tuohisormusta. Pohjoisen Mies vastasi. Meillä on jo sormukset ja näytti omaa ja minun sydäntäni.
Mies otti puukon,käteni käteensä,teki pienen viiltohaavan nimettömääni ja omaansa. Painoimme ne yhteen.
Tämä oli/on ikuinen liittomme. Avioliitton kun maistraatissa mentiin,pyysin tuohisormusta. Pohjoisen Mies vastasi. Meillä on jo sormukset ja näytti omaa ja minun sydäntäni.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Vertahan siinä hommassa alkuun tulee kun on ehtaa tavaraa
Kyl se on raakaa tuo rakkaus jos viel naisella huono aika ni johan sitä on yltäpäältä veressä nii että sivullistakin hirvittää
Ei ole ollut haittaa kultarinkuloista, jotka aikoinaan ostettiin.
Ei niitä ole enää aikoihin sormessa pidetty, mutta ovatpa olemassa.
Muistoina.
Kukin kroolaa tyylillään.
Me lepäilimme sulhoni kanssa ja minä leikin hänen lepotilassa olevalla kalullaan. Laitoin sen sormusmaisesti nimettömäni ympärille ja hän havaitsi sen vaikka ei katsonutkaan, taisi melkein nukkua.
Yllätti sanomalla että nytkö mentiin kihloihin, hyvä, jo oli aikakin. Sitten päätettiin että kihloissa ollaan, mutta sillä sormuksella ei juuri silloin voinut enää vahvistaa kihlausta, ei oikein sopinut.
Kultaiset sormukset hankittiin sitten joskus kun oli joutilasta rahaa tarpeeksi.
Me mentiin kihloihin 5 vuorokauden tuntemisen perusteella.
Kalua kokeiltiin, ei sormeen.
Kiva bessie*, sinä ainakin osaat keskustella :).
No juu, kai minä sitäkin osaisin, sillä kuuntelen mielelläni ja huolellisesti toisten mielipiteitä, olen jo luonnostani kiinnostunut ja utelias keskustelukumppaneideni kannasta kulloinkin puheena olevaan asiaan, samoin heistä ihmisinä.
Tuo nyt oli vain aloituksen tyylinen tarina, ja tosisellainen, mutta ei vielä keskustelua.
Ohhoh, minä punastuin.
Jos joku tulis puukolla viilteleen mun sormia, siitä tyypistä ei ainakaan mulle miestä tulis.
Joo o ihan oli veretön alku meillä kun oltiin sopuisa pari, muuten vaan tykästeltiin rakasteltiin hekumoissa, se oli sitä nuoruus kun....
Woi, sullon varmaan ikävä vaimoas.
Nyt kun puna hälveni, niin aloin tuskiskelee mun sormien välejä. Aikas kapeat ovat. Ukkonen tulee ehtoolla, vaan mitähän tuo tykkäis jos sanoisin, että uusitaanko kihlat.
Bessiellä on isot välit tai sitten harvinaisen ohut,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,
Meilon enis vuonna kymmenvuotihääpäivä, ja vähän on ollu suunnitelmissa että jos vaikka sinattaisiin liitto, sussiunakkoon :).
? Mollis
Varaa laastaria ja sidonta tarpeita jos äityy kovin verta tulemaan.
Voi olla että ajoitukseen kantsii kiinnittää huomiota. Mainitsemani lepotilan olisi hyvä olla sanoisinko 'ansaittu' lepo. Kun asiaan oikein paneudut niin huomaat ettei sormenvälien kapeus merkitse mitään, taipuuhan se sormi myös ylös ja alas päin ja vielä taipuisampaa sen ympärille olet virittelemässä.
Jos ihan yhen äkin tokaiset että uusitaanko kihlat ja tavan ilmaiset, niin ei välttämättä onnistu.
Voi hyvänen aika. Jos taivutan nimettömän alaspäin ja pikkurillin ja keskisormen ylöspäin niin siihenhän tosiaan mahtuu. Tulee mielenkiintoinen ehtoo.
Emmä €ero veitsellä uskalla valoja uusia. Lipsahtaa vielä ja menee ukkoselta väärä sormi.
Voi miten romanttista. Pujotatteko sormet vai...
Kerrohan sitten kuinkas kävi :))
Voi olla, että on kuitenkin liian työlästä, kun bessie kertoi, että se lepotila täytyy ensin ansaita ja sitten vasta kihlata.
Ei kyll mää aatteli iha vaan varpaat......kai
Nii, jokkainenhan voi soveltaa ommiin nimmiin..........
Oliko alkoholilla osuutta asiaan siinä puukollaviiltelykihlauksessa?
Kylmätväreet kulkee selkäpielissä ja olkavarsissa kun ajattelen et verihaavoja . Huisia kuitenkin ja yltiöromanttista.
Silleenhän aikoinaan kakarat teki ystävyyssopimuksia, että tökättiin jollakin terävällä sormenpäähän ja sitten sormenpäät vastakkain.
Ap vastaa kakaroitten hommaa Teimme sen aikuisina täysin sielun ja ruumiin voimissa,ja selvin päin. En ole mistään asiasta ollut niin varma,kuin mies on/oli elämäni suurin rakkaus.
Siinä samalla kaikki mahdolliset bakteerit vaihtoivat omistajaa.
Mieheni oli diabeetikko,joten veren ottaminen sormenpäästä kuului päivittäiseen ohjelmaan.
Jotkut pysyvät lapsellisina vielä aikuisiässäkin.
Ap kysyy vakka kantensa..... Uskallatko tehdä sen, näin Ebolavirusten aikaan? Onko se niin lapsellista?
Vain lapset saattavat olla niin hölmöjä...
Olen kuullut Suomessa asuvalla heimolla on tapa tehdä verikihlat juuri aloittajan kuvaamalla tavalla.
Kilpailivatko puukkojunkkarit aikoinaan kihlatustaan? Puukkojunkkaripiirissä.
AP kuittaa tule piiriin. Tämä kihlaus on pohjoistenmiesten tapa. Korpikirjailijs voisi tietää jotain.
tämä leski on suomen mustalainen, eli niin sanottuja tummia,
valkolaisten rituaaliin ei kuulu verikihlaukset
Ap kuittaa Sori,tämä on totuus
Leski ei ole suomen mustalainen. Eikä ollut miesvainajakaan. Kainuusta hän oli kotoisin. Itse olen Lännestä.
naurettava lasten ystävyysvala
Ap kysyy pentujen puuhaa. En arvosta kultasormusta ollenkaan. Kertooko ne timantit rakkauden määrästä? Kauppiaitten vedätystä koko homma.
Mitä se sormus nimettömässä kertoo? Senkö,että olen varattu. Vai,senkö että olen jotain,kun olen saanut itselleni miehen? Lesketkään ei millään luovu rinkuloistaan. Ikuinen kahleko pitää olla sormessa?
Miksi jotain pitää sormessa olla?
On ihania sormuksia, vaikka kuinka monta joka sormeen. Sormus itsessään on taideteos.
Vielä ihanampaa, jos on sirot, hyvinhoidetut räpylät.
On joo. En kuitenkaan ymmärrä, jos joku ei kerta sormuksista pidä, niin miksi pitää arpi leikata sormeen kuitenkin. Miksi siinä sormessa jotain pitää olla?
Hyvä, kun sanoit. En älynnytkään, mitä tarkoitit. Itse en ole vihkisormuksia pitänyt ikiaikoihin, ei mieskaan, kun tahtoi tarttua aina milloin mihinkin.
Sormus tai ilman. Verikihloilla tarkoitetaan,ainakin meidän tapauksessa,että vaikka toisella olisi mitä vain veressä,esim.jotain viruksia,se ei estä kihlautumista ja avioliittoa. Otetaan tietoinen riski. Tämän kihlauksen myötä,uusia kihlauksia ja avioliittoja ei koskaan tule. Kunnes kuolema meidät erottaa/eroitti
Nykyisin tatuoidaan sormukset.
Mutta verikihlat ne ei ole.
Nimetön pian musta, kun kovin kihloo.
Ei ne verikihlat oo vaikka ihon pinta rikotaankin ja verta tihkuu.
Laserilla sitten kihlat puretaan.
No sepä, hankalampi heittää suutuspäissään sormuksii seinää.
@@ Tatuoinnissa ei kahden ihmisen yhteisveri kohtaa.