Tällä palstalla kirjoittavat ovat ns. uusia suhteita. On muutettu yhteen melko vähäisen tuntemuksen aikana.
Silmiin pistävintä on, että niin nämä itseään äitipuoliksi kutsuvat kuin toisaalta isäpuoliksi kutsutut melkein sanoisin kaikki täällä, miten sanosiin onko haukkumista, mollaamista vai mitä. Lasten toinen vanhempi heidän mielestään on aina joku "hullu", samoin lapset eivät osaa mitään, kaikki on väärin, mitä lasten kodissa on tapahtunut.
Tämähän ei ole totta, vaan onko nämä uudet ihmiset niin kateellisia toisen entisestä elämästä, vai mikä riivaa, mutta suoranaista pahuutta kaikki.
Tietenkin aika monet ovat eronneita ihmisiä, syystä tai toisesta. Ero kertoo aina jostakin asiasta, joko ei sovellu perheen kanssa olemaan, tai sitten on jotenkin kasvanut "kieroon" ajattelu maailmassaan.
Kun jokainen uskoisi, että eron kautta ei monestikaan löydy sitä ihanuutta, mitä on lähdetty hakemaan.
No joskus ero on ihan aiheellinen. Eron jälkeen olisi syytä pidättäytyä kaikesta uuden etsimisestä ja kyhätä itsensä kokoon ensin.
Seksi ei ole se autuus joka kaiken parantaa, ei varmasti ole. Sillä ehkä pakenee omia ajatuksiaan, mutta mikään muuten ei muutu.
Silmiin pistävintä on, että niin nämä itseään äitipuoliksi kutsuvat kuin toisaalta isäpuoliksi kutsutut melkein sanoisin kaikki täällä, miten sanosiin onko haukkumista, mollaamista vai mitä. Lasten toinen vanhempi heidän mielestään on aina joku "hullu", samoin lapset eivät osaa mitään, kaikki on väärin, mitä lasten kodissa on tapahtunut.
Tämähän ei ole totta, vaan onko nämä uudet ihmiset niin kateellisia toisen entisestä elämästä, vai mikä riivaa, mutta suoranaista pahuutta kaikki.
Tietenkin aika monet ovat eronneita ihmisiä, syystä tai toisesta. Ero kertoo aina jostakin asiasta, joko ei sovellu perheen kanssa olemaan, tai sitten on jotenkin kasvanut "kieroon" ajattelu maailmassaan.
Kun jokainen uskoisi, että eron kautta ei monestikaan löydy sitä ihanuutta, mitä on lähdetty hakemaan.
No joskus ero on ihan aiheellinen. Eron jälkeen olisi syytä pidättäytyä kaikesta uuden etsimisestä ja kyhätä itsensä kokoon ensin.
Seksi ei ole se autuus joka kaiken parantaa, ei varmasti ole. Sillä ehkä pakenee omia ajatuksiaan, mutta mikään muuten ei muutu.
Vastaukset 13
Vanhimmat
"Ero kertoo aina jostakin asiasta, joko ei sovellu perheen kanssa olemaan, tai sitten on jotenkin kasvanut "kieroon" ajattelu maailmassaan. "
Ohhoh. Aikamoista tekstiä.
Oletkos itse eronnut? Olet siis "kasvanut kieroon" sinäkin?
Minä ja ex-mieheni päätimme erota. Meillä ei ollut enää hyvä olla yhdessä. Se ei liity mitenkään "perhe-elämään soveltamattomuuteen" tai "kieroon kasvaneeseen ajatusmaailmaan". Erosimme toisistamme, emme lapsistamme. Erosimme liitostamme, emme perheestä.
Terävä huomio lissu, tämä palstahan on Uusperheet, niin totta kai täällä kirjoitetaan uusperheen arjesta.
Nuo mainitsemasi "hullu" ja "ei osaa mitään"ym ,ovat ihan sun omalta koneeltasi, sinun sivupersoonien kirjoittamia.
Sun kantsis mennä tuonne yksinhuoltaja palstalle ja avioero palstalle siellä saisit päteä.
Sinullahan ei ole mitään omakohtaisia kokemuksia uusperheistä, niin tää palsta ei ole sua varten.
Samaa mieltä, toi on niin totta! Hyvä hyvä hyvä!
Niin tämä oli järkikullalle aplle... erittäin fiksua kirjoitusta!
Ihan sitten aloit itseäsi kehumaan....
Yksi kysymys josta on vaikea löytää kompromisseja, on perheen sopiva lapsiluku. Minun avioliittoni päättyi muista syistä, mutta tahaton lapsettomuus oli eräs taustatekijä. Miesystäväni ex-vaimo puolestaan myönsi vasta kolmekymppisenä, ettei hän haluakaan lapsia koskaan. Miesystäväni puolestaan halusi lapsia, ja nykyisin olemme yksilapsinen uusperhe. Yhteen muuttamisella ei ole kiirettä. Luulisin että yhden eron kokeneena on vähän viisastunut ja osaa välttää entisessä parisuhteessa olleet sudenkuopat.
Vastaukset kertovat juuri siitä mikä on näkynyt palstalla kaiken aikaa, kukaan ei mene itseensä ja ajattele.
Mutta totuus ei pala tulessakaan.
Selitellään ja selitellään, sitä riittää. Joku kirjoitti että ei ollut hyvä puolison kanssa, niin ei silloin eronnut lapsistaan eikä perheestään. No ei jollakin tapaa ero lapsista otetaan samalla kun erokin, lapset eivät enää kuuluu jatkuvasti kotiin, sillä heidät, nimittäin juuri ne pienet laitetaan sinne toisen vanhemman luokse , jotkut vuoroviikoin, jotkut joka toiseksi viikonlopuksi ja silloin sitten ollaan täysin vapaina lapsista.
Minkäänlaista kirjallisuutta kovin moni ei taida asiasta lukea, kun pystyvät noin tekemään.
No perheestä, kun sitä lähdetään metsästämään uutta tilalle, unohtuu siinä moni muukin asia kuin lapset ja perheet.
Miettikääpä asiaa vaikkapa kolmen vuoden kuluttua, mitä muistatte ajasta, mitä muistatte lapsistanne ja läheisistänne ja mitä muistatte omista asioistanne, miten hoitui raha-asiat. Miettikää todella otitteko lapset syliin, oliko heillä mahdollisuus tulla viereenne sänkyyn, mitä kerroitta lapsille.
Huusitteko lapsillenne ja väsyitte heihin jatkuvasti.
Ei teidän minulle tai tännekään tarvitse tiliä tehdä, kunhan itse käytte nyt viimein läpi asioita, jotka sivulliset kyllä huomaavat, mutta itse olette kaikelle täysin sokeita.
Jos joku kuppilan juoppo sanoo kauniiksi, silloin maailma puhkeaa kukkaan, onkohan järkevää.
Olet kyllä uskomaton saarnaaja ja osoittelet täällä täydellisellä sormellasi syntisiä eronneita, latelet omia uskomuksiasi ja olettamuksiasi kuin ne olisivat yleismaailmallinen totuus.
Sinulle sana ERO tarkoittaa "lapsista vapaata haluamista, uuden suhteen metsästämistä, kuppilan juoppojen kanssa vehtaamista, seksinnälkää, omien lasten tarpeille sokaistumista, velvollisuuksien unohtamista"...Mitäs vielä?
Katsos kun sinun maailmankuvasi on kovin mustavalkoinen. Olet saattanut omassa lähipiirissäsi nähdä tällaista, mutta voit nyt riisua silmiltäsi ne vääristävät silmälasisi ja avartaa maailmaasi; me eronneet ihmiset emme ole sen kummempia kuin muutkaan. Me emme ole seksiriippuvaisia petoja, jotka jättävät puolisonsa ja pukeutuvat leobardinnahkoihin ja lähtevät silmät kiiluen lähikapakkaan iskemään lakananlämmittäjää, ja jotka unohtavat lapsensa ja muun maailman, ja sokaistuvat kaikelle siinä seksinnälässään.
Ikävä tuottaa sinulle pettymys, mutta sinun "totuutesi" ei ole totuus. Se on vain vääristynyt, kieroutunut mielikuva. Siis onhan toki maailmassa seksiriippuvaisia ihmisiä, kuten on alkoholisteja, narkkareita ja peliriippuvaisiakin, mutta en ole koskaan nähnyt mitään dokumenttia tai kuullutkaan väitettä, että he olisivat enimmäkseen eronneita ihmisiä.
Minä olen eronnut äiti. Minä rakastan lapsiani edelleen, erosta huolimatta, ja pidän heistä huolta kuten ennenkin. Teen ruokaa, nukutan, pesen, hoivaan, pidän sylissä, vietän vapaata, kuljetan harrastuksiin, osallistun koulutoimintaan. Olen tuikitavallinen vanhempi. Kun lapset menevät isänsä luo, en pukeudu minihameeseen ja ryntää lähikapakkaan kerjäämään huomiota, seksiä enkä kehuja kauneudestani, vaan teen työssäni yövuoroja. Kaipaan lapsia aina heidän isällä ollessaan, ja yövuorojen hektisyys, lähinnä itse työnteko ja sen intensiivisyys, auttaa minua sietämään ikävää.
Kävin baarissa viimeksi parikymppisenä, ennen kuin tapasin lasteni isän. Silloinkaan en juonut alkoholia, en ole koskaan harrastanut juomista. Minulla on kilpaurheilutausta, ja elämäntapani ovat aina olleet sen mukaiset. Liikun edelleen paljon, ja sen mallin ovat myös lapseni oppineet. Heidät löytää todennäköisemmin urheiluhallilta kuin ostarin kulmalta räkimästä.
Minun ei tarvitse "mennä itseeni ja ajatella". Minä olen sinut itseni kanssa. Minulla ei ole mitään mehukkaita seksijuttuja sinulle paljastettavaksi. Olen tavallinen nainen ja äiti. Satun vain olemaan eronnut. Erostani on kulunut aikaa nyt 7 vuotta, ja urheilupiireissä olen tavannut kivan miehen. Olemme tapailleet jonkin aikaa, tutustuneet varovasti. Lenkkeilemme yhdessä. Meillä ei ole kiire minnekään. Seksielämämmekin on tuikitavallista, ei leobardinnahkoja eikä ruoskia ;)
He vaan tahallaan hankaloittavat miehen halua tapaamista omia lapsiaan, sen he yrittävät estää ja kiusaavat näin miestä.
Katkeruusja epätoivo velloo aamusta iltaan, kun ehillä on niin paljon onglemia itsensä kanssa, niin johonkin se pitää purkaa, ja he purkavat sen mieheen ja tämän entiseen perheeseen jonkao vat rikoneet. Mikään ei riitä uusioille, jos he ymmärtäisivät olla puuttumatta toisten asiohih, miehelläkin olisi hyvät välit lapsiin, exään aj omiin sukulaisiin, mutta hekään eivät ymmärrä että miski uusikko niin kiivasti haluaa erottaa hänet. Onelmia on niin paljon että mies on hyvä kohde mihin ne voi purkaa.
Säälittävää, eikä he aina ymmärrä mennä hakemaan apua, se on säälittävää kanssa.
Sellasia ovat ex vaimot katkerana evät anna lapsen mennä isän luokse
Eiks oo kivaa kirjoittaa tahallaan käsitttävänsä väärin? Ainakin saa vastauksia... minä en mene tuohon lankaan.. mutta a
Totta tosiaan, kangertaa ja kovasti.
En usko äitien estävän lasten isän luona käyntejä, isät ovat vain lähteneet pakoon perhe-elämää ja eivät ole kiinnostuneita tapaamaan lapsiaan.
Harrastukset, kaveriporukka vetää pitemmän korren.
Tätä on ollut liiton aikana, joten ei ole ihme että äidilläkin jo "pipo tiukalla" ja tulee sanoneeksi vähän liiankin paljon.
Jukni 69 on ilmeisesti uusikko, kuten yleensä täällä morkkaamassa ex-vaimoa.
Ajattelun pyytäminen on tuskin kovinkaan väärin, sillä sekopäisiä nuo kirjoitukset on, joten miettikää tarkoin muutaman vuoden kuluttua erosta, muistatteko siitä juuri mitään. Vahvasti uskon, että monella on siinä kohtaa aika musta aukko ja sellaisia asioita että niitä ei nyt edes ilkeä ajatella.
Mutta asialla on toinenkin puoli, nuo pienet lapsenne ovat joutuneet tuon kaiken näkemään ja kokemaan, olisiko jo nyt aikaa huomata lapsenne ja yrittää hyvittää heille tuo kaikki paha.
Nytkään ei ketään kuunnella, ollaan niin itsepäisiä ja tuhotaan omat lapset. Heillä ole ollut puhevaltaa, heidän on pitänyt muuttua näkymättömiksi ja kuulumattomiksi omassa kodissaan. Kovin vaikeaa on lapsen aikanaan omaa perhettä koota ja näillä he ovat myös kaikkien alistettavissa ja kiusattavissa. Heiltä on viety itsetunto niin alas, että elävät elämänsä ehkä aina potkittuina ihmisinä.
Hyvä (järkikulta älä jätä)
Jokaisen eronnee pitäsi tajuta ettei ainakaan vuoteen aloita uutta suhdetta sillä sehän on sellaist haavojen parantamis suhdetta. Sitten vielä tehdään siihen hätäsesti lapsikin, niin johan ollaan hakoteillä.
Tunne-elämä ei ole tasapainossa ja uusi kumppani manipuloi siinä sivussa. Täytyy sanoa että käypi sääliksi niitä lapsiparkoja jotak joutuvat kärsimään.
On varmasti välillä tilanteita että on paras erotakkin, miten vain. Mutta älkää rynnätkö uuteen suhteeseen. Antakaa itselle aikaa toipua ja saada järkikin kulkemaan taas oikeaa rataa. Kun sitten elämä on kunnossa kaikin puolin niin sitten se uusi suhde jos on tullakseen.