Kyllästynyt paniikkiin

Ahdistus vai paniikki, kellään samoja kokemuksia ja miten selvitä?
Välillä on hyviä aikoja, välillä huonompia. Hyvinä aikoina pystyn menemään isoonkiin kauppaan. Huonoina aikoina pienessä kaupassa tekee mieli jättää ostokset kassalle. Huono olo iskee, sydän hakkaa, oksettaa ja huimaa. Edes se ei aina auta etten ole kaupassa yksin vaikka tieto helpottaakin että kassalla voin lähteä pois eikä ostoksia tarvitse siihen jättää kun toinen maksaa ne.

Pahin paniikki eräänä päivänä kaupassa. Sydän hakkasi ja vieläkin pahempi tunne oli se että päätä puristi ja tuntui että silmissä sumenee. Tuo olotila kesti monta tuntia ja kaupassa olin aivan valmis tilaamaan ambulanssin. Tämän takia en uskalla pitkälle lähteä yksin, millä sitten pääsisin sieltä kotiin jos huonosti käy.

Kaikki ne koko päivän kestävät shoppailut ovat mennyttä. Niitä aikoja on kiva muistella kun käveli kaupasta toiseen mutta ei enää. Korkeintaan kaksi kauppaa menee päivässä kunhan ei jää niihin aikailemaan.

Pahimmat tilanteet ne mistä ei pääse pois esim.
Kaupan kassa: on vain pakko jo siinä vaiheessa maksaa ja kerätä ne ostokset.
Auton tankkaaminen: ääh, miks tää seteli ei kelpaa ja takana kauhee jono,
kaikki oottaa ja tuijottaa --> panic. Lopputuloksena yöllä tankkaaminen.
Parturi: ajatukset että vähintäänkin saan allergisen reaktion väriaineesta ja henki loppuu juurikin siihen paikkaan mutta mitenkäs lähdet värit päässä sieltä karkuun. Kehtaa edes parturille asiasta mainita.

Olen hukassa tämän kanssa. Mistä tämäkin tuli juuri nyt ja miksi?
Kierre on valmis, ollut jo aikoja sitten. Jokainen paikka täytyy "oppia" joten ruokakauppaa ei saa vaihtaa jos jossain tietyssä selviää hengissä ulos vaikka ei se toinenkaan sen kummoisempi olisi. Opamoxia sain, en ole uskaltanut ottaa, mitä jos nukahdan sinne kauppaan. Miten se edes vaikuttaa?
Mitä voin enää tehdä?