Mitä mieltä?

Mitä voit tehdä on irrottautua miehestä. joko muuttaa erilleen tai olla kommentoimatta hänen juontiaan.

Juoppoa ei auta nuhdesaarnat tai uhkaukset. Jos et halua erota yritä elää irrallaan miehestä. Lyönnit kai välttää parhaiten ollessaan sohimatta vihaista karhua. Luulisin.

Tuolla irrallaan elämisellä tarkoitan sitä että et ota mitään vastuuta hänen tekemisistään. Elät nuo selvät päivät sitä arkea joka toimii, kun hän lähtee juomaan elät itsellesi. Et odota tai soittele tai osoita mitään kiinnostusta miestä kohtaan. Keksi itsellesi hauskaa tekemistä noiksi ajoiksi. tai käy sukulaisten, ystävien luona. Anna miehen juopotella mitä juo. Lähde jos liian pahalta tuntuu hanki asunto anna miehen maistaa yksinäisyyttä, hän voi herätä, tai vajota pohjalle ja ehkä nousta sitä kautta näkemään sinut ja tilanteen todellisuuden.

Mutta nämä on näitä kirjat pullollaan ohjeita, mikä toimii toisella ei toimi toisaalla jne. En ole holisti kuulemma, eikä miehenikään, isäni oli, on ehkä vieläkin, äitini oli, enää ei ole, mutta kehitys kehittyy ihmiset elää, kukin tavallaan.

Hei!
Oli pakko kirjoittaa tästä asiasta, koska minä itse olen kokenut tahtomattani alkoholin haittavaikutukset. Olen nyt 20 -vuotias nainen, ja isäni on juonut koko minun ikäni. Sanon nyt heti, että minulla ja isälläni on ollut myös erittäin hyviä hetkiä. Olemme mm. matkustaneet yhdessä ja isäni on minulle edelleenkin todella rakas.
Haluan kuitenkin kertoa omat kokemukseni siitä, millaista pienen ja vähän vanhemmankin lapsen on elää alkoholistin kanssa samassa taloudessa.

Välillä isä kävi ihan normaalisti töissä. Sitten kun hän ratkesi juomaan, siitä ei tullut millään loppua. Viikonloppuisin, jos isä ei ollut vielä klo20 illalla tullut katsomaan meidän lasten kanssa (meitä oli silloin 3lasta) televisiota, tiesin, että hän oli juomassa jonkun tuttunsa luona. Yleensä aina hän kuitenkin tuli kotiin (ajoi autolla!), ja siinä vaiheessa äiti patisti meidät nukkumaan. Minun vanhemmat sisarukseni tiesivät isäni tilanteen, ja olivat jo siinä iässä, että heidän oli mahdollista lähteä esim. naapuriin tai poika/tyttöystäviensä luo. Minä jäin äidin kanssa kotiin.
Isä tuli kotiin, istui pöydän ääreen ja valitti jostain asiasta äidille. Vaikka äiti yritti meidän lasten takia aina välttää riidat ja lepytellä isää, syntyi lähes aina kauhea riita. Astiat lensivät ja äiti kirkui, ja äiti tuli usein isää pakoon yläkertaan, jossa minä kuuntelin huoneessani, koska en saanut unta huutamiselta.
Olen nähnyt alle kouluikäisenä, kun isä on uhannut äitiä veitsellä ja heittänyt äidin ulos talvipakkaseen. Olen myös sadat kerrat kuullut, kuinka isä on haukkunut äitiä ja äidin vanhempia.

En vieläkään ymmärrä, miten äitini jaksoi isää kaiken tuon ajan, ja miten hän pysyi järjissään. En myöskään tiedä, saanko koskaan selvitettyä näitä asioita itselleni, koska tähän mennessä ne eivät ole ainakaan selvinneet yhtään.

Kerroin omat kokemukseni siksi, että osaisit ajatella asiaa myös lapsesi kannalta. (Vaikka en epäilekään sitä) Olen sitä mieltä, että lapsi kärsii aina, jos vanhempien välillä on jotain suurta kitkaa.
Nykyään isäni on entisistä ajoista selvästi rauhoittunut, käynyt joskus jopa AA:ssa. Se ei kuitenkaan korvaa niitä asioita, joita minä olen hänen lapsenaan joutunut kokemaan (häpeää, vihaa, surua, sääliä äitiä kohtaan jne).

Tsemppiä sulle asiasi kanssa, toivon kaikkea hyvää!

viimeiseen hengenvetoon (sinun tai hänen), eli niin kauan kuin vain jaksat kuunnella, mutta mitään EI oikeasti tule tapahtumaan. no, tämän varmasti tiedät itsekin, eli onko kaikki muuten sen arvoista, että viitsit/jaksat/haluat kuunnella alkoriippuvaisen pätemättömiä lupauksia ja kestää pettymyksiä kerrasta toiseen, eli kannattaako sinun hukata elämäsi tuollaisen kanssa. tilanne ei tule paranemaan, eli pistä avokki ulkoruokintaan jos haluat selkeän ratkaisun ja katso mitä käy. sinä et elääksesi tuollaista tyyppiä tarvitse.