Hyvää yötä
Lento kaunis luokse kukkasen heteen,
auringon kultamaan maistuvaan meteen.
Neitoperhonen näyttävin silmien elein,
syyskesän päivän värittää siivin helein.
Ilta taivuttaa laaksoon kostean usvaverhon,
aika on ummistaa silmät päiväperhon.
Hyvää yötä maailma, hetkeksi jää,
unisen kohtaa tämä sumuinen päivän pää.
Lento kaunis luokse kukkasen heteen,
auringon kultamaan maistuvaan meteen.
Neitoperhonen näyttävin silmien elein,
syyskesän päivän värittää siivin helein.
Ilta taivuttaa laaksoon kostean usvaverhon,
aika on ummistaa silmät päiväperhon.
Hyvää yötä maailma, hetkeksi jää,
unisen kohtaa tämä sumuinen päivän pää.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Harsosiipi
Vaikka siivet ovat haurasta harsoa vain,
kauneutta ei puutu niistä lain.
Päivän päällä kuultaa aurinkoinen,
alla sen yhä ahkerana toinen.
Illan tullen saapuu taas aika unikuvan,
mielen haiku luo haaveilulle luvan.
Pieneen hetkeen näin vangiksi jää,
niin päättyy uneen päivä tää.
Harmaa ilta
Ilta pukee ylleen harmaata kaapua,
sadepisarat alkavat hiljalleen saapua.
Itkevät pilvet ikävänsä näin pois,
että uusi päivä auringon taas tois.
Mitä opimmekaan nyt tuosta,
omaa hetkeään ei voi pakoon juosta.
Vaikka raskas olisi päivän taakka,
kulkee se aina loppuun saakka.
Hiipuva nuotio
Vielä hehkuvat kipunat ilman tulta,
kivistää silmää savun katku multa.
Taivaan rannasta saapuu sateen uhka,
ei lämmitä kauan kastunut nuotion tuhka.
Selkäpuolella tuntuvat jo vilun väreet,
poltettu poroksi varatut kuivat päreet.
Ajatus hiljalleen hetken totuuteen herää,
kohta aika siirtyä levolle tältä erää.
Linnut lahdella
Laineiden luona asuvat linnut lahden,
elämän hurmassa luonnon kanssa kahden.
Tyrskyjä siellä ei ole tarvetta varoa,
aavan tuulille kannata vastaan haroa.
Joka suolainen pisara tuo kuin uuden sanan,
onnesta löydetyn oikean tai yksinäisen kyyneleen vanan.
Mieleen jättää kuin tähdenlennosta merkin,
oppinut tuntemaan sen katseista herkin.
Ihania ja kauniita runoja.
Kulkija
Kulkijan taivasta avoin, sitä ei sulje ukset,
joskus pilvet peittävät ja lähdön katumukset.
Auringon valosta jos yöhön lähdet,
sinne oppaaksi laitettu on kirkkaat tähdet.
Milloin kulkijan kuu seuraksi yhtyy,
varjoja maan kelmeästi valaisemaan ryhtyy.
Sen vaalea valo matkan kuin unelmaksi värjää,
haaveiden lumo sen taialla pärjää.
Siellä
Mitä löytyy sieltä taipaleen takaa,
ehkäpä jotakin jonka haluaisi jakaa.
Ainakin haaveena siellä aivan joku muu,
kuin kohtalon toverina kulkeva kalpea kuu.
Paljon muuta mitä yksinäinen odottaa voisi,
että elämä sen löytää sieltä soisi.
Kenties kerran kun unelmiinsa luottaa,
joka vain sisäistä kauneutta tuottaa.
Vattumato
Kadehdinko tuota vaivaista matoa,
halaa punaisen marjan syyskesän satoa.
Suudellen poskea hamuaa vadelman mettä,
kuin janoinen joisi aavikon lähteestä vettä.
Kätkee tunteensa taakse pinnan soman,
tietää paikan vain yhden ainoan oman.
Tunsi ajan, ei saapunut liian varhain,
kypsistä kypsin on sillekin parhain.
Kuinka kauan aiot jatkaa
sanailuasi tätä
ennen kuin voimme yhdessä taas jatkaa
- alkaa olla jo hätä?
Piilossa
Kesän aromit uutettu marjan makuun,
elämä ajautunut uuden sisällön hakuun.
Mato vaivainen nielee tunteen haikean,
piilostaan kun tietää totuuden vaikean.
Kun maailman näkee suuren ja palavan,
elämän ehdon kauniin, kavalan.
Hädän hetkellä ei ole aikaa surra,
syksyn tullen kun alkaa pakkanen purra.
Hyvä tietää,
siksi lähden.
Pullota, säilö,
jotkut muut saavat tähden.
Toukan kohtalo
Pää painuksissa kuin unessa toimii,
käsi karttuisa hellästi mukaansa poimii.
Pienen matkan sai mukana kulkea,
olla vain ja maailmalta silmänsä sulkea.
Mitä muutakaan voi kuin kaikkensa antaa,
tien tuntemattomaan kun mukanaan kantaa.
Ainoa ajatus joka vaivaa toukkaa,
löydön hetkellä miten heikkoa loukkaa.
...tyttörukka täällä runoilet,
tyhjään sanoja sinkoilet?
Näin häntä löydä et.
yhtä hyvin se voi olla mies rukkakin.
ei voi tietää.
suurin osa naisia
jotka vailla viisautta
kuvittelevat
kaiken täällä olevan
juuri heille tulevan
ja sen toisen ajattelevan,
vain heitä, kaipaavan.
sitten ???
Kauniita on runot, rakkauttakin on olemassa.
Romeo ja Julia
Viisainta kai, näin toukka luulee,
lähestyvät askeleet kun kaikuna kuulee.
Hiiren hiljaa vasten painaa pää,
halausta kun silloin kukaan ei nää.
Hellästi vain käden koskea antaa,
marjan makoisan nyt huulille kantaa.
Ei tiennyt miten syvällä sydämessään,
voi tuntea yhteisen elämän pään.
Rakkaus
On.. sekavaa unta
purppurapilvien haituvalunta
Kuinka se tuntuukaan niin hyvältä..
..toisinaan satuttaen liian syvältä
Kyyneleet valuvat pitkin poskia,
ilon ja surun, elämän koskia
Kuljettaen kuohuvissa virroissa..
..päättymättömissä illoissa,
taakse poltetuissa silloissa.
Kaivaten jo näkyvää maata,
mik' vois tasaisen elämän taata..
Täytyy
Mikä uskoa luo elämään aitoon,
tunteeseen ja sen tulkinnan taitoon.
Syyskesä antoi taas uuden tilaisuuden,
aina tunsi vain sen ehdottomuuden.
Kun aika näin kaksi yhteen liittää,
silloin täytyy siitä kaikesta kiittää.
Unohtaa voi turhat maalliset marinat,
yhdessä luoda ikuiset tarinat.
se on kun saa yhdessä kulkea iltaisin toisensa syliin sulkea ja elää arkea yhdessä. Siitä kannattaa pitää kiinni.