Olen viettänyt 2vrk yksin isossa talossa myrskyn keskellä. Meri pauhaa vaahtopäinä tässä ympärillä. Kalastajat eivät lähde merelle tällä kelillä. Eilen kiersin kymmenen kilometrin lenkin. Palasin Yyterin santoja pitkin. Meri on kaunis. Otin hienoja kuvia. Olimme miesvainajani kanssa täällä monta kertaa. Meillä oli todella hauskaa. Valitsin saman huoneen,mikä meillä oli ennen.
Muistot tulvahtivat mieleen ja ikävä. Elämä on luopumusta.
Viimeksi mies lämmitti saunan täällä. Puita ei ollut pilkottu. Kirves oli piilotettu turvallisuus syistä. Sanoin respalle,että kun mieheni on kirvesmies,saisiko hän käyttää kirvestä. No,saihan hän.
Muistoja on paljon. Hymyssäsuin nyt jo uskallan kerrata vanhaa.
Lähden tänään pois täältä,joten muistojen aarreaitta sulkeutuu.
Muistot tulvahtivat mieleen ja ikävä. Elämä on luopumusta.
Viimeksi mies lämmitti saunan täällä. Puita ei ollut pilkottu. Kirves oli piilotettu turvallisuus syistä. Sanoin respalle,että kun mieheni on kirvesmies,saisiko hän käyttää kirvestä. No,saihan hän.
Muistoja on paljon. Hymyssäsuin nyt jo uskallan kerrata vanhaa.
Lähden tänään pois täältä,joten muistojen aarreaitta sulkeutuu.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Meikälåiselle ne semmoset ei ole vain muistoja koska ovat nykyäänkin totista totta että voit muistella minä elän tänäkin syksynä sen keskellä zz zzz....meri pauhaa en saa rauhaa, on synkkä syksyinen yö.
Siinähän muistelet, kohta ei ole kuin lesken aloituksia sivu täynnä, en jää kommentoimaan.
Väliäkö sillä, onko elävän-, vai kuolleen leski, samaa luopumista kummassakin tapauksessa.
Eronneilla, joillakin varsin kipeiltä tuntuvat muistelutekstit, sanojen välistä kumpuaa joko rakkauden haavat tai jätetyn kipeä tuska. Nämä kyllä tulevat teksteistä varsin hyvin esille. Erotessa etsitään syitä miksi, ja syy on aina toisessa osapuolessa.
Kuoleman kohdatessa on vain hyväksyttävä tosiasia sellaisena kun se on eteen tullut, muistot ovat ja pysyvät mielessä lopun elämää.
Heissuli hei
Ap vastaa,Lorena* Olen aikoinani eronnut,eikä ero tietty ole koskaan helppo. Siinä on pieni mahdollisuus,että palataan vielä yhteen.
Kun toinen aviomieheni kuoli,sitä tuskan määrää ei voi sanoin kuvailla. Ei voi uskoa,vaikka näkee,että toinen on kuollut ikiajoiksi. Olin hänen kuolinvuoteen äärellä ja näin hänen viimeisen taistelunsa. Pyyhin hikeä otsalta,hoitaja laittoi morfiinia suoneen. Laitoin käteni hikiselle otsalle ja sanoin Älä pelkää,Herran haltuun. Mies yritti saada happea ja vääntelehti. Hoitaja lisäsi morfiinia. Mies rauhoittui hetkeksi. Tästä 15 minuuttia,hän oli poissa. Nukkui ikiuneen. Mun maailma seisahtui tuohon hetkeen pitkäksi aikaa. Toimin kuin robotti monta kuukautta.
Ikävä oli valtava. Putosin syvään kuiluun. En pystynyt itkemään. Olin turta,puolikuollut, kävelevä zombie.
Nyt pystyn jopa hymyilemään meidän yhteisille kommelluksille. Vuosi on kulunut.
Vuosi on lyhyt aika. Mulla on kulunut 10 ja 2,5 v. Yhteisiä paikkoja on, voin muistella lämmöllä tosiasiat hyväksyen. Olen itkenyt paljon, mutta suru on surtu, eteenpäin porskutetaan.
Jos mää olisin viettämässä kesäpäivää Yyterin hiekkarannoilla niin en kyl ihan varpisti palstoille silloin kirjoittelis
Ap vastaa tärkeysjärjestys. Yyterissä oli myrsky. Olin ainoa kulkija rannalla. Kesäpäivä ei ollut 20.08.14,jos yhtään olet selvillä Suomen sääoloista. Minulla oli aikaa kirjoitella,kun olin sisätiloissa yksin 2 vrk. Jos et tunne Yyteriä ja meren ominaisuuksia,ole hyvä ja tutustu nyt.
Sain voimaa pauhaavasta merestä ja tulin mieli virkistyneenä kotiin.
Moiti sinäkin, jos on moittimista, nyt ei.
Minusta aloitus oli kyylenihana, muistot, niitä ei meiltä kukaan voi varastaa, korkeintaan dementia.
Toivottavasti aloittaja ei tykkää apulantaa, kun laitan tämän.
Siinä on samaa muistoa ja kaipuuta.
https://www.youtube.com/watch?v=le0_hzOmGvA
Ap kiittää kna. Ei huano!
Ilmatieteenlaitoksen tilastojen mukaan Porin kulmilla ei ole ollut myrskyä ihan lähiaikoina.
Ap vastaa btami 18.08.kävelin Yyterin rantaviivaa,tai yritin kävellä ja vetää lentolaukkuani märällä hiekalla. Oli mahdotonta,koska aallot löivät hiekalle asti. Kävelin niemen kärkeen. Tuuli niin paljon,että hyvä kun sadetakki pysyi päällä, Vettä tuli maahan asti.Kahden vuorokauden sisällä ukkosti,salamoi,satoi tuuli, meri pauhasi. Jos ilmatieteenlaitoksen mukaan tämä ei ole myrsky,ei voi mitään. Minulle se oli.
Miksi vedit lentolaukkuasi märällä hiekalla? Ja niemen kärkeen saakka. Kiinnostukseni heräsi. Voinko kysyä missä tuo iso talo sijaitsi? - Olen viettänyt aikaa kymmenien vuosien aikana Yyterin rannoilla niin myrsky- kuin poutapäivinä enkä ole koskaan vetänyt enkä nähnyt vedettävän lentolaukkua märällä hiekalla. Olen kyllä pyöräillyt iltamyöhään Yyterin märillä rannoilla ja nauttinut aaltojen kohinasta ja lokkien siipien hiljaisesta havinasta niiden lähtiessä lentoon rantaviivalta.
Ap vastaa Kerro minulle Yyteri. Menin bussilla Porista Merihotellille asti. Siinä on päättäri. Otin lentolaukkuni ja kävelin portaat ylös ja alas rantaan. Satoi,tuuli,aallot löivät rantahiekkaan. Kävelin Herrainpäiville, JHL liiton talolle. Tämä talo on ollut Herrainpäivillä kymmeniä vuosia. Liitto vuokraa sitä jäsenilleen.
Halusit kulkea hotellin kautta. Ymmärrän, nyt. Sinulle Carolan "A taste of honey".
Huomenta sullekin
Ootko muistanu imuroida oikeella suulakkeella, no leikkiä tämä vaan.
Vai myskyssä meri pauhaa saamatta rauhaa hyvä että selvisit.
Ap vastaa €-- Kiitos kysymästä. Olen.
muistatko vielä, mä muistan, ei oo näkyny, oletko ollu lomalla,
https://www.youtube.com/watch?v=PQYl1TacqzI
tämä oli EEROLLE
sori kun jäi poissa tuosta viestistä,
Tulipa mieleeni Myrskyluodon Maija.
Sitten muistin, että joskus kaukaisessa nuoruudessani olen Yyterin rannoilla kulkenut.
Asuntovaunulla olimme liikkeellä.
Muistaakseni siellä oli, joku terssiravintola nimeltään Laguuni.
Olusilla kävimme.
sinut hyvin, niin paljon paremminkuin muita,
muistatko sinä vielä minut, ?
https://www.youtube.com/watch?v=-xwOYAn4ENA
Ap Tamara Lundin biisi Rantahiekalla tai jotain sinnepäin on ihan best.
Jäljet hiekassa. Olisiko? En tiedä saako tänne nyt linkittää musiikkia, kun tämä ei ole varsinainen musiikkiketju. Kokeillaan. Se on kaunis laulu ja pidän itsekin Tamara Lundista.
http://www.youtube.com/watch?v=HITAlF8P180
Mieheni kuunteli sairaalassa viimeisenä kappaleena, Heikki Koskelon Kertokaa se hänelle.
Niin kaunista. Itse haluaisin viimeisenä kuulla "Onnellinen vaeltaja"-laulun. Vaikka läheisteni hyräilemänä.