Minulla on ilmeisesti vakava kriisi meneillään ja en pysty siksi päättäämään mitä minä teen ja olisin kiitollinen mielipiteistä ja eri näkökulmista.
Täytin tänä vuonna 30 ja olen humanististen tieteiden kandidaatti. Sain noin kuukausi sitten (melkein vahingossa) vakituisen työn, joka on muuten ok, paitsi että ala ei oikein kiinnosta ja en saa hyödyntää minun osaamistani (esim. erittäin laaja kielitaito opiskelujen ja ulkomailla asumisen ansiosta.)
Nyt kuitenkin iski paniikki (varmaan 30 v kriisi?) ja minua rupesi kaduttamaan, että en ole maisteri. Ei olisi kuin 80 op jäljellä ja opinto-oikeuskin on minulla vielä voimassa. Minun pääaineeni on kyllä erittäin "epäkäytännöllinen" (kulttuuriin liittyvä) ja en välttämättä ole sairaan kiinnostunut siitä, MUTTA maisteri on kuitenkin maisteri ja kun opiskelu kaiken lisäksi on ilmaista täällä Suomessa. Olisihan se typerää unohtaa maisterinpapereista kun jäljellä on vain 80 op ja sivuaineena voisi opiskella jotakin "fiksua". Huomioidaanko muuten teidän mielestäänne tutkintojen sivuaineet työmarkkinoilla vai ei?
Nyt vain stressaan itseni kuoliaaksi kun mietin, että pitäisikö vain heti lopettaa minun työni ja mennä takaisin opintojen pariin? Opiskelupaikkani siis on eri kaupungissa kuin työpaikkani. Minun mielestäni on typerää lykätä opintoja sellaisen työn takia, jossa en näe itseäni työskenteleväni pitkään. Pelkään kuitenkin että sen jälkeen kun saan maisterinpaperit en koskaan saa näin ok-palkkaista duunia tai vakituista duunia ylipäätänsä. Samalla mietin miten aika vain menee ja siitä miten varmaan kannattaisi opiskella nyt kun aivot vielä toimii hyvin ja "sulautuisi" vielä jotenkuten yliopisto-ihmisten sekaan.
Tulevaisuudessa haluaisin asua ulkomailla, joten sekin sekoittaa pakkaa yhä enemmän.. Olin ensin ajatellut, että yritän työskennellä vuoden nykyisessä työpaikassani ja menen sitten opintovapaalle MUTTA samallahan tämä pitkittää ulkomaahanmuuttoa ja miksi menisin opintovapaan jälkeen takaisin työpaikalle joka ei kamalasti innosta jne. Teen itseni hulluksi ja en pysty päättämään. Onko kellään mitään vinkkejä tms? Mitä minun kannattaisi tehdä?
Tarvitsisin mielipiteitä ja uusia näkökulmia miel. akateemikoilt
12
213
Vastaukset
- austerism1
Lienee "aikuistumisen paikka" ikään kuin sinulla edessä.
Ota huomioon, että vakituista työtä on nykypäivänä todella vaikea saada - ja etenkin kandipohjalta ja vieläpä nykyisessä taloustilanteessa.
Epäkäytännöllinen kulttuurialan maisterintutkinto on valitettavasti yhtä turhan kanssa, ellet omaa suhteita ja/tai kattavaa työkokemusta. Kulttuurialallahan vakituista duunia tekevät käytännössä vain harvat museoihmiset ja kirjastoalan väki (ja pienillä palkoilla) - muut sitten raapivat rahansa kasaan mistä milloinkin ja useimmiten freelancereina.
Kannattaisi ehkä se duuni ottaa ja yrittää siinä sivussa sitten tehdä niin paljon opintoja kuin vain on mahdollista.
Ulkomaille lähdöstä haaveilu varmaankin kannattaa panna sivuun.
Tai tokihan voit "repäistä", jos uskallat, suorittaa maisteriopinnot ja lähteä maailmalle. Ulkomailla voi olla mahdollisuuksia, mutta toki riski on merkittävä - valitettavasti ikäkin saattaa sinulla olla jo (piakkoin) jonkinasteinen este.- anna7
Hei Austerism1! Kiitos kommentista! Kirjoitat kyllä kaikin puolin asiaa, MUTTA jos saan olla kuitenkin pikkasen eri mieltä, niin minä ajattelen kuitenkin näin, että elämä on loppupeleissä hyvin lyhyt. Jos ei ota riskejä, ei voi voittaa. Tällä tarkoitan, että onko oikeasti mitään järkeä vain jäädä johonkin duuniin (jossa ei ole onnellinen) vain sen takia, että taloustilanne on mikä on ja vakituista duunia on vaikeaa saada...? Ehkä minä olen jotenkin "living on the edge" ihminen, mutta vielä yksi argumentti on että jos ikinä pitäisi muuttaa ulkomaille, niin nyt olisi vielä helppoa. Minulla ei ole vielä lapsia eikä asuntovelkoja... Oi että tää elämä! :P
- Näin se menee
Tee siten, mikä oikealta tuntuu. Mutta älä sitten koskaan kadu tai ryhdy vatvomaan tekemääsi päätöstä. Menneisyyteen et missään tapauksessa pysty vaikuttamaan.
Elämässä kannattaa aina katsoa vain eteenpäin.- anna3
Näin se on! Ja kiitos paljon kommenttistasi!
- austerism1
Niin, siis itse olen humanisti, jonka oli tarkoitus aikoinaan päätyä yliopistolle tutkijaksi - siis opiskelin jokseenkin työn kannalta hyödyttömiä (joskin itseäni tuolloin kiinnostavia ja sivistäviä) asioita. Työelämä kuitenkin vei sitten mukanaan. Tosin toimin pääsääntöisesti freelancerina tai pätkätyöläisenä opetustehtävissä ammattikorkeakoulussa, joten "living on the edge" on tässä mielessä tuttua - työkuviot ovat yleensä selvillä max. 6 kk kerrallaan. Eikä ole lapsia eikä asuntolainaa minullakaan.
- äipätti
Voi hellan lettas senthäs.
- Vakipaikka olis kiva
No tietenkin itse ottaisin työn vastaan ja myös opiskelisin maisterin paperit. Voisitko vaihtaa vielä pääainetta, vai onko se mahdotonta? Siinä olisi sitten aikaa miettiä, mitä tehdä seuraavaksi. Vakitöiden aikana on edullisempaa opiskella ja maisterina saisit paremmin töitä kuin kandina. Sitten voisit miettiä, mitä haluat tehdä työksesi. Nyky-yhteiskunnassa vakipaikka on arvokas. P.S. Paraskin sanomaan... Itse olen 32 v. FM enkä ole saanut vakipaikkaa vieläkään. Aloitankin nyt maanantaina päätoimisen opiskelun, koska työpaikkaa ei ole kuulunut vuoteen.
- yksi mielipide
Kaikella ystävyydellä sanon, että Minusta sinä tavallaan vastasit jo omaan kysymykseesi. Tottakai se pelottaa vaihtaa turvattu mukava arki epävarmaan opiskeluelämään. Työtäkin se teettää valmistua, eikä mikään takaa varmaa työtä nykypäivänä. Ellei satu olemaan lääkäri. :) Toisaalta sinä kysyt kokoajan itseltäsi, että oletko onnellinen työssäsi.
Luetun perusteella sinä et vaikuta kovin onnelliselta. Kannattaa miettiä siksi mikä on oikeasti tärkeää.
Maisterin paperit eivät varmaankaan takaa varmaa työtä, mutta opiskelu yliopistossa on mielestäni henkisesti avartavaa. Ja on mukavaa, kun voi katsoa taaksepäin ja todeta saavuttaneensa jotain mitä ei voi ottaa pois.
Ja mistä sitä tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Opiskeluja ei muutenkaan kannata ajatella sillä tavalla, että niistä saisi välitöntä hyötyä. Kyllä itselleni opiskelun hyöty näkyy pitkällä aikavälillä..sivistyksen henkisen kasvun ja itsensä koettelun kautta. Akateemiset opnnot auttavat myös hallitsemaan laajempia kokonaisuuksia ja näkemään asioita monelta eri kantilta.
Tämä minun mielipiteeni. - austerism1
"Opiskeluja ei muutenkaan kannata ajatella sillä tavalla, että niistä saisi välitöntä hyötyä. Kyllä itselleni opiskelun hyöty näkyy pitkällä aikavälillä..sivistyksen henkisen kasvun ja itsensä koettelun kautta. Akateemiset opnnot auttavat myös hallitsemaan
laajempia kokonaisuuksia ja näkemään asioita monelta eri kantilta."
Mjoo, olin samaa mieltä - tai olen mä osin edelleenkin, vaikka onhan tuo hitusen naivi asenne. Kesällä, kun oli pitkästä aikaa aikaa keskittyä muuhunkin kuin töihin ja kun oikeastaan päätin vältellä töitä, sain aikaiseksi lukea mm. H.D. Thoreuta. Hän esim. taisi olla suht. kriittinen koulutuksen suhteen ja ilmeisesti hyvin pitkälti tekemällä-oppii-ja-kasvaa-mies. Oli siis itse kuitenkin Harvardin alumni.
Niin, totta kai vaikuttaa sekin, mitä elämältä haluaa jne. ja onko lapsia, asuntolainaa ynnä muuta ynnä muuta vastuukuviota, joka pitää kunkin omissa valinnoissaan huomioida.
Mutta jos nykyajan työelämään haluaa (ja etenkin Suomessa), niin tällä voi kyllä aika pitkälti tuon sivistysajatuksen unohtaa. Mikäli osaaminen ja työn tulos ei ole jollain lailla mitattavissa loogisnumeerisesti, niin se on valitettavasti yhtä tyhjän kanssa. Tietysti sitten on jotain yksittäisiä ja harvoja yksinäisiä susia ja spesiaaliyksilöitä ja elämäntapaintiaaneja, mutta nämä ovat lähinnä poikkeus, Toki voihan ketjun aloittaja olla tällainen tapaus, eihän sitä tietenkään tiedä. En kovin tarkkaan tiedä, millaiseksi yliopistotouhu on mennyt, siis ei ole "sisäpiirinäkökulmaa" asiaan, mutta pahoin pelkään, ettei sielläkään enää sivistysaate kauheasti välttämättä kuki.
No joo, mutta sivistysmielessä lukusuositus, joka voi olla avuksi, mikäli siitä vain osaa ammentaa ja mikäli oikeasti arvelee olevansa "elämäntapaintiaani".
Robert, Pirsig: Zen ja moottoripyörän kunnossapito.
Jos joutuisin autiolle saarelle, niin tuon ottaisin varmaankin mukaan. - Toinenkin tulee
Se onnellisuus työssä on hyvin suhteellista. Jokaisessa työssä, myös niissä ihannepaikoissa on aina ikävää rutiinipuurtamista, joka vain täytyy tehdä. Tietysti, jos koko työ menee pelkäksi rutiinipuurtamiseksi, niin sitä ei kukaan ikuisesti kestä.
Mutta on todellakin turha kuvitella, että on olemassa sellainen ala ja työpaikka, jossa kaikki on pelkkää auvoa. Tuollaisen odottaminen osoittaa pelkkää infantiilisuutta. Täytyypä vielä....
"MUTTA maisteri on kuitenkin maisteri ja kun opiskelu kaiken lisäksi on ilmaista täällä Suomessa. "
Tällähän ei siis ole merkitystä - ei etenkään kulttuurialan maisterintutkinnolla, jos siis ajatellaan työllistymistä. Ellet sitten syystä tai toisesta HALUA välttämättä olla maisteri - eli toki sillä voi olla sinulle itsellesi jotain merkitystä.
"(esim. erittäin laaja kielitaito opiskelujen ja ulkomailla asumisen ansiosta.) ... Tulevaisuudessa haluaisin asua ulkomailla, joten sekin sekoittaa pakkaa yhä enemmän.. "
Kannattaisiko miettiä esim. matkaoppaan ammattia? Ei toki ole hajuakaan, kiinnostaako moinen, mutta...
Lisäksi esim. EF ja vastaavat hakevat ainakin kesäisin matkanjohtajia ja kouluttajia kielikurssimatkoille. Siinäkin voisi olla yksi idea.- parasnäin
"Tulevaisuudessa haluaisin asua ulkomailla, joten sekin sekoittaa pakkaa yhä enemmän.."
Mitähän tuo "ulkomailla" tarkoittaa? Ruotsista katsottuna Suomi on ulkomaa ja Boliviasta katsottuna vielä enemmän.
Jotenkin tässä tuntuu, että juuri nyt ei olisi ulkomaille haikailun aika. Ensin on oltava täällä asiat kunnossa ja selvät sävelet siitä, mihin ja miksi mennään.
Paina nyt vuosi töitä, sitten tutkinto valmiiksi pikaisesti. Työkokemuksen ja valmiin tutkinnon kanssa sinulla on paremmat eväät ulkomaille.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tyttäreni kuoli lihavuusleikkaukseen.
Miettikää kuiten 2 kertaa, ennenkuin menette lihavuusleikkaukseen.3207600Viiimeinen viesti
Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill662176- 1761853
epäonnen perjantain rikos yritys
onpa epäselvä kuva, tuolla laadullako keskustaa tarkkaillaan lego hahmotkin selvempiä161382- 1121287
Yllätyspaukku! Vappu Pimiä rikkoi vaikean rajapyykin yllättävässä bisneksessä: "Nyt hymyilyttää...!"
Wau, onnea, Vappu Pimiä, upea suoritus! PS. Pimiä tänään televisiossa, ohjelmatietojen mukaan hän on Puoli seiskassa vie91251Suomessa ei ole järkeä tarjota terveyspalveluita joka kolkassa
- Suomen väestötiheys 1.1.2022 oli 18,3 asukasta maaneliökilometriä kohden. - Uudenmaan maakunnassa asuu keskimäärin 181701231RÖTÖSHERRAT KIIKKIIN PUOLANGALLA.
Puolankalaisilla tehtävä ryhmäkanne itsensä yleintäneistä rötöstelijöista, sekä maksattaa kunnan maksama tyhmän koplan j561181Kirjoitin sinulle koska
tunnen sinua kohtaan niin paljon. Sydäntäni särkee, kun kätken ihastumisen, kaipauksen, sinua kohtaan tuntemani lämmön j411081Martina pääsee upeisiin häihin
Miltäs se tuntuu kateellisista. Anni Uusivirta on Martinan kavereita.2901019