Onko mulla mitään mahiksia?
Joo joo eihän se täällä arvuuttelemalla selviydy, mutta piti nyt vaan saada tuo kysymys edes jotenkin ulos.
Joo joo eihän se täällä arvuuttelemalla selviydy, mutta piti nyt vaan saada tuo kysymys edes jotenkin ulos.
Yhden asian haluaisin tietää
n >>> m
41458
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Anna jotain vinkkiä kelle menee. Realistisemmat vastaukset.
Omasta puolestani:
Yhtä naista kaipaan ja hänellä on mahdollisuuksia voisi sanoa kaikesta huolimatta. Olen hyvin paljon valmis antamaan anteeksi hänelle, jos hän olisi kiinnostunut. Sitä hän ei varmaan ansaitse, ei, mutta se nyt vaan menee näin, kun tunteita on.
Tsäänssit siihen että molemmat täällä hyypeilis on aika pienet ja vielä tunnistaisivat toisensa.
Mutta mitä sun pitää antaa hälle anteeksi?
onkohan hän valmis antamaan anteeksi sinulle kaiken????
En haluaisi kyllä kertoa. Vaikea sanoa ympäripyöreästi... Epäselvä kommunikointi, ennakkoluuloisuus, jokaisesta pikkumokasta tuomitseminen.... Nuo voisin ainakin mainita. On muutakin, mutta menisi liian helpoksi tunnistaa. En kuitenkaan haluaisi sillä tavoin nolata itseäni, jos häntä ei kuitenkaan kiinnosta.
Jos olisit hän, voin sanoa ettet ole helposti lähestyttävissä ja kun ei uskalla lähestyä kunnolla, jää monet asiat väärinkäsityksiksi ja kun ei asioita ratkota ajoissa, kärpäsestä tulee härkänen.
Tarkoititko tämän minulle? No se on tietty hyvä kysymys. Olen tehnyt virheitä, sitä en kiellä. Kuitenkin mielestäni täysin inhimillisiä ja ymmärrettäviä virheitä. Tavallaan hän sotki kaiken, minä en sitä tehnyt, näin ainakin minun mielestäni. Jos hän ei anna minulle anteeksi, että kaikki ei mennyt niin kuin hän olisi ehkä halunnut, niin sitten minun kohtaloni on todeta, että tunteet hänen puoleltaan ei kuitenkaan olleet sitä mitä olisin halunnut. Voin pyytää, mutten anele. Ihmissuhteet on sellaisia, että pitää hyväksyä ihminen sellaisena kuin se on. Jos ei kelpaa, niin sitten ei vain kelpaa.
Miten sotki? Ja et ole loukannut tahallaan? Hyväksytkö hänet sellaisena kun on?
On kiinnostusta puoleltani, mutta miestä vaikea lähestyä ja ymmärtää...
Tuo jäi vain hieman vaivaamaan ettei hän ansaitsisi anteeksi antoa. No sinäkö sitten ansaitsisit ? Ja jos tää olisi minulle niin musta me ollaan kumpikin ihan yhtä lailla syyllisiä.
Olen kyllä vaikeasti lähestyttävissä, se on enemmän kuin totta. Toisaalta tämäkin on vastavuoroista. Minun pitää itse yrittää sovitella tätä tilannetta, mutta tilanne on sen verran kimurantti, että pitää edetä varoen. Koska en ole vieläkäään saanut mitään kunnollista selitystä, toki olen tajunnut itse asioita, mutta ne periaatteessa ovat luuloja, koska minulla ei ole mitään 100% varmaa tietoa. Jos joutuisin pelkän 100% varmasti tapahtuneen tiedon perusteella päättelemään, niin looginen johtopäätös olisi että häntä ei vain kiinnosta ja vain 1-2 kevyehköä asianlaitaa puhuu sitä vastaan. Mutta siihen uskon, että hän ei halua olla riidoissa, siksi voinkin asiaa ruveta selvittämään, vaikka sekin vaatii rohkeutta. Sekin on vähän uskon asia, hän saattaa mahdollisesti vain inhota minua, jolloin riskit nolatuksi tulemisesta ovat olemassa.
Muikkusen virheet on ihan inhimillisiä ja ne pitää antaa anteeksi, mutta toisen pitää anella anteeksipyyntöä joistain väärinkäsityksistä... oletpas varsinainen helmi!
Kirjoitusasusta päätellen et ole hän, joten en tiedä tarvitseeko vastata. Hän ei tietenkään välttämättä pitäisi siitä, että sanoisin noin, sen uskon. Mutta en oikeastaan tiedä miten hän näkee tapahtuneen, joten omasta perspektiivistäni koen nyt vain noin kuin olen asian pukenut.
Jos edelleen olisit hän, niin EN inhoa.ja KYLLÄ kiinnostaa ja rohkeutta ei mulla ole lähestyä, sen verran tullut takkiin. Hän on hieman pelottava...
Se on vähän epäreilua provoilla tuohon tapaan, kun ei tiedä, mitä on tapahtunut. Mutta ei tarvitse hänen pyytää anteeksi. Hänen pitää kyllä antaa anteeksi ja selittää. Minusta tuntuu, että hän on yrittänyt selittää, mutta ei vaan saa kunnolla sanoja ulos, ja sitten jättää minut epätietoiseksi. Se on sitä epäselvää kommunikointia. Tämähän tietysti johtuu siitä, että olen "vaikea ihminen" tai "vaikeasti lähestyttävä ihminen", joten tavallaan ymmärrän. Tiedostan omat puutteeni. Sen sijaan en tiedä, osaanko olla "helposti lähestyttävä ihminen", vaikka yrittäisin, mitä hän nyt sitten ehkä minulta odottaa. Toisaalta välien lopullinen tuhoutuminenkin on mahdollista, enkä haluaisi mitään harmia enää.
Sanotaan näin, että olin vähän v-mäinen. En ole varsinaisesti loukannut tai haukkunut häntä tai vastaavaa. Tämä oli minun käsitykseni mukaan sen jälkeen kun asiat olivat jo menneet pieleen (tai ainakin silloin uskoin niin). Eli jos jotenkin olen loukannut, niin se oli varmasti tahatonta, jos tätä pientä v-mäisyyttä ei lasketa.
Kommentoin vain sen perusteella mitä olet itse tänne kirjoittanut. Jos et palautetta kestä, ehkä tämmöinen palsta ei ole sinua varten.
Jos ihmissuhteista puhutaan niin varmasti on toivottavaa, että toinen on edes jokseenkin helposti lähestyttävä. Vaadit paljon toiselta, pitää antaa anteeksi ja pitää selittää, toinen on yrittänyt selittää mutta sekään ei ole hyvä... vaikutat aika monimutkaiselta ihmiseltä.
V-mäisyydestäkin voi olla eri tulkintoja. Jos sinä tottunut ronskimpaan "loanheittoon" huumorin varjolla, se voi toisesta tuntua tosi pahalta. Toisen huumori voi kohdistua itseensä enemmän eli itseirona, mikä voidaan tietystä jonkun muun mielesä tulkita marttyyriydeksi ja toisen huumorintaju on että tehdään pilkkaa toisesta ja ei ehkä sillä omasta mielestä tarkoitakaan mitään pahaa, se on sellaista mihin on omissa piireissä tottunut kenties..
Hän on ainakin maailman vaikeimmin lähestyttävä ihminen. Olen kuitenkin yrittänyt, turhaan. Enää en yritä. En jaksa enkä halua, olen sulkenut rajani häneltä lopullisesti. Kunpa hän tajuaisi tämän, niin hänkin pääsisi minusta eroon. Saisi tilaa uudelle.
Pahalta musta edelleen tuntuu, mutta olen kääntynyt. Tunnustan täydellisesti osaamattomuuteni ja myös hänen tökeryytensä. Ettei tulisi enempää vahinkoa, kaikki saa jäädä tähän. En pysty hänen kohdallaan muuhun mutta vastaisuudessa yritän ottaa menneistä opikseni ja toimia avoimemmin ihmissuhteissani. Yritin sitä nytkin, mutta metsään meni.
Ihmisillä on tapana pelätä asioita, joita eivät ymmärrä. :) Minun käytökseni on oikeasti ihan selitettävissä, mutta en mielellään jakaisi fiiliksiäni tai elämäntarinaani ihan jokaiselle. En ole sillä tavoin avoin, tiedostan tämänkin puutteen. Ei ole mitään kauhutarinoita kuitenkaan, että sitä ei tarvitse pelätä.
Ja mä toivon, ettei hän yritä selvittää mitään. Minä en siihen enää pysty, hän on ehkä vahvistunut ja pystyisikin. Mä en ole tasapainossa tämän asian suhteen, ja siksi hänen pitää ymmärtää pysyä erossa kaikesta, mikä voisi horjuttaa enemmän. Antakoon anteeksi mulle ja luottakoon siihen, että mäkin annan hänelle ja että mä oikeasti toivon, että hänellä menisi tulevaisuudessa paremmin. Ja mikseipä menisi, kun unohtaa omalta osaltaan kaiken, mitä ikinä välillämme on ollutkaan.
Hän osaa olla oikein tyly jos sille päälle sattuu ja arka minä ei osaa käsitellä niitä tilanteita. Mitään muuta en pelkää, jokaisella oma menneisyys ja virheet, mitä niistä, kukaan ei ole täydellinen :).
Juuri tämän takia minun on niin vaikea tehdä enää mitään. Kun minä tiedostan olevani vaikea tyyppi ja ainoa mitä haluaisin olisi mahdollisuus puhua asiat halki, omalla tavallani. Haluaisin, että hän ymmärtää, mutta jos hän ei vaan halua/jaksa, niin mitä siinä sitten tehdä? Hän yritti ainakin vain yhden kerran, hyvin köykäisesti. Sellaiselle ihmiselle on vaikea antaa mitään, joka ei anna itsestään mitään sinulle. Ihmiselle, johon ei voi luottaa. Jos tunnistat itsesi, niin toivon että välimme olisivat kuitenkin asialliset ja ilmaisisit, että ei ole mitään mahdollisuutta enää jotenkin epäsuorasti ja et tuomitsisi minua, jos rohkaistun yrittää selittää.
Ei ollut tällaista. V-mäisyyttäni voisi kuvailla lähinnä kylmyydeksi tai epäystävällisyydeksi.
muikkuselle:
Jos se nainen on käsittänyt jotain väärin ja esim luulee sinusta jotain ikävää tms. tai ei ole ymmärtänyt sinua oikein, niin kyllä se sinun tehtäväsi on oikaista asia hänelle - eikä tuhahtaa vain, että "luule sitten niin, pyh" ja pysytellä hiljaa.
"Yritti kerran köykäisesti" selvittää asioita. Yritin tosiaan kerran ottaa esille asiat, jotka hiertäneet ja toinen lähti heti "en ymmärrä mistä puhut"- linjalle, miten jatkat siitä? Katastrooooof siitä tuli! Tulin siihen tuolkseen, ettei hän edes halua selvittää mitään. Olen "joku muu kuin ap" -kirjoittaja yllä.
Siis pidät häntä epäluotettavana? Miksi ihmeessä kirjoitat hänelle sitten täällä, kun et kerran näytä edes tykkäävän koko ihmisestä? Joillekin se yksi yritys riittää kyllä kertomaan, ettei toista kiinnosta kun ei vastannut yritykseen... Ei sitä kovin useasti sitten uskalla enää kun on ikään kuin torjuttu.
En todellakaan tyrmää sua jos olisit hän, lisäys ja vastaus edelliseen.
Miksei voi yrittää selvittää? Jotenkin lohdutonta, että me ihmiset täällä keskenään elämme ja emme yritä ymmärtää toisiamme, koska se on "henkisesti liian rankkaa". Minusta on epäkunnioittavaa, että jouduin olemaan joku kantapään kautta opittu asia, jolla ei ole mitään sanomista mihinkään. Eihän se minua lohduta, jos minä joudun olemaan se likasanko, josta joku toinen mies saattaa joskus myöhemmin hyötyä. Miten voidaan antaa anteeksi ja painaa kaikki villaisella, jos sanaakaan ei vaihdeta? Tällaisten kokemusten myötä minusta nimenomaan tulee näin vaikea, pitäisi heittäytyä lattialle ja vaatia ihmisarvoista kohtelua, mutta kun luonne ei taivu niin ei.
Aloittaja sanelee ehdot, v....mäisyyttä hältä,naisen pitää selittää,selitykset ei kelpaa ,anteeksipyyntöö vailla ym.
Mitä jos siitä naisesta tuntuu samalta kuin susta?
Aika paljon kaadat vastuuta naisen päälle, siltä näyttää.
Oijoi se on huono. Jos välit korjaantuu joskus, voisi olla hyvä etää selvennät miksi olit kylmä.
Ja näihin pitäisi sitten luottaa? Koko loppuelämänsä päätökset? Hyvä hyvä... Tyhjää sepustusta rivikaupalla. Taidan sittenkin mennä pois. Öitä muikkunen ja muut...
Ensiksi pitäisi tuntea paremmin, ennen kuin voi suoraan sanoa. Mutta aivan hyvin se voi mennä niinkin, että on enemmän kyse minun mahiksista sinuun.
Vastaan tähän osa osuu ja osa ei.
Erään miehen kanssa hieman poikkeuksellinen tilanne, vaikea suorastaan. Jos avaisin enemmän olisi helposti tunnistettavissa.
Omalta osaltani mietin ainakin miten seuraavaksi toimia? Tuntuu, että olemme tunnelatausta täynnä, että mitä seuraavaksi?
yritin lähestyä, hän välttelee minua varmaan, jotta emme joutuisi kohtaamaan, ennen kuin olisimme jossain täysin kahden ja voisimme puhua asiat selväksi? Olemme loukanneet toisiamme, tai hän ainakin minua, kylmyydellään. Tunnetta on edelleen kuitenkin tähän itsepäiseen mieheen on edelleen, en tiedä mahtaako tunteet muuttua häntä kohtaan koskaan?
Asiat kannattaa aina selvittää, mutta ei se yksipuolisesti ja vain toisen vaivannäöllä onnistu. Jotkut vaan ehkä haluaa elää "luulemalla".
Selvitän asiat kun näemme ja jos hän haluaa. Hän on kyllä minulle käytöksestään ainakin selityksen velkaa.
Toinen sivusta, surullista luettavaa osa koskettaa ja myötäelän syvästi jotkut asiat.
Mitä tästä voi päätellä, että yleismaailmallinen ilmiö tuo, jos ihastuu niin herkistyy kaikelle, ollaan niin tulkitsevinamme toista, loukkaannumme ehkä suotta.
Kaikki ei ole aina miltä näyttää, oma tulkinta johtaa tiettyyn käyttäytymiseen ja niin on soppa valmis, kun ei uskalla sanoa mitä oikeasti tuntee, eikä siten anna toiselle mahdollisuutta reilusti kertoa että ei käy, tai jäädä selvittämään niin että se toinen jolla selvästi on tunteet pinnassa voisi ymmärtää.
Mä soimaan ennenkaikkea itseäni, en olisi joskus ikinä uskonut että käyttäydyin kuin tein, mutta tunteet oli kestämättömät. Jotenkin ajattelen, että hänkin olisi jossain vaiheessa halunnut jonkinlaisen selvityksen, tietyt asiat sai mut araksi ja pistin kaiken oman mielikuvituksen piikkiin.
Hyvin heikot..Sun pitää kasvaa aikuisena ja ihmisenä
lopettaa se minä minä vammailu ja rikoliset touhut..
Hyvin ohuet mahikset.
oikealta henkilöltä, älä nimettömiltä palstaajilta.
Muikkusen kirjottamat tekstit sopisivat aika hyvin erääseen ihmiseen. Nousi ihan niskakarvat pystyyn :)
Ehkä se totuuden kuuleminen pelottaa?