Tässäpä teille pieni tarina:
Olen 20-vuotias nuori nainen. Koko pienen elämäni olen taistellut sairauteni kanssa, edetäkseni normaalisti elämässä. Vähän väliä KELA päätti, että olenkin jotenkin ”ihmeparantunut” ja eväsi hoitotukeni ja kuntoutukseni. Äitini sai tapeltua ne takaisin ja hommattua minulle kuntoutuksen.
Nyt kun olen aikuinen, olen yrittänyt hoitaa näitä asioita yksin. Viime toukokuussa hoitotukeni lopetettiin, koska ”valtio säästää ja kulutasoa on nostettu”. Silti sairaanhoitokuluni ovat edelleen yhtä korkeat. Koska en saa hoitotukea, en saa myöskään kuntoutusta. Siispä istun masentuneena kotona lisääntyvien kipujeni kanssa.
Kaikesta huolimatta olen yrittänyt opiskella. Pääsin vihdoin kouluun ja olin ikionnellinen. Mutta, millä rahoitan opinnot? Työttömyystuella en saa opiskella, koska olen alle 25 vuotias. Opintotuki ei riitä elämiseeni näiden sairaanhoitokulujen vuoksi. Olen yrittänyt hakea ammatillista kuntoutusta ja maksanut monet lääkärinlausunnot KELA:an mutta aina he tarvitsevat uuden koska jotakin ”oleellista” ei ole mainittu – lopulta sekin on täysin turhaa, koska ammatillista kuntoutusta ei kuitenkaan syystä tai toisesta myönnetä. Tämän päättää henkilö, KELA:n lääkäri tai muu vastaava, joka ei sinua ikinä ole tavannut ja olet hänen mielestään paperilla terve ja voit täysin hyvin muihinkin koulutuksiin tai töihin.
En myöskään saisi koulumatkatukea laisinkaan, koska koulutukseen sisältyy paljon työharjoittelua. Sekö tekee opiskelustani jotenkin vähemmän arvokkaan? Eikö se nimenomaan edistä esim. työpaikan löytymistä?
Soitin nyt kuitenkin terveyskeskukseen saadakseni jälleen uuden lääkärinlausunnon. Vastaus oli:”Meillä ei ole yhtään lääkärin aikaa, ei me edes tiedetä ketä lääkäreitä meille on tulossa töihin. Soita joskus syksymmällä uudestaan.” Siis anteeksi mitä? Eikä muille terveysasemille oteta, kuin vain sille, minkä toiminta-alueelle kuulut. Mutta kun asioilla on tietyt aikarajat, niin mitäs nyt sitten? Soitin kuntoutuspolille, mutta sieltäkään kukaan ei minua auttanut, koska ”tarvitaan terveyskeskuslääkärin lähete.” Mistä minä sellaiseksi nyt muutun, kun aikoja ei lääkärille ole? Ja miksi niillä miljoonilla kerroilla kun olen terveyskeskuksessa asioinut, kukaan lääkäri ei ole kirjoittanut sitä lähetettä, kun olen sanonut että minulle tulee laatia kuntoutussuunnitelma. Tässä maassa pitäisi itse tietää kaikki etukäteen ja olla opiskellut kaikki pyrokratian pykälät, että voisi jotenkin selviytyä.
Eikö tosiaan ole muuta kohdetta säästää, kuin sairaiden ihmisten hoitotuet ja terveyskeskuspalvelut!
Soitin työ- ja elinkeinotoimistoon, että kuinkahan voisin rahoittaa opintoni, eipä heillä ollut minulle sopivaa vaihtoehtoa. Tuumasin, että kai sitten on jätettävä kouluun menemättä kun ei rahat riitä. Virkailijan vastaus oli tympääntynyt ”mmm”. Sitten kun olet vain työtön työnhakija, niin lykätään väkisin johonkin työpajoihin, koska ”et tee mitään”. Niissä enkuitenkaan saa minulle hyödyllistä kokemusta, koska harvat alat ovat sellaisia, jotka ovat minulle fyysisesti sopivia. Miksei tässä maassa tueta yritteliäisyyttä? Tälläkö tavalla ehkäistään nuorten syrjäytymistä ja työllistymistä? Alkoholisteille, narkomaaneille ja maahanmuuttajille kyllä sossu maksaa kaiken. Minulle ei, vaikka tarvitsisin apua lääkärikuluihin.
Olen pari kertaa soittanut sosiaalitoimistoon ja vastaus on ollut ”Muuta halvempaan asuntoon” tai ”Käytä säästöt”. Asuntoni on alueen halvimpia – asuntoni täytyy kuitenkin olla sellaisen välimatkan päässä palveluista, että voin päästä bussilla niiden äärelle, koska minulla ei ole vielä ajokorttia, enkä sairauteni vuoksi jaksa kävellä pitkää matkaa. (Bussikorttikaan ei ole ilmainen, mutta eipä sitä huomioida mitenkään hoitotukea hakiessani.) Ja kyllä, minulla on vähäisiä säästöjä, jotka kaikki kuluvat (eivätkä edes riitä) juurikin tuohon ajokorttiin, joka on minulle todella tarpeellinen sairauteni ja paikasta toiseen liikkumisen vuoksi.
Pitäisikö tässä maassa siis jäädä kotiin lorvimaan, ja odottaa että viimeisetkin roposet menevät, hankkia siinä sivussa alkoholi-ongelma niin sitten sossu maksaa kaiken? Sekö on järkevämpi vaihtoehto näiden meidän päättäjien mielestä, nähtävästi. Enää en ihmettele, miten niin moni nuori vaan lorvailee kotonaan. Jossain vaiheessa ei vaan enää jaksa yrittää kun aina lyödään puulla päähän!
Tässä jo nyt napsitaan masennuslääkkeitä, niin eiköhän se alkoholi-ongelmakin siinä sivussa hoidu!
Olen 20-vuotias nuori nainen. Koko pienen elämäni olen taistellut sairauteni kanssa, edetäkseni normaalisti elämässä. Vähän väliä KELA päätti, että olenkin jotenkin ”ihmeparantunut” ja eväsi hoitotukeni ja kuntoutukseni. Äitini sai tapeltua ne takaisin ja hommattua minulle kuntoutuksen.
Nyt kun olen aikuinen, olen yrittänyt hoitaa näitä asioita yksin. Viime toukokuussa hoitotukeni lopetettiin, koska ”valtio säästää ja kulutasoa on nostettu”. Silti sairaanhoitokuluni ovat edelleen yhtä korkeat. Koska en saa hoitotukea, en saa myöskään kuntoutusta. Siispä istun masentuneena kotona lisääntyvien kipujeni kanssa.
Kaikesta huolimatta olen yrittänyt opiskella. Pääsin vihdoin kouluun ja olin ikionnellinen. Mutta, millä rahoitan opinnot? Työttömyystuella en saa opiskella, koska olen alle 25 vuotias. Opintotuki ei riitä elämiseeni näiden sairaanhoitokulujen vuoksi. Olen yrittänyt hakea ammatillista kuntoutusta ja maksanut monet lääkärinlausunnot KELA:an mutta aina he tarvitsevat uuden koska jotakin ”oleellista” ei ole mainittu – lopulta sekin on täysin turhaa, koska ammatillista kuntoutusta ei kuitenkaan syystä tai toisesta myönnetä. Tämän päättää henkilö, KELA:n lääkäri tai muu vastaava, joka ei sinua ikinä ole tavannut ja olet hänen mielestään paperilla terve ja voit täysin hyvin muihinkin koulutuksiin tai töihin.
En myöskään saisi koulumatkatukea laisinkaan, koska koulutukseen sisältyy paljon työharjoittelua. Sekö tekee opiskelustani jotenkin vähemmän arvokkaan? Eikö se nimenomaan edistä esim. työpaikan löytymistä?
Soitin nyt kuitenkin terveyskeskukseen saadakseni jälleen uuden lääkärinlausunnon. Vastaus oli:”Meillä ei ole yhtään lääkärin aikaa, ei me edes tiedetä ketä lääkäreitä meille on tulossa töihin. Soita joskus syksymmällä uudestaan.” Siis anteeksi mitä? Eikä muille terveysasemille oteta, kuin vain sille, minkä toiminta-alueelle kuulut. Mutta kun asioilla on tietyt aikarajat, niin mitäs nyt sitten? Soitin kuntoutuspolille, mutta sieltäkään kukaan ei minua auttanut, koska ”tarvitaan terveyskeskuslääkärin lähete.” Mistä minä sellaiseksi nyt muutun, kun aikoja ei lääkärille ole? Ja miksi niillä miljoonilla kerroilla kun olen terveyskeskuksessa asioinut, kukaan lääkäri ei ole kirjoittanut sitä lähetettä, kun olen sanonut että minulle tulee laatia kuntoutussuunnitelma. Tässä maassa pitäisi itse tietää kaikki etukäteen ja olla opiskellut kaikki pyrokratian pykälät, että voisi jotenkin selviytyä.
Eikö tosiaan ole muuta kohdetta säästää, kuin sairaiden ihmisten hoitotuet ja terveyskeskuspalvelut!
Soitin työ- ja elinkeinotoimistoon, että kuinkahan voisin rahoittaa opintoni, eipä heillä ollut minulle sopivaa vaihtoehtoa. Tuumasin, että kai sitten on jätettävä kouluun menemättä kun ei rahat riitä. Virkailijan vastaus oli tympääntynyt ”mmm”. Sitten kun olet vain työtön työnhakija, niin lykätään väkisin johonkin työpajoihin, koska ”et tee mitään”. Niissä enkuitenkaan saa minulle hyödyllistä kokemusta, koska harvat alat ovat sellaisia, jotka ovat minulle fyysisesti sopivia. Miksei tässä maassa tueta yritteliäisyyttä? Tälläkö tavalla ehkäistään nuorten syrjäytymistä ja työllistymistä? Alkoholisteille, narkomaaneille ja maahanmuuttajille kyllä sossu maksaa kaiken. Minulle ei, vaikka tarvitsisin apua lääkärikuluihin.
Olen pari kertaa soittanut sosiaalitoimistoon ja vastaus on ollut ”Muuta halvempaan asuntoon” tai ”Käytä säästöt”. Asuntoni on alueen halvimpia – asuntoni täytyy kuitenkin olla sellaisen välimatkan päässä palveluista, että voin päästä bussilla niiden äärelle, koska minulla ei ole vielä ajokorttia, enkä sairauteni vuoksi jaksa kävellä pitkää matkaa. (Bussikorttikaan ei ole ilmainen, mutta eipä sitä huomioida mitenkään hoitotukea hakiessani.) Ja kyllä, minulla on vähäisiä säästöjä, jotka kaikki kuluvat (eivätkä edes riitä) juurikin tuohon ajokorttiin, joka on minulle todella tarpeellinen sairauteni ja paikasta toiseen liikkumisen vuoksi.
Pitäisikö tässä maassa siis jäädä kotiin lorvimaan, ja odottaa että viimeisetkin roposet menevät, hankkia siinä sivussa alkoholi-ongelma niin sitten sossu maksaa kaiken? Sekö on järkevämpi vaihtoehto näiden meidän päättäjien mielestä, nähtävästi. Enää en ihmettele, miten niin moni nuori vaan lorvailee kotonaan. Jossain vaiheessa ei vaan enää jaksa yrittää kun aina lyödään puulla päähän!
Tässä jo nyt napsitaan masennuslääkkeitä, niin eiköhän se alkoholi-ongelmakin siinä sivussa hoidu!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.