Haluaisin mutta en uskalla

Kysymys, kumpaa sukupuolta itse olet vähän valaisisi. Oletko tyttölesbo vai poikalesbo vai poikahomo vai tyttöhomo jonka sisällä "huutaa nainen"
Ota teistäkin selvää.
Parempi että koitat itse selvittää tekemättä suurta numeroa. Vaihtuu se sun mieltymyksesi varmaan tulevaisuudessa tavan takaa. Mut älä murehdi nää bi-ihmiset sanoo että tästä sekoilusta ihminen tulee onnelliseksi.

JOTEN OLE SIIS RAUHASSA ONNELLINEN !!!

Etkö voi tehdä tikusta asiaa. Sano, vaikka että hänellä on kiva pusero, housut, mikä vaan ja että missä niitä myydään, haluaisit samanlaisen... Juttele aina kun hänet näet ja sitten jonkun ajan jälkeen voit ehdottaa vaikka yhdessä viinilasille menoa, kun on niin hankala elämäntilanne, ero meneillään eikä ketään, jolle voisi asioistaan puhua jne... Tai ehdota että tulisi makutuomariksi, kun menet vaateostoksille. Jos olet oikein rohkea voit lopulta kokeilla joitain alusvaateita ja kysyä miltä ne näyttävät päälläsi.

Kannattaa uskaltaa ja antaa mennä, mitä siinä on hävittävää?
Ei tarvitse sitten katua ainakaan jälkeenpäin.
Saanko kysyä, missä kaupungissa vaikutat?
Ja jos siellä joku vastaa tähän, että taas siellä joku ajattelee olevansa jonkun ihastuksen kohde, niin en ajattele. Mutta itselläni hieman samanlainen tilanne työpaikallani, ja nautin kyllä näistä katseista :))

Samantyyppistä täällä...Mäkin annoin itseni ihastua, niin etten tiedä miten päin olisin kun nähdään. Keskittymiskykykin kärsii, kun mietin sitä ihmistä ja tilannetta. Sitten kuitenkin nähdessä en osaa puhua mistään, ainakaan luontevasti. Oon ihan puupökkelö, siltä ainakin tuntuu.

Sama juttu täällä. Mä yritän kyllä olla rohkea, jutustella ja hymyillä, mutta lopulta alkaa jännittää enkä pysty tekemään muuta kuin mumisemaan ja tuijottelemaan seiniä. Toinen varmaan luulee etten tykkään lainkaan, kun käyttäydyn näin sekavasti. Mutta minkäs sille voi, aina kun satun saamaan neidin katseesta kiinni, perhoset lentelevät vatsassa ja punainen väri hiipii naamalle.. Hemmetti.

Eli ei mullakaan mitään ratkaisua ole, mut sympatiaa kyllä löytyy :) Ihan mukava tunnehan tämä loppujen lopuksi on... Koitetaan vaan rohkaistua, jookos?

Ei neuvoja suurempia multakaan, paitsi rohkeuden toivotusta, että edes uskaltaisitte jutella ja sellaista. Samantapainen kokemus itsellä takana 3 v:n takaa, sellainen olo kuin olisi vuosi pari jäänyt elämättä, niin totaalisen hukassa olin. Nyt paremmin. Voimia sinulle!

Täällä myös yksi "onneton" ilmoittautuu. Ihastunut erääseen ihanaan naiseen hänen työpaikallaan. Olin ainakin tulkitsevinani kiinnostusta myös hänen suunnaltaan.. Oli katseita ja kaikenlaista epämääräistä "sähellystä", kun olimme toistemme kanssa tekemisissä. Olen ainakin yleensä ollut aika hyvä tulkitsemaan tämäntapaisia viboja, mutta eihän niistä koskaan täysin varma voi olla.

Epätietoisuus raastaa kun mietin, mitä ihmettä silloin oikeastaan tapahtui.. vai tapahtuiko mitään missään muussa, kuin omassa päässäni.

Mulla sama ongelma. Näen uimahallissa erästä kivan näköstä miestä ja tekis mieli mennä jutteleen, mutta kun ei uskalla. Katseita on vaihdettu, siinä kaikki. Joka kerta kun näen hänet,tulen hyvälle tuulelle, kait se jotain merkkaa. Olen jo viisikymppinen mies, mutta vaikeeta se puhelu on silti. Ai niin, olen melko varma että se tykkää miehistä kanssa.

Täälläkin samanlainen tilanne ja työkaveri kyseessä. Pk-seudulla vaikutan minäkin. Tunteet vahvistu kun sain tietää hänenkin olevaan bi. Sääli ettei nähdä enää yhtä usein kuin elokuun lopussa.

Ensin hoidat eron pois alta. Kun olet päässyt miehestäsi yli, alat flirttailemaan työkaverillesi. Myöhemmin pyydät treffeille. Jos syystä tai toisesta hän kieltäytyy, et suutu tai pahoita mieltä, annat vain hänen olla.