epätietoisuuden jatkua, panttaamalla totuutta, oli se sitten ihan mitä tahansa, tavallaan jarruttaa sen toisen elämää?
Oletko koskaan miettinyt
että antamalla
15314
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
No nyt oli mun panttaamiset panttailtu.. :D
Tulipas kevyt olo!
Hän ei ole multa mitään sellaista kysynyt, mihin vastaamista olisin panttaillut.
Sama täällä
Tiedän kyllä!!!!!!!!!
Epätietoisuus syntyy tunteiden mukana.
Vaikka olisi sanottavansa sanonut ja kuullut toisen aivoitukset epätietoisuus jatkuu hetkenpäästä jos on vähänkin kommunikaatiokatkosta ja tunteita pelissä.
Mutta mitä silloin tulee tehdä jos saa rauhan vain toisen lähellä ja tämä toinen työntää pois? Vaikka kaikki realiteetit olisi selvillä eikä enemmästä toivoa niin rauhattomuus jatkuu ja rauha on vain hänen vierellään.
Viina? Ei auta
Työhön hukuttautuminen? Ei auta
Uudet ihmissuhteet? Ei auta
Suora puhuminen? Ei auta
Aika? Aika näyttää mutta vielä ei ole tehtäväänsä tehnyt
Häntä ei voi syyttää vaikka toisaalta jos hän vaan käskisi painua v*ttuun niin ehkä sitten saisin rauhan.
Olen erimieltä, sanoisin että toiset tytöt tuhoavat, toiset tytöt rakentavat uudelleen.
Kuin sodassa ja muutenkin elämässä: toinen tuhoaa, toinen rakentaa.
Aika auttaa jos jaksaa odottaa, kuten kilpajuoksussa, marathonissa, palkinto on vasta sitten kädessä kun koko kilpailu on suoritettu.
Olen eri mieltä kanssasi.
Eivät tytöt yksinään mitään tuhoa. Parisuhteessa tarvitaan tuhoamiseen kaksi (on ne sitten eri sukupuolta tai samaa). Ikävää vain on, että kuiviin imetyt sielut eivät voi jatkaa eteenpäin ennen kuin niiden elinvoima on palautettu ja sielu laastaroitu.
Ei ole ollut syytä miettiä sellaisia.
Samaa miettinyt. Pörrää ympärillä muttei vastaa postiin.
Jotain paskamaista siellä taustalla on
Olisko voinut mennä ohi siinä samalla kun on poistellut turhia roskaposteja?
Minä ainakin haluaisin poistaa epätietoisuutta minun ja hänen väliltään. Minun puolestani voitaisiin puhua näistä tunteistamme ja tilanteestamme, jos vain hänkin osoittaisi oikeasti, että olisi siihen valmis ja halukas.
Moni lyö itse jarrut päälle.
Jos joku on hei oikeasti niin daiju ettei tajua toisen hiljaisuutta / vastaamattomuutta niin saa ihan itse kärsiä nahoissaan.
Ymmärrätkö itse?
Mutta jos se toinen ei edes kysy tai näytä kiinnostuneelta?