Kumpiko on parempi avioliitto vai avoliitto. Periaatteessa seurustelu missä tahansa luokassa. On sama olisi sitten avioliitto, avoliitto ... tai mitä hyvänsä.
Tämä on hieman suhteellinen kysymys. Kun yleisesti ajatellaan että avioliitto turvallistaa suhteen kestävyyden. Mutta todellisuudessa avioliitto on vain irrallinen instituutio, joka maksaa.
Teoriassa avioliitto ja avoliitto on aivan sama asia. Mutta toisesta on tehty kulttuurissa arvostettu instituutio. Jotenka minun mielestäni kumpikaan ei näistä ole toista parempi.
Ainoastaan sillä on väliä että kumpikin suhteessa elävä tunnistaa tunteensa. Eikä sorru mielen ja järjen coctailiin, josta syntyy myrkylliset jälkivaikutukset. Joita tapahtuu aina, kun suhteessa ollaan emootioiden kautta.
Emootionaalisesti valittu kumppani on omien mielialojen kohde kun kyseessä on emootionaalinen suhde. Tämä sitten kiertää noidankehää ympäripäivät ja purkautuu negatiivisena ajanjaksona, levottomuuksina, riitoina, mustasukkaisuutena ja isoimpana vaurioittavimpana asiana=pettämisenä!
Terveen suhteen eteen, kannattaa harkita suhteeseen ja yhteiseloon muuttamisen kanssa. Ettei tarvitse myöhemmin valitella tilannetta, silloin kun emootiot ovat ottaneet laskusuhdanteen.
Ainoastaan suhde toimii molemminpuolisesti, kun kumpikin pystyy tunnistamaan tunteensa. Ja pitämään ne erossa inhimillisestä emootiosta. Joka haluaa omistaa kumppanin 24 tuntia vuorokaudessa. Milloin toinen roikkuu toisessa ja tekee itsestä rakkautensa orjan. Todellisuudessa hän orjallistaa itsensä rakkauden pois. Siinä emootion huumassa ei pystytä näkemään sitä, että se rakkaus toisessa ihmisessä onkin heijastus omasta sisäisestä rakkaudesta.
Mutta silloin kun se kohdistetaan vain toiseen henkilöön. Ja vielä kun tämä rakkauden kohde on valittu emootionaalisesti, niin inhimillisen rakkauden jälkivaikutukset purkautuvat suurina kriiseinä, kuin vaihtoaalto (vuoroin ja -).
Jos pystytään irrottautumaan tunteiden luomasta harhasta. Niin silloin suhde toimii täydellä rakkaudella. Joka ei aiheuta kärsimystä missään tilanteessa koskaan. Ainoastaan emootionaalisen tunteen "mieltymys" johtaa aina kärsimykseen. Tämä on parisuhteessa toiseen osapuoleen kiintyminen.
Jos haluat parantaa suhdettanne kumppaninne kanssa. Niin yritä päästä näistä emootionaalisista riippuvuuksista eroon. Silloin kummankaan ei tarvitse olla uskoton, tai epärehellinen. Silloin kun aito molemminpuolinen rakkaus pääsee ilmentämään miestä ja naista. Niin kumpikin ei haavoitu siitä että uskaltaa paljastaa koko sisimpänsä toiselle. Kun kumpikaan ei toimi emootionaalisten "idioottimaisten tunteiden" pohjalta. Järki käteen!
Nämä mieleyhtymät ovat myrkkyä parisuhteelle ennemmin tai myöhemmin:
Mieli Tunteet = Lopputulos on parisuhde kriisi
Kun taas:
Terve järki Tunteet = Onnellinen parisuhde ilman emootion emootiota.
T. Teemu
Tämä on hieman suhteellinen kysymys. Kun yleisesti ajatellaan että avioliitto turvallistaa suhteen kestävyyden. Mutta todellisuudessa avioliitto on vain irrallinen instituutio, joka maksaa.
Teoriassa avioliitto ja avoliitto on aivan sama asia. Mutta toisesta on tehty kulttuurissa arvostettu instituutio. Jotenka minun mielestäni kumpikaan ei näistä ole toista parempi.
Ainoastaan sillä on väliä että kumpikin suhteessa elävä tunnistaa tunteensa. Eikä sorru mielen ja järjen coctailiin, josta syntyy myrkylliset jälkivaikutukset. Joita tapahtuu aina, kun suhteessa ollaan emootioiden kautta.
Emootionaalisesti valittu kumppani on omien mielialojen kohde kun kyseessä on emootionaalinen suhde. Tämä sitten kiertää noidankehää ympäripäivät ja purkautuu negatiivisena ajanjaksona, levottomuuksina, riitoina, mustasukkaisuutena ja isoimpana vaurioittavimpana asiana=pettämisenä!
Terveen suhteen eteen, kannattaa harkita suhteeseen ja yhteiseloon muuttamisen kanssa. Ettei tarvitse myöhemmin valitella tilannetta, silloin kun emootiot ovat ottaneet laskusuhdanteen.
Ainoastaan suhde toimii molemminpuolisesti, kun kumpikin pystyy tunnistamaan tunteensa. Ja pitämään ne erossa inhimillisestä emootiosta. Joka haluaa omistaa kumppanin 24 tuntia vuorokaudessa. Milloin toinen roikkuu toisessa ja tekee itsestä rakkautensa orjan. Todellisuudessa hän orjallistaa itsensä rakkauden pois. Siinä emootion huumassa ei pystytä näkemään sitä, että se rakkaus toisessa ihmisessä onkin heijastus omasta sisäisestä rakkaudesta.
Mutta silloin kun se kohdistetaan vain toiseen henkilöön. Ja vielä kun tämä rakkauden kohde on valittu emootionaalisesti, niin inhimillisen rakkauden jälkivaikutukset purkautuvat suurina kriiseinä, kuin vaihtoaalto (vuoroin ja -).
Jos pystytään irrottautumaan tunteiden luomasta harhasta. Niin silloin suhde toimii täydellä rakkaudella. Joka ei aiheuta kärsimystä missään tilanteessa koskaan. Ainoastaan emootionaalisen tunteen "mieltymys" johtaa aina kärsimykseen. Tämä on parisuhteessa toiseen osapuoleen kiintyminen.
Jos haluat parantaa suhdettanne kumppaninne kanssa. Niin yritä päästä näistä emootionaalisista riippuvuuksista eroon. Silloin kummankaan ei tarvitse olla uskoton, tai epärehellinen. Silloin kun aito molemminpuolinen rakkaus pääsee ilmentämään miestä ja naista. Niin kumpikin ei haavoitu siitä että uskaltaa paljastaa koko sisimpänsä toiselle. Kun kumpikaan ei toimi emootionaalisten "idioottimaisten tunteiden" pohjalta. Järki käteen!
Nämä mieleyhtymät ovat myrkkyä parisuhteelle ennemmin tai myöhemmin:
Mieli Tunteet = Lopputulos on parisuhde kriisi
Kun taas:
Terve järki Tunteet = Onnellinen parisuhde ilman emootion emootiota.
T. Teemu
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.