onko muilla ollut itkuisuutta rasakauden alussa. olen halunnut lasta ja heti ekalla tärppäsi, mutta nyt tuntuu että en ole valmis ja voisin itse hypätä kehtoon ja äidin viereen, taas toisella hetkellä olo on paljon varmempi.
Ehkä suurin ns. ongelma on siinä että muutan sitten pois kotoa, vaikka en ole muutamaan vuoteen kotona asunutkaan, mutta tavarani ovat siellä olleet. tuntuu pahalta ajatella että sitten ei ole enää omaa huonetta ja tuntuu että täytyy itse olla se vahva enkä voi enää vaan tulla kotia yöksi, vaikka en juurikaan kotona ole yöpynyt...
Ehkä suurin ns. ongelma on siinä että muutan sitten pois kotoa, vaikka en ole muutamaan vuoteen kotona asunutkaan, mutta tavarani ovat siellä olleet. tuntuu pahalta ajatella että sitten ei ole enää omaa huonetta ja tuntuu että täytyy itse olla se vahva enkä voi enää vaan tulla kotia yöksi, vaikka en juurikaan kotona ole yöpynyt...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuo kuulostaa ihan tutulta ja on aivan ymmärrettävää, että nyt tuntuu siltä, että olisikin itse valmis kehtoon oman äidin luo.
Vauvan tulo on kuitenkin niin suuri muutos ja vastuu on vain sinulla ja lapsen isällä, että ei ihme, että alkaa kauhistuttamaan.
Voin lohduttaa, että minulla se ainakin meni ohi, mutta vei paljon aikaa. Nyt ei tuo vastuu enää kauhistuta samalla mitalla kuin alkuraskaudessa ja tulevaisuus näyttää valoisammalta.
..itsekkin itkeskelin paljon raskauden alkuvaiheilla. en silloin vielä tiennyt että olen raskaana. Olin muuttanut kotoa pois ja jo se tuntui suurelta muutokselta kun muutin erille paikkakunnalle ihan toiselle puolelle suomea ja oli just sellanen olo välillä että kaipas takas sinne lapsuuteen ja äidin helmoihin. ja sitten sain tietää että olen raskaana. kyllä se alkuun ihastutti ja "vihastutti"(väärä sana), siis sekavissa tunnelmissa olin. tietty oon aina halunnu itselleni lasta. mutta oli se sellaista tunteiden sekamelskaa et huh huh. mietti että miten sitä osaa ottaa vastuuta jne. mutta onneksi lapset ei heti synnykkään niin voi tässä rauhassa odotella ja kypsytellä asiaa mielessä:) nyt tuntuu jo paljon valosammalta vaikka vieläkin välillä epäilyttää että miten sitä jaksaa mutta on mies tukemassa(vaikka sitäkin tieten jännittää yhtä lailla) mutta kuitenkin..
toivotan sulle oikein ihanaa raskausaikaa ja koita jaksella! voidaan paksusti:) kyl tää vielä tästä:)