Itse pidän itseäni ympäristön ystävänä, otan selvää ympäristöasioista, yritän olla avoin ja suhdaudun kriittisesti lukemiini asioihin. Ongelmani on ehkä se, että hieman liian helposti tulen kertoneeksi lähipiirissäni oppimistani näkemyksistä.
Näkemyksitä keskustellessani olen usein törmännyt siihen, että monet vastustavat ympäristöasioita ihan periaatteesta. Ei jotenkin haluta nähdä edes koko ongelmaa tai yritetään kumota se jotenkin.
Esim. tuulivoimasta puhuessani olen monesti törmännyt siihen väittämään, että eihän se mitenkään muuta töpselistäni tulevaa sähköä, joten miksi siitä enemmän maksaisin. Tai vastaavasti, että eihän ne tuulimyllyt oikeasti edes paljon energiaa tuota, tehottomia ja turhia ovat.
Jos kyseisille henkilöille koittaa perustella asiaa tosiseikoilla, että pienikin vaikuttaa ja tuulivoima potentiaalia on paljon, niin sama vänkääminen jatkuu silti.
Toinen itseäni lähellä oleva asia on ydinvoima, jota vastusta. Näen että ydinjätteet ovat liian pitkäikäinen riski, en usko että jätteet pysyvät yhteiskunnasta erossa edes seuraavat 100 000 vuotta saati sitten sen ajan kuin ne ovat oikeasti vaarallisia. Tähän tulee lähes järjestään kommentteja, että muutenhan sähkö maksaa liikaa tai eihän tuollaista asiaa voi riskeillä perustella, entäs jos ne riskit ei toteudukaan.
En tiedä, olenko törmännyt vain jossakin määrin mielipiteisiinsä jumiutuneisiin ja lyhytnäköisiin ihmisiin, mutta tuntuisi että tämä on kovin yleistä. Vastustetaan vastustamisen ilosta. Vai onko se sitten jonkinlaista pelkoa myöntää tosiasioita vai mitä?
Onko muilla kokemuksia asiasta?
Niin ja sanottakoon nyt, että en yritä saarnata tai käännyttää ihmisiä. Omat valintani kuitenkin näkyvät elämässäni ja usein niistä tulee sitten keskustelua.
Näkemyksitä keskustellessani olen usein törmännyt siihen, että monet vastustavat ympäristöasioita ihan periaatteesta. Ei jotenkin haluta nähdä edes koko ongelmaa tai yritetään kumota se jotenkin.
Esim. tuulivoimasta puhuessani olen monesti törmännyt siihen väittämään, että eihän se mitenkään muuta töpselistäni tulevaa sähköä, joten miksi siitä enemmän maksaisin. Tai vastaavasti, että eihän ne tuulimyllyt oikeasti edes paljon energiaa tuota, tehottomia ja turhia ovat.
Jos kyseisille henkilöille koittaa perustella asiaa tosiseikoilla, että pienikin vaikuttaa ja tuulivoima potentiaalia on paljon, niin sama vänkääminen jatkuu silti.
Toinen itseäni lähellä oleva asia on ydinvoima, jota vastusta. Näen että ydinjätteet ovat liian pitkäikäinen riski, en usko että jätteet pysyvät yhteiskunnasta erossa edes seuraavat 100 000 vuotta saati sitten sen ajan kuin ne ovat oikeasti vaarallisia. Tähän tulee lähes järjestään kommentteja, että muutenhan sähkö maksaa liikaa tai eihän tuollaista asiaa voi riskeillä perustella, entäs jos ne riskit ei toteudukaan.
En tiedä, olenko törmännyt vain jossakin määrin mielipiteisiinsä jumiutuneisiin ja lyhytnäköisiin ihmisiin, mutta tuntuisi että tämä on kovin yleistä. Vastustetaan vastustamisen ilosta. Vai onko se sitten jonkinlaista pelkoa myöntää tosiasioita vai mitä?
Onko muilla kokemuksia asiasta?
Niin ja sanottakoon nyt, että en yritä saarnata tai käännyttää ihmisiä. Omat valintani kuitenkin näkyvät elämässäni ja usein niistä tulee sitten keskustelua.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Entäs jos itse vastustat ydinvoimaa vain vastustamisen vuoksi, vaikka riskit ovat oikeasti varsin mitättömiä.
Thernobyl, Iso-britannia, USA, viimeisimpinä Japanissa tapahtuneet onnettomuudet. Ja mitä vielä Venäjältä sitten tuleekaan ajan myötä esille.
Kyllä mun mielestä riskit on olemassa ja ei ne mitättömiä ole. Lisäksi ydinjätteen varastoimiseen liittyy ihan ajan takia isot riskit. Pysyvätkö jätteet kallioperässä niin pitkiä aikoja?
Yleensä riskejä otetaan sen takia, että voidaan hyötyä riskistä jotenkin. En näe että minä olisin hyötymässä tästä riskistä paljonkaan. Isoimmat hyödyt tulevat ydinvoimayrityksille ja sitä kautta osittain yhteiskunnalle. Mutta jos jotain sattuu, niin tuskimpa kyseiset yritykset silloin riskinsä vaikutuksia kantavat. Itse ostan tuulivoimaa, koska se ei sisällä pitkäaikaisia riskejä.
Ydinvoiman riskit voi olla mielestäsi mitättömiä, mutta yhden - huomaa: yhden! - 18 vuotta sitten tapahtuneen ydinvoimalaonnettomuuden vuoksi Euroopassa on laskennallisesti miljoonia syöpään sairastuneita ja Suomessakin kuolee sen vuoksi syöpään joka vuosi keskimäärin 5-6 ihmistä 80 vuoden ajan.
Riski voi toteutua jälkeläisellesi. Montako vastaavaa onnettomuutta pitää tapahtua, ennen kuin riski ei mielestäsi olisi enää pieni?
Kaikkihan ovat luonnonsuojelijoita, koska jos ei ole luonnonsuojelija niin mikä se toinen vaihtoehto on? Luonnontuhooja? Sellainen ei kukaan tunnusta olevansa.
Ero tulee siinä, mistä on valmis luopumaan ja mitä on valmis tekemään asioiden hyväksi. Suurin osa ihmisistä on ehdottomasti luonnonsuojelun puolella mutta vain niin pitkään kuin omia totuttuja elintapoja tai asenteita ei tarvitse millään tavalla muuttaa. Joskus totutut asiat ja luonnon etu on vähän törmäyskurssilla ihmisten arvomaailmoissa. Hauskaa on että itseasiassa nämä "ei luonnonsuojelijat" ovat enemmän tunnetasolla asiaan reagoivia ja tunnetasolla kiihkeämpiä kuin nämä henkilöt joita he nimittävät 'viher-piipertäjiksi' tai 'hörhöiksi'. Niillähän on helppo kuitata vaikeat asiat joita ei ymmärrä tai huvita/jaksa ajatella.
"Ero tulee siinä, mistä on valmis luopumaan ja mitä on valmis tekemään asioiden hyväksi."
Tuossa se kaikki on pähkinänkuoressa.
Esimerkiksi norppasähkö voi olla 5 euroa/vuosi kalliimpaa kuin sekasähkö. Silti on monia, jotka ei vaivaudu vaihtamaan sähkön myyjää, eräänä perusteena 'kun se maksaakin enemmän'.
Mitä tuolla viidellä eurolla per vuosi saa tehtyä luonnon puolesta? No sen, että esimerkiksi kivihiilivoimaloilla tuotetaan vähemmän sähköä, koska norppasähköasiakkaana maksat sitä, että kulutustasi vastaava määrä sähköä tuotetaan ympäristöystävällisesti.
Kannattaa katsoa http://www.vaihdavirtaa.net
Tuosta ympäristösähköstä on mulla hyvä esimerkki juurikin tältä päivältä (oikeastaan tuosta keskustelusta suutuinkin, kun perusteluja ei ole mutta vastustetaan).
Tarjosin työkaverilleni sellaista sopimusta, että jos etsin hänelle hänen nykyistä sähkösopimustaan halvemman ympäristösähkötarjouksen, niin hän suostuisi vaihtamaan siihen. Kaveri ei suostunut, mutta perustelut jäivät jupinan tasolle.
Faktaa tässä tilanteessa oli se, että jos kaverilla on paikallisen sähköyhtiön sähkösopimus (mikä on oletettavaa), niin halvemman ympäristösähkösopimuksen löytäminen ei ole edes kovin vaikeaa. Ilmeisesti kaverille olisi ollut liian kova pala, jos olisinkin onnistunut löytämään halvemman sopimuksen, joten ei halunnut edes riskeerata.
Mutta oikei, tämä menee jo hieman liian paljon pelkkään sähköstä puhumiseen. Olen huomannut, että samaa perusteetonta vastustamista esiintyy ihan kaikissa ympäristöasioissa.
Ensinnäkään tuota mainostamaasi norppasähköä ei ole jos sitä alettaisiin enenevässä määrin käyttää,kaikki tuotannossa oleva kapasiteetti on käytössä.
Toki uusia "tuulimyllyjä" rakentamalla tuota voidaan hieman lisätä.
Kuitenkin kokonaiskapasiteeti jäisi Suomenkin tasolla jonnekkin korkeintaan 10 prosenttiin.
Vesivoimaa ei juurikaan voi lisätä ja entisetkin pitäisi luonnonsuojelun nimissä purkaa ja saattaa joet alkuperäiseen tilaansa.
Puu on Suomessa uusiutuva luonnonvara mutta sillä tuotettu niin lämpö kuin sähköenergiakaan ei ole suinkaan puhdasta.
Norppasähkö on yksi bisnes muiden joukossa ja pääasiallinen tarkoitus on tuottaa voittoa joidenkin "hörhöjen" kustannuksella.
Olet varsin oikeassa tuossa. Ongelmahan on pohjimmiltaan siinä, että kaikki sokeasti vain käyttävät sähköä liikaa. "Eihän siinä mitään, sähköä tulee, mitään vahinkoa ei näy". Eipä ei, ei lyhyellä aikavälillä ei.
Kyllähän noita vesivoimaloitakin olisi oikeasti varaa purkaa, eikä uutta ydinvoimalaa varmasti tarvittaisi. Ihmisten pitäisi vain karsia sellaisia VÄLTTÄMÄTTÖMYYKSIÄ kuin televisio, leivänpaahdin, sähköinen sipulinsilppuri jne. Sähkösaunassakaan ei saisi käydä kuin kerran viikossa korkeintaan. Ja uuniruokaa ei voisikaan tehdä joka päivä erikseen pientä annosta. Mutta onhan nämä vaatimukset ihan kohtuuttomia, ihan kauheaa. Miten kukaan voi väittää tällaisen olevan mahdollista?
Hyviä huomioita elävästä elämästä. Me ihmiset kaikki olemme jollakin tavalla laiskoja tai välinpitämättömiä. Mukavuudenhalu estää tekemästä parempia valintoja. Eräs keskeisimmistä syistä on myös ahneus ja kokemamme huono itsetunto, johon luulemme tavaran paljouden tuovan ratkaisun. Positiivisiakin merkkejä on havaittavissa ja kutne kaikki aikaisemmat aikakaudetkin on tämäkin postmoderni kvartaalitalouden aika ohitse menevää aikaa. Suosittelen lukemaan Pentti Linkolan kirjoja, joissa on osuvia tulkintoja tästä ajastamme.