että mulla ei ole sydäntä. Kärsin kyllä hirvittävästi rakkauden ja kaipuun tuskasta, kun tilanne on päällä. Toimin tunteiden vallassa ja epärationaalisesti. Taistelen sen puolesta, mihin uskon. Omastani tai siitä minkä uskon itselleni tarkoitetun. Ja niin väärin keinoin.
Lopulta kun kaikki on ohi, olen tyhjä kuori. Täysin tunteeton, säälimätön. Kun se mitä tunsin lakkaa, se tosiaan on niin. Silloin minulla ei ole sydäntä. Niin se vain on.
Lopulta kun kaikki on ohi, olen tyhjä kuori. Täysin tunteeton, säälimätön. Kun se mitä tunsin lakkaa, se tosiaan on niin. Silloin minulla ei ole sydäntä. Niin se vain on.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Olet siis sydämetön pasha.
Aamen!
Olisi siis korkea aika muuttaa toimintatapaa ja ottaa toisten
ihmisten tunteet ja toiset ihmiset huomioon. Toimia
oikeudenmukaisesti ja olla empaattinen.
Totta. Mutta minkä sille tekee,,kun ei ole näitä henkisiä ominaisuuksia....
Nyt kyllä uskot ihmeisiin ap:n kohdalla.
Et ehkä ennättänyt edes päästä tutustumaan kyseiseen henkilöön? Eikö ehkä läheltä katsoessa naururypyt olleetkaan kohdallaan? Vai eikö ääni ollut viehkeän miellyttävä?
Itse olen aiemmin ollut samanlainen "pönttö" kuin mitä useimmat naiset ovat: haluavat kaikin naisellisin viehkeyksin vedota miehen vietteihin - täysin tarkoituksellista toimintaa. Itse vaan ajan saatossa tulin siihen tulokseen, että silloin jos milloin miehessä ottaa se "tollous" vallan. Se tollous, mitä EN KESTÄ. Haluan, että minut nähdään kokonaisena ihmisenä. Feministi nosti myös itsessäni päätään, ja tähän on tultu. En jaksais sitä naisellista leikkiä ja teatteria esittää miehelleni kotona aamusta iltaan ja yöhön, siitähän siinä olisi kysymys.
Joku mieshän sen itseasiassa nosti keskustelunaiheeksi täällä keväällä, ja ylläpito ihan etusivun aiheeksi: jokin mättää naisissa, kun he saavat kyllä halun syttymään, mutta ovat muuten mielenkiinnottomia ja sisällöttömiä. Jotenkin näin se meni: Elävät sellaista pikkukivaa naiselämää shoppailuineen ja muotilehtineen, mutta se onkin sitten melkein siinä.? Mies totesi, että naiset ikäänkuin ottavat jonkun nuken roolin ja vetävät sitä. Eikö ole aika pelleä? :D mutta tähänhän media ja mainonta naisia ajavat, elleivät he käytä omia aivojaan ja tiedosta tilannetta. Ja joutuvat miesten moninaisen vedätyksen uhriksi. Joskin joku mies jossain keskutelussa totesi juurikin toisten päin: miehet joutuvat just tämän naismeiningin ja vedätyksen uhriksi. Kyseisellä miehellä oli kokonaan lakannut kunnioitus naisia kohtaan - hän ei haaveillut enää edes seurustelusuhteesta (avioliitosta puhumattakaan). Hänelle nainen toimi vain pelkkänä halujen tyydyttäjänä. Surullista jos se tähän menee tämä meiniki, eikö totta?
Itse sitten kun jos oikean löydän, se leidi nousee kyllä itsestäin esiin. Se, mikä on nyt ollut piilossa jo ihan itsesuojeluvaiston takia. Ja tilanteen, joka on pakottanut minut tähän.
Totta osittain. En ehtinyt tutustua, koska lähelle ei päässyt. Aikaa oli, mutta lähelle ei päässyt. Ei vaikka mitä teki.
Lakkasin yrittämästä. En silti ole lakannut toivomasta, että jonakin päivänä kohtaan sen ihmisen, joka on minua varten. Jonka kanssa on hyvä olla. En ole alkanut vedättää enkä pelailla kenenkään kanssa. Minusta ei ole siihen. Sen olen ymmärtänyt.
Olen vanhanaikainen. Kun isken silmäni johonkin, se on siinä. Muita en näe. Suljen pois muut vaihtoehdot ja olen saatavilla vain yhdelle ihmiselle kerrallaan. Huono puoli on se, että en osaa luovuttaa. Se ei tarkoita välttämättä mitään aktiivista toimintaa, vain sitä, että haaveilen ja mietin sitä yhtä ihmistä. Jokin aika sitten ja myönnän että kesti pitkään, ymmärsin, etteivät muut toimi niin. Heillä on mielessä useita vaihtoehtoja, he pitävät avoinna useita ovia kerrallaan, jos yksi sattuisi sulkeutumaan. Olen niin idiootti etten osaa toimia niin. Vasta kun olen sen oven sulkenut, jota olen avoimena pitänyt, voin avata uusia. Se jos mikä on tyhmää ja suorastaan vaarallista. Liian ehdoton ja vakava olen näissä asioissa.
Mutta kun se ovi sitten suljetaan, se tosiaan pysyy kiinni. Sitä yritin sanoa.
Mitä tulee muihin pohdintoihisi, miehet kohtelevat naista juuri niin huonosti kuin tämä antaa kohdella itseään. Se on itsestä kiinni. Hyvää kohtelua ei pidä joutua vaatimaan, teoillaan voi osoittaa, mikä käy ja mikä ei. Tarvittaessa pitää äänestää jaloillaan.
Olenko siis päättänyt luovuttaa, lakata etsimästä. Lakata toivomasta hyvää, kestävää parisuhdetta, en. Mutta ehkä minun on muutettava yhden pysähdyksen taktiikkaani ja pidettävä vaihtoehdot avoinna ja ovet raollaan kunnes muuta sovitaan. Se on sitä nykymaailmaa.
Hyvää kohtelua ei pidä vaatia, totta, se pitää tulla itsestään siltä toiselta. Ei sitä voi opettaa toiselle, joko kohtelee toisia hyvin tai sitten ei, kotoa nämäkin asiat lähtee lopulta, minkä mallin on saanut, mutta ei sekään aina ole yksselitteistä, vaan voi ajatella, että haluaa olka erilainen kuin mitä omat vanhemmat. Se vaatii lujaa luonnetta tosin ja itsetutkistelua.
Itse olen liiankin kiltti, otan huonoa kohtelua vastaan liikakiin jos tunteita on mukana, annan kerta toisensa jälkeen anteeksi vaikka ei pitäisi. Mitä sitä luonteelleen voi toisaalta. Ylpeä voin olla kuitenkin siitä, etten ole pahaa ole itse aiheuttanut, ainakaan tahallisesti.
Hyvä, että olet päässyt eteenpäin ja kaikkea hyvää sulle. Kun ovi sulkeutuu, ikkuna avautuu, näinhän se on.
Kotoa ne mallit saadaan, mutta kun ne tiedostaa, voi yrittää toimia toisin. Helppoa se ei ole. Pakko vaan yrittää. Kuin myös...
täytyy ansaita olemalla luottamuksen arvoinen. Olemalla rehti ja reilu, olemaan pelaamatta ja vedättämättä. Itse olen ollut vähän niin kuin sinä, ja vanhanaikaninen olenkin tässä suhteessa. On yksi päämielenkiinnon kohde kerrallaaan, muita voi olla pieninä kiinnostuksina siinä rinnalla. Ja toki, jos tuo päämielenkiinnonkohde ei oikein lämpene, en ala kärsivällsesti vaan odottamaan kuukausitolkulla, josko hän itselleni yhden hymyn sois. Muuten tällä hetkellä ylipäätään haluaisin tutustua ihmisiin, ystävystyäkin, ja eihän sitä koskaan voi tietää ketä tapaa / kohtaa. Jos jostain sitten olisi suhteeseenkin asti. Myös pelkää ystävyys on erittäin arvokasta, ja erityisesti juuri sille olisi itselläni tilausta tällä hetkellä. Molemmat sukupuolet mukaanlukien.
Pari pitkäaikaista kiinnostusta oli itselläni viimeisen parin vuoden aikana, välillä myös hieman lomittain riippuen siitä, miten tuli itse kohdatuksi näiden taholta. Mutta luulen, että useammalla se voi olla näin. Merkittävää siinä vaiheessa, kun tutustuu todella, ettei ala pelaamaan sinne sun tänne. Itselläni nämä ihastukseni / kiinnostukseni monet ovat olleet "kaukaisia", vanhoja tuttavia joistain eri yhteyksistä, jonkun kanssa joskus muutama sana jossain vaihdettu tai jokunen ilta vietytty samoissa porukoissa. Eli varsinaista tutustumista tai ainakaan sen syvempää ei ole vielä ennättänyt tapahtua.
Mutta: musta ei olisi leikkimään kenenkään tunteilla. Siinä voin antaa jollekin virheellisesti aihetta, jos tervehdin ja olen korrekti (tiedän, että eräs kokenut tämän niin), mut minkäs sille mahtaa - ihastunut ihminen (se toinen osapuoli) kokee usein kaikki positiiviset eleet vihjeiksi. Joten tällaista jos huomaa, parempi alkaa olemaan kiinnittämättä enempiä huomioita kyseiseen ihmiseen, niin menee oikea viesti varmasti perille.
Pakko kommentoida. Mun mielestä tuo "yhden pysähdyksen taktiikka" on todella arvostettavaa, ja siihen jokaisen "nykymaailmassa" pitäisi pyrkiä (tunsin piston sydämessäni). Varmaan avioliitot kestäisivät paremmin, mistä koko yhteiskuntakin hyötyisi, erityisesti lapset...
Lisäys huonoon kohteluun. Ap sanoi, että mies kohtelee naista juuri niin huonosti kuin tämä antaa itseän kohdeltavan. Kuten jo sanoin, sitä ei voi opettaa toiselle, en edes halua opettaa sellaista toiselle, se pitää tulla luonnostaan. Jos ei tule, ei se ole mitään rakkautta tai edes tykkäämistä koskaa ollutkaan, vaan alistamisen halua ja kiusaamista. Rakkaalle ihmiselle haluaa vain hyvää lopulta, näin sen näen.
etten vaan harhaanjohtavasti antanut muuta ymmärtää, kun aloitin "kunnioitus täytyy ansaita ..." Oma viestini oli vastausta aapeen komenttiin: "ap.", missä aloittaa . "totta osittain."
Petit,älä selitä. Käytät mun kumeja.
Olen samaa mieltä. Sen pitää tulla luonnostaan.
Eiköhän sulla ole suuri sydän. Kun se sykkii, se sykkii vahvasti, aiheuttaa jopa keinottomuuden tunteita... ehkä (ihan normaalia :) ). Niin ja voimiahan se vaatii... jospa sun vain pitäis löytää jonkun kanssa se kultainen keskitie, ihminen joka tasapainottaa sua.
Hyvä ajatus. Ihminen, joka tasapainottaa minua. Ihminen joka vetää lähemmäksi, eikä työnnä pois. Turvallinen ihminen.
Niin, sellaistahan me etsimme: turvallista ja rakastettavaa ihmistä, jonka kanssa ei haaveile kenestäkään toisesta.
Mä en ole välttämättä turvallinen, kun pikkuisen tuulella käypä olen, mutta yhden ihmisen ihminen olen. Rakastettava varmasti. Jollekin. Kaipa sitä etsii sellaista tasaista, luotettavaa ihmistä, joka ei haaveile muista.
Onnea..diagnosoit itsesi juuri sosiopaatiksi.
siihen, miksi se tunne aina lakkaa. Ajatella sitä toista osapuolta, jolla tunnetta vielä on, jota ap kohtelee säälimättömästi. Jos olet noin tosissasi joka miehen kohdalla kuin kuvailet, niin noille miehille teet väärin - tunteesi kun kuolevat kuitenkin lopulta. Eri suhteet ovat erilaisia. Jotkut ovat tosissaan vain yhdessä suhteessa; kaikissa muissa tietää, että jotain puuttuu - ja silloin pitää alitajuisesti muita vaihtoehtoja avoimina.
Ap oli mies
Tosissani joka miehen kohdalla? No eipä niitä nyt niin monta ole. Mielenkiintoinen ajatus sinänsä. Pitää alitajuisesti muita vaihtoehtoja varalla, kun jotain puuttuu. Onko se miesten selitys? Jos mä pidän vaihtoehtoja avoinna, teen sen tietoisesti, enkä ole kiinnittynyt henkisesti yhteenkään. Se on tietoinen valinta.
Missä niin sanottiin? Onhan tämä sama nimimerkki ennenkin täällä kirjoitellut ja naisena oon aina pitänyt.
Ai tää oli m --> m: lle
Jos lukee niin ymmärtää
Missä kohti sanotaan että olis mies?
No tavallaan juu, kuin mies miehelle, mutta naiselta kuitenkin.
Joo kysyisin ihansamaa.
Mies joka vuoroin esiintyy naisena vuoroin miehenä
tietoinen valinta. Mutta ei perheelliselle, joka on perustanut perheen väärän kanssa. Silloin saattaa alitajuisesti tietää, että muuta on olemassa.