Kiusaamista on eri asteista ja se täytyy aina saada loppumaan... Itseäni ei ole kiusattu pahimmalla mahdollisella tavalla mutta jäljet se on kuitenkin jättänyt.
Ala asteella minulla oli bestis ja lisäksi vietin aikaa muidenkin luokkalaisteni kanssa. Jotain kuitenkin tapahtui kuudennella luokalla. Minua ei enää pyydetty mihinkään mukaa mutta bestikseni kyllä pyydettiin. Tämä jatkui yläasteella ja jäin ulkopuoliseksi koko porukassa. Koulussa olin ns. täysin yksin. Kukaan ei halunnut olla parini ja olin aina se viimeinen joka valittiin liikkatunneilla joukkueeseen. Lisäksi minua pilkattiin satunnaisesti ulkonäöstäni sekä pyörätuolissa istuvan kaverini tähden. Seiska luokalla minuun iski pelko että joutuisin pahemman pilkan kohteeksi mutta näin ei kuitenkaan onneksi tapahtunut. Luokallani oli toinen kiusattu johon enemmän keskityttiin. Mutta tämä pelko kulki jatkuvasti läsnä, ja nämä muutamat herjat jotka sain sattuivat, ja pahasti. Mietin vain miten tämä kiusatumpi poika kesti sen kaiken... itse en olisi kestänyt.
Tämä syrjiminen ja pelko siitä että mua olisi alettu kiusaamaan enemmän johti lintsailuun ja sulkeutuneisuuteen. Koulun lisäksi kotona asiat olivat huonosti. Äitini kärsi silloin mielenterveysongelmista sekä alkoholismista. Luultavasti olin jo silloin ensimmäisen kerran masentunut. Mulla ei ollut rohkeutta eikä ketään aikuista jolle olisin voinut puhua. Mulla jäi ns. murrosikä kokonaan elämättä.
Myöhemmin lähdin opiskelemaan tämä yksinäisyys seurasi minua. En saanut kavereita ja jäin taas yksin. Lopetin koulun kesken ja aloitin taas uuden jonka lopetin taas kesken. Myöhemmin sairastuin vakavaan masennukseen ja ahdistuneisuus häiriöihin mm. paniikkihäiriöön. Terapiassa olen nyt käynyt jo monta vuotta ja siellä käynyt ilmi että tämä syrjiminen koulussa on myös jättänyt muhun jäljet ja että sekin voidaan luokitella jonkin asteiseksi koulukiusaamiseksi.
Mulla meni pitkä aika siihen että sain koulupaikan jossa viihdyin ja josta löydin kaverin enkä pelännyt enää kiusatuksi joutumista. Mutta tämä syrjiminen on vaikuttanut paljon tunne elämään ja vaikeuttaa edelleen selviytymistä elämän eriosa-alueissa. Mutta siitä selviää ja olisi selvinnyt helpomminkin jos olisin ollut rohkeampi. Paljon olen miettinyt miten olisin halunnu toimia ja soimannut siitä itseäni että miksen toiminut niin.
Tälläisiä vastauksia antaisin jos pääsisin ajassa taakseppäin:
- Oletko nyt tyytyväinen kun sait tuonkin sanottua ääneen kaikkien kuullen?
- Miltä nyt luulet että musta tuntuu kun sait sanoa ? Onko sulla nyt itselläsi hyvä olla?
- Onko sulla itsellä kaikki hyvin ? Joku sullakin mättää kun kaadat kuraa muiden niskaan.
- Sun sanat kertoo jonkin näköisesta tunne-elämän köyhyydestä, taidat olla aika tyhmä jätkä/muija...
vaatii kyllä rohkeutta nousta kiusaajia vastaan mutta jos sitä rohkeutta vaan löytyy käyttäkää sitä!!!
Lisäksi jos teitä kiusataan väkivallalla niin se on RIKOS. Jo väkivallalla uhkailu on RIKOS. Näistä voi jopa nostaa syytteen. Oppilas joka käyttää väkivaltaa voidaan poistaa koulusta ja hän voi jopa joutua korvausvelvolliseksi aiheuttamastaan vahingosta. Myös lapsilla on korvausvelvollisuus!! Kertokaan aina aikuiselle jos teitä vahingoitetaan tai omaisuuttanne vahingoitetaan, vanhemmat nuoret voivat jo itse ottaa yhteyttä poliisiin.
Myös tähän syrjimiseen auttaa se rohkeus. Pitää vaan uskaltaa alkaa juttelemaan niitä näitä. Mutta koskaan ei saa itse syyllistyä kiusamaan!!! se on vaan paskan kierrättämistä.....
Ala asteella minulla oli bestis ja lisäksi vietin aikaa muidenkin luokkalaisteni kanssa. Jotain kuitenkin tapahtui kuudennella luokalla. Minua ei enää pyydetty mihinkään mukaa mutta bestikseni kyllä pyydettiin. Tämä jatkui yläasteella ja jäin ulkopuoliseksi koko porukassa. Koulussa olin ns. täysin yksin. Kukaan ei halunnut olla parini ja olin aina se viimeinen joka valittiin liikkatunneilla joukkueeseen. Lisäksi minua pilkattiin satunnaisesti ulkonäöstäni sekä pyörätuolissa istuvan kaverini tähden. Seiska luokalla minuun iski pelko että joutuisin pahemman pilkan kohteeksi mutta näin ei kuitenkaan onneksi tapahtunut. Luokallani oli toinen kiusattu johon enemmän keskityttiin. Mutta tämä pelko kulki jatkuvasti läsnä, ja nämä muutamat herjat jotka sain sattuivat, ja pahasti. Mietin vain miten tämä kiusatumpi poika kesti sen kaiken... itse en olisi kestänyt.
Tämä syrjiminen ja pelko siitä että mua olisi alettu kiusaamaan enemmän johti lintsailuun ja sulkeutuneisuuteen. Koulun lisäksi kotona asiat olivat huonosti. Äitini kärsi silloin mielenterveysongelmista sekä alkoholismista. Luultavasti olin jo silloin ensimmäisen kerran masentunut. Mulla ei ollut rohkeutta eikä ketään aikuista jolle olisin voinut puhua. Mulla jäi ns. murrosikä kokonaan elämättä.
Myöhemmin lähdin opiskelemaan tämä yksinäisyys seurasi minua. En saanut kavereita ja jäin taas yksin. Lopetin koulun kesken ja aloitin taas uuden jonka lopetin taas kesken. Myöhemmin sairastuin vakavaan masennukseen ja ahdistuneisuus häiriöihin mm. paniikkihäiriöön. Terapiassa olen nyt käynyt jo monta vuotta ja siellä käynyt ilmi että tämä syrjiminen koulussa on myös jättänyt muhun jäljet ja että sekin voidaan luokitella jonkin asteiseksi koulukiusaamiseksi.
Mulla meni pitkä aika siihen että sain koulupaikan jossa viihdyin ja josta löydin kaverin enkä pelännyt enää kiusatuksi joutumista. Mutta tämä syrjiminen on vaikuttanut paljon tunne elämään ja vaikeuttaa edelleen selviytymistä elämän eriosa-alueissa. Mutta siitä selviää ja olisi selvinnyt helpomminkin jos olisin ollut rohkeampi. Paljon olen miettinyt miten olisin halunnu toimia ja soimannut siitä itseäni että miksen toiminut niin.
Tälläisiä vastauksia antaisin jos pääsisin ajassa taakseppäin:
- Oletko nyt tyytyväinen kun sait tuonkin sanottua ääneen kaikkien kuullen?
- Miltä nyt luulet että musta tuntuu kun sait sanoa ? Onko sulla nyt itselläsi hyvä olla?
- Onko sulla itsellä kaikki hyvin ? Joku sullakin mättää kun kaadat kuraa muiden niskaan.
- Sun sanat kertoo jonkin näköisesta tunne-elämän köyhyydestä, taidat olla aika tyhmä jätkä/muija...
vaatii kyllä rohkeutta nousta kiusaajia vastaan mutta jos sitä rohkeutta vaan löytyy käyttäkää sitä!!!
Lisäksi jos teitä kiusataan väkivallalla niin se on RIKOS. Jo väkivallalla uhkailu on RIKOS. Näistä voi jopa nostaa syytteen. Oppilas joka käyttää väkivaltaa voidaan poistaa koulusta ja hän voi jopa joutua korvausvelvolliseksi aiheuttamastaan vahingosta. Myös lapsilla on korvausvelvollisuus!! Kertokaan aina aikuiselle jos teitä vahingoitetaan tai omaisuuttanne vahingoitetaan, vanhemmat nuoret voivat jo itse ottaa yhteyttä poliisiin.
Myös tähän syrjimiseen auttaa se rohkeus. Pitää vaan uskaltaa alkaa juttelemaan niitä näitä. Mutta koskaan ei saa itse syyllistyä kiusamaan!!! se on vaan paskan kierrättämistä.....
Vastaukset 3
Vanhimmat
"se voi pilata ihmiselämän"
Pitää kyllä paikkansa. Mä oon kohta tulossa hulluksi! Mua on jo kiusattu 4 vuotta koulussa. Ne hemmetin opettajat ei osaa tehdä mitään! Ja jos joku alkaa lyömään/potkiin mua ilman syytä niin mun pitäis vaan mukamas antaa se heti vaan anteeks....
pipipäitä luusereita. Emotionaalisesti häiriintyneitä vajakkeja.
Ennen sanottiin, että Sisarukset kasvattavat toinen toistaa.
Sekä naapuriston mukulat toinen toistaan.
Nyt SE kasvattaminen onkin muuttuinut, kiusaamisen-nimiseksi sanaksi.
Jos paukauttaa toista turpaan / kuonoon, se on tappelemista.
Jos koskee toista olkapäälle, se on ahdistelemista.
Jos katsoo toista silmiin, se on kyyläämistä.( mitä toljotat )
Jos sanot mielipiteesi, se on mielipide eroa asiasta.
Jos käsket tehdä jotain, se on komentelua / ahdistelemista.
Mutta, näillä kaikilla on myöskin SE yhtinen nimitys, KIUSAAMISTA.
Vähän kun sana: RASISTIKIN, liitetään joka paikkaan.
Nuo kaksi sanaa, kun sopivat aina johonkin tilanteeseen kätevästi käytettynä.