Otsikko sen kertoo, ihan mielenkiinnosta vaan kyselen.
Itselle nimittäin kävi niin, että ihastuin ennestään tuntemattoman miehen ääneen enkä osaa selittää miksi. Sittemmin tykästyin myös hänen ulkonäköönsä, erityisesti hymyillessään hän on ihanan näköinen.
Törmäsin häneen loppukesästä ensimmäisen kerran ja sen jälkeen vielä pari kertaa, joka kerta ihastus syveni. Kuvittelin että tämä ihastus laantuisi kun en enää näe häntä, mutta eipä niin olekaan käynyt...valitettavasti meillä nyt on yhteisiä tuttuja, joten saatan törmätä häneen uudelleen.
Toivon että mahdoton ihastukseni menee sitä ennen ohitse, koska luulen että tunne on yksipuolinen. Lisäksi meillä on ikäeroa n.8 vuotta, joka ei itselle ongelma mutta toiselle saatta olla. Vaikka kaikkihan on niin kauan spekulointia kunnes toisin todistetaan. Näissä kohtaamisissa kyllä hymyilin hänelle ja katselin häntä kauempaa, mutta lähempänä en uskaltanut katsoa päälle. Kuka siitä mitään johtopäätöksiä tekee. Meinasin hänen kanssaan jutella toisella kertaa kun tapasimme mutten uskaltanut edes tervehtiä tms. Joten hän ei tiedä nimeäni tai muutakaan minusta, olisi siis vähintäänkin outoa lähestyä häntä näin jälkeen päin.
Ehkä tulin araksi kun viime ihastukseni meni niin metsään. Vaikka olen yrittänyt noudattaa sitä että kerran vaan täällä eletään eikä se pakkien saaminen ole niin paha juttu kuin tämä jossittelu, niin tässä sitä taas ollaan. Turhauttavaa ikävöidä ihmistä, jonka kanssa ei ole sanaakaan vaihtanut! Toissa yönä näin jopa unta hänestä. Eipä kai muu auta kuin odottaa että aika kuluu ja tulee joku toinen ihastus. Ihastuminen on kyllä niin katkeransuloista.
Itselle nimittäin kävi niin, että ihastuin ennestään tuntemattoman miehen ääneen enkä osaa selittää miksi. Sittemmin tykästyin myös hänen ulkonäköönsä, erityisesti hymyillessään hän on ihanan näköinen.
Törmäsin häneen loppukesästä ensimmäisen kerran ja sen jälkeen vielä pari kertaa, joka kerta ihastus syveni. Kuvittelin että tämä ihastus laantuisi kun en enää näe häntä, mutta eipä niin olekaan käynyt...valitettavasti meillä nyt on yhteisiä tuttuja, joten saatan törmätä häneen uudelleen.
Toivon että mahdoton ihastukseni menee sitä ennen ohitse, koska luulen että tunne on yksipuolinen. Lisäksi meillä on ikäeroa n.8 vuotta, joka ei itselle ongelma mutta toiselle saatta olla. Vaikka kaikkihan on niin kauan spekulointia kunnes toisin todistetaan. Näissä kohtaamisissa kyllä hymyilin hänelle ja katselin häntä kauempaa, mutta lähempänä en uskaltanut katsoa päälle. Kuka siitä mitään johtopäätöksiä tekee. Meinasin hänen kanssaan jutella toisella kertaa kun tapasimme mutten uskaltanut edes tervehtiä tms. Joten hän ei tiedä nimeäni tai muutakaan minusta, olisi siis vähintäänkin outoa lähestyä häntä näin jälkeen päin.
Ehkä tulin araksi kun viime ihastukseni meni niin metsään. Vaikka olen yrittänyt noudattaa sitä että kerran vaan täällä eletään eikä se pakkien saaminen ole niin paha juttu kuin tämä jossittelu, niin tässä sitä taas ollaan. Turhauttavaa ikävöidä ihmistä, jonka kanssa ei ole sanaakaan vaihtanut! Toissa yönä näin jopa unta hänestä. Eipä kai muu auta kuin odottaa että aika kuluu ja tulee joku toinen ihastus. Ihastuminen on kyllä niin katkeransuloista.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Vähän samassa tilanteessa täällä...Meilläkin "liian uuri" ikäero, lisäkisi minä olen varattu. Me tiedämme sentään toistemme nimet, ollaan juteltu, paljonkin, mutta emme ole tunteneet kuin viikon. Joten aivan tuntematon ihminen hän on.
Aluksi en edes huomannut häntä, sitten huomasin, että ihmeellisesti päädytään aina samaan kahvipöytään, samaan tupakkarinkiin, olemme aina vierekkäin. Hän hakeutuu minun viereeni. Oen testannut, mennyt eri pöytään kuin yleensä, mutta hän seuraa.
Naureskelin itsekseni, että onpa poju hupsu. Minä olen tällainen vanha nainen huningolla. Ja nyt olenkin itse se hupsu. En saa lakattua ajattelemasta häntä. Minkäänlaisen suhten aloittaminen olisi enemmän kuin typerää. En usko että voimme olla vain ystäviä. Liian paljon "jotain" meidän välillämme.
Sinä NuoriKiivasSydämeni, tartu ihmeessä tilaisuuteesi! Juttele hänen kanssaan vaikka säästä, ihan mitä vain. Olette kuitenkin ilmeisesti molemmat vapaita? Se kyllä on totta että ihastukia tulee ja menee. Joskus se ihastus voi ollakin se oikea, kannattaa edes kokeilla.
Itse olen melko neuvoton omassa tilanteessani. En voi olla olematta tekemisissä hänen kanssaan, käytännön syistä. Jotenkin piäisi vain katkaista ihan aikki, mutta miten ihmeessä se tehdään, loukkaamatta?