Musta tuntuu että mulla on ahmimishäiriö. Harrastan voimistelua ja sen kautta mulle sanottiin että pitäis laihduttaa. Yritin pitkää mutta aina tuli repsahduksia eikä siitä tullu mitään. Kun en laihtunu mut heitettiin ulos meijän edustusjoukkueesta ja tää tietty vaa masens enemmän et miten musta ei oo laihduttamaan. Olin siis sillo ihan normaalipainonen mutta ois pitäny reilu 5kg laituu et oisin näyttäny hyvältä voimistelijaks. Kesän alussa päätin et nyt mä näytän valkuille ja laihdutan niiin että ne pyytää mut sitte takas joukkueesee ja se alkoki ihan hyvin mutta lopulta repsahdin taas. Aluks mun repsahdukset ei ollu mitää kunnollisii ahmimiskohtauksii et saatoin syödä yhen karkkipussin. Jatkoin lahduttamisen yrittämistä mut kun toivottui tuloksii ei tullu alko repsahdukset vaan pahentua ja tajusin vähä aikaa sitte et en osaa syödä enää ollen kaan normaalisti vaan mulla oli lähes vuorotellen päiviä että en syöny juuri mitään tai sitte ahmin. Nyt laihdutus päivät on jääny jo aika harvoiks tai sitte vaa alotan päivän että ajattelen olla syömättä mutta repsahdan ahmimaan päivän puolessa välissä. Ahmimisestakin on tullu aivan hallitsematonta että syön ja syön vaan niin kauvan että mahaan sattuu ihan liikaa ja haluaisin oksentaa mutta en pysty(vaikka sitäkin olen kyllä yrityänyt monta kertaa). Ootan vaan että maha kipu hellittää sen verra että voin syödä lisää ja syödessäki mietin vaan että mitä voisin syyvä seuraavaksi. Nytkin oon taas lihonu 2 päivässä 4kg ja olo on hirvee ku vihaan itteeni siitä että meen tekee tämmöstä ja mua ällöttää niin paljon olla tämmönen läski että välillä tuntuu että pää vois räjähtää ku ahistaa niin paljon.
Mitä mä voin tehä tälle ku en todellakaa haluu jatkaa tällästä elämää?! Mun järkyttävät syömismäärät hävettää nii paljo etten pysty puhuu kellekkää. Miten mulla ei voi muutenkaa olla sen verra itsekuria että pystyisin hallitsemaan tätä. Kohta en enää kehtaa lähtee kotoo minnekkää ku en haluu et kukaan näkee mus tämmösenä läskinä.
Mitä mä voin tehä tälle ku en todellakaa haluu jatkaa tällästä elämää?! Mun järkyttävät syömismäärät hävettää nii paljo etten pysty puhuu kellekkää. Miten mulla ei voi muutenkaa olla sen verra itsekuria että pystyisin hallitsemaan tätä. Kohta en enää kehtaa lähtee kotoo minnekkää ku en haluu et kukaan näkee mus tämmösenä läskinä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Et ole lihonut 4kg 2päivässä. Se on vaan turvotusta, joka johtuu suurista hiilari määristä ja hormoonitasojen seilaamisesta kun olet syönyt enemmän. Tuo ahmiminen kertoo jo että et syö tarpeeksi. Unohda laihdutuskuurit, nillä vaan lihoaa. Ja jos alat oksentelemaan teet kaikista suurimman virheen. Keho kyllä kaappaa kalorit, mutta kaikki hyödyllinen jää imeytymättä. Ja se tie johtaa vain alakuloisen laihaläskin näköisen variksenpelättimen elämään. Haluatko sitä?
Ala syömään silloin kun on nälkä ja syö niin että tulet kylläiseksi, ne ahmimiset jää pian pois takaan sen. Käy ostamassa probiootteja, ne auttaa vatsaa.
Vie peilit ja vaa-at helvettiin pariksi kuukaudeksi, jos se myös helpottaisi sinua.
-jos et ole laskenut itse kaloreita, pyydä ravitsemusterapeuttia tekemään sulle ateriasuunnitelma. Kouluterkkarilla on varmasti myös jotain vinkkejä ruokavalion suhteen
-lopeta nälkäkuurit. Ne vaan lisää ahmimisen riskiä, eikä muutenkaan tee hyvää keholle (sulla varmasti löytyy lihasta, josta kanttii pitää kiinni!)
-säännölliset ruoka-ajat. Kannattaa syödä väh. 3 tunnin välein. Älä ikinä jätä aamupalaa väliin, se starttaa aineenvaihdunnan ja antaa virtaa aamuun
-vältä koukuttavia ruokia. "No jos vain yksi..." -ajattelutapa kannattaa unohtaa. Se. Ei. Toimi.
Toivottavasti näistä oli apua sulle! :)
"-vältä koukuttavia ruokia. "No jos vain yksi..." -ajattelutapa kannattaa unohtaa. Se. Ei. Toimi."
Tää on hyvä pointti, mutta tosi vaikea toteuttaa ja ristiriidassa siihen, että ei rajoita syömisiään liikaa. Jos jotain tekee oikein kovasti mieli ja sen kieltää itseltään, sitä tekee vain entistä enemmän mieli. Sitten kun on sinnitellyt sen pari viikkoa tai kuukaudenkin ilman, repsahtaa syömään ja siitähän se alamäki ja kierre sitten alkaakin. Mutta toisaalta homma voi lähteä käsistä jo heti alkuun, kun ottaa sen ekan yhden viettoman palan. Eli kuten todettua, kumpikaan ei oikein ole sen parempi - ja sehän tässä BEDissä onkin niin vaikeaa. Ei vaan yksinkertasesti löydä sitä normaalia syömistä. Joskus mä itse toivon, että olis varaa palkata joku personal trainer, joka liikunnan sijaan vahtis kädestä pitäen 24/7 mun syömisiä. Olis koko ajan kertomassa mitä saa syödä ja toppuuttelemassa heti kun olis tarve.
Et todellakaan sairasta BED-syömish.