Olet kirjoittanut jollekkin muulle(kin?) mun lisäksi, mutta ei se mitään. Toivoisin vain että löytäisit jonkinlaisen tasapainon ja onnen. Saisit korjattua ihmissuhteesi tai saisit rohkeutta ja löytäisit jonkun jonka kanssa voisit nauraa ja iloinen.
tämä on niin sekavaa
olen huolissani
28552
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Mitä uikutat siellä?
Löydän kyllä .ilman suomi24 tunteet / ikävä palstaa
Hyvä juttu. Anteeksi tyhmä aloitus. Eipä täältä kyllä onnea löydä.
En tiedä. Yritän tavoittaa vain yhtä tiettyä henkilöä. Tunnistaa kyllä vihjeistä itse kenestä on kyse.
Toivottavasti tunnistaa ja saat hänet tavoitettua, vaikka ehkä joku muu keino olisi varmempi.
Pelisi on menetetty. Jatka elämääsi idiootti isäsi johdolla.
What? ei oikein auennut tuo. Täytyy mennä nukkumaan, alkaa särkeä päähän näiden lueskelu ja mielikuvitus alkaa laukata villisti.
Haluaisin kyllä päästä isän vallasta eroon. Auttaisitko minua, pyydän. Olen aina ollut normaalista poikkeava aina. Todellisuudessa haluan olla kanssasi. En pelaa mitään pelejä.
mikset osaa pyytää apua läheisiltäsi? salaatko heiltäkin kaiken? miksi sysäät kaiken minun niskaan? et näe nyt selvästi tilannetta, pikkuinen. etkä tunnista oikeita ihmisiä täältä, näet vain mitä silmäsi tahtovat nähdä. älä silti vaivu epätoivoon, pyydän minä vuorostani. keskity hyviin asioihin elämässä.
Sinä kaipaat apua. Sinä et oikeasti kaipaa suhdetta tyyliin naimisiin ja lapsia ja labradorinnoutaja. Tiedosta ongelma ja etsi ratkaisua siihen oikeaan ongelmaan. Luulet isäsi takia ettet tule koskaan löytämään ketään. Se ei mene niin, ellet itse rupea toteuttamaan ennalta määrättyä kohtaloasi.
Voisimme nähdä ihan oikeasti, vaikka huomenna kasvotusten. Puhutaan asiat halki.
Olen kyllä valmis tilaamaan ajan psykologille ja aukoa siellä päätäni.
anteeksi sanamuoto. Ei ollut tarkoitus loukata.
Olisin siihen nyt valmis. Pyydän. Tahdon tavata sinut.
En olisi halunut sotkea sinua ongelmiini, anteeksii. Olet liian vastustamaton.
Kerro joku vinkki.
Emmä ole sulle vihainen. Ei sun tarvitse sovittaa mitään. Anna mun vaan elää omaa elämääni. Jos haluat välttämättä pyytää anteeksi niin lähetä vaikka joku viesti jotain kautta. Ja varaa ihmeessä se aika psykologille, ihan itsesi vuoksi. Sun ongelmat ei häviäisi minnekään mun kautta, en oo mikään alan ammattilainen enkä poista masennusta sormia napsauttamalla. Et vaan tiedä tällä hetkellä edes mitä haluat, haluat vain masennuksen pois ja minä olisin vain lyhytaikainen lääke siihen koska mä en pysty poistamaan sun lapsuutta tai nykyisiäkään ongelmia. Psykologi on muutenkin parempi että pystyt alottaa puhtaalta pöydältä asioiden selvittämisen. Rauhallista syksyä.
Mitä kautta voisin saada sinuun yhteyden, jotta saisin sinulle anteeksi pyynnön perille. Pyydän.
Nimi alkaa M ja asun espoossa olen kotoisin kotkasta.
Olen nainen ja 26 v.
Olenko väärä henkilö?
sos. mediassa viestiä tai sujauta joku lappu jonneki niin kuittaan sen myöhemmi jotenki jos se on tullu perille
Anna jokin vinkki itsestäsi, jotta tiedän oletko hän.
Kyllä minä todella tahtoisin suhteen kanssasi. Olen vain niin ujo että en ole uskaltanut kohdistaa tunteitani sinuun suoraan. Tunteeni sinua kohtaan ovat niin voimakkaita näkeehän sen katseestakin. Sinua katsoessa ihan vavahdan. Jään katseesi kiinni liian helposti. Tunteeni sinua kohtaan ovat totta.
En syytä sinua pahasta olostani. Isäni on kai pyrkinyt pitämään sinut minusta erossa, mutta hän ei ole estämässä meitä täällä asuinpaikkakunnallani. Jos hän kuulee että olemme yhdessä tosissamme, hän kyllä joutuu myöntymään. Kyllä minäkin haluaisin normaalin suhteen, mieluitan sinun kanssasi.
Etkö käsitä että haluan sinut myös ja tutustua sinuun paremmin. Etkö voisi antaa mahdollisuuden?
Olet oikeassa. Tarvitsen hoitoa. Tämä oli tässä, kai? Hymyillään kun tavataan, jos tietysti uskalletaan:). Suoraan silmiinkin saa katsoa. Voidaan ainakin tervehtiä. Ei vältellä toisiamme. Tunteista on hankala päästä eroo, mutta aika näyttää mitä niille käy.
Olemmehan olleet periatteessa erossa yli 10 vuotta. Olihan se meidän ns. yhdessäolo todella outoa. Mistä kummasta sait minusta niin paljon tietoa, sitä en ymmärrä täysin vieläkään. Hassua kyllä herätit jutuillasi minussa suurta kiinnostusta, vaikka en sitä verbaaliseti kyennyt ilmaisemaan.
Yritän saada pääni kuntoon ja tulla onnelliseksi. Huomenna varaan ajan psykologille. Minusta tuntuu että ongelmien myöntäminen on jo osa paranemisprosessia. Toivottavasti pian alkaa aurinko paistamaan elämissämme.
Ei sitä kuitenkaan tulevaisuuta osaa ennustaa, voiko meidän välille syntyä taas lämpimiä tunteita, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Silloin, jos olemme vapaita ja terveitä, katsotaan mitä siitä syntyy. Olisi hauska tutustua sinuunkin paremmin ja tietää ajatuksistasi, muuten kuin salakuunnellen. Hih.
Saat anteeksi aiheuttamasi mustanmaalauksen, mustasukkaisuuden, vainoamisen, haukkumisen ja pahat puheet. En muistele niitä pahalla vaan mieltä avartavana kokemuksena. Voisitko sinä antaa anteeksi aiheuttamani vahingot? Tämän kaiken pureskelu kyllä vie oman aikansa.
Aion kyllä kirjottaa sinulle anteeksipyyntökirjeen, kunhan olen hieman paremmassa kunnossa. Kai minä saan sen jotenkin lähetettyä sinulle. Onnea ja parempaa tulevaisuutta sinulle. Hei hei.
lapsuutta,kuinkas hyvin tämä aloittaja tietää mitä ongelmia on,oli isä minkälainen tahansa,ehkä vain kuvittelee.ehkä se jolle teksti on kirjoitettu on ymmärtänyt isänsä vajavaisuuden jo ajat sitten ja etsinyt jo lapsena vastaukset mitä ihminen tarvitsee elääkseen.annan vinkin ap:lle ja se kuuluu..kattele itseäs pitkään peiliin ja kysy itseltäsi millainen isä itse kykenisit olemaan lapsillesi,mies vaimollesi,ja nyt ei puhuta kulissista.kun et muiden asioista mitään tiedä en kyllä ollenkaan ymmärrä miksi vaivautua edes miettimään muiden ilmeisesti entisen nisystäväsi ongelmia,joita siis välttämättä ei ole.löydätkö muuten mitään vikaa itsestäsi tuossa entisessä suhteessasi vai ihanko oikeasti luulet että joku aikuinen on vielä jotenkin isänsä valtansa alla no enpä usko
Jos isä on elänyt omaan äitinsä kanssa riippuvuussuhteessa, ja kokenut sen tutuksi ja mielekkääksi. Miksi hän ei haluaisi samaa omien lapsiensa kanssa. Se on kuin apu ahdistukseen, joka syntyy kunoma äiti on kuollut. Sairastahan se on, kun aikuinen takertuu aikuiseen lapseensa. Ongelman ydin on isän pelot kohdata maailma aikuisena, ainakin tässä takertumistapauksessa. Isä ei ole kasvanut vielä henkisesti aikuiseksi.
Aloittaja ei ole sama kuin nämä lapsuudesta ja psykologista kirjoittaneet. Tsemppiä kuitenkin heille.