Miten jaksaa?

Itseltä kotityöt onnistuu sillä olen epäonnisunut aivan kaikessa elämässäni joten asunnon siisteys on ainoa asia minkä olen kyennyt pitämään kasassa, joten sen kunnon romahtaminen olisi kuin viimeinen naula arkulle.

Koeta ajatella vain yhtä asiaa kerrallaan. Siivoa vaikka keittiön tasot ja päätä että se on kaikki mitä teet sinä päivänä. Älä mieti tuleeko täydellisen puhdasta jälkeä, kaikki on kotiin päin. Vaikka jaksaisit vain puolet aiotusta hommasta niin ole ylpeä itsestäsi.

Voin kertoa, että kamalimmassakin kaaoksessa olevan kämpän saa yhdessä päivässä siedettävään kuntoon, joten tilanne ei ole niin mahdoton kuin miltä se tuntuu. Tällä en siis tarkoita sitä että sinun tulee siivota koko asunto kerralla, vaan sitä että kaaos ei ole niin todellisuudessa niin toivoton kuin miltä se masentuneesta tuntuu.

Olen itse saanut itseni ihan pohjalta valoa kohti ihan pikkiriikkisin askelin ja vaatimatta itseltäni liikaa. Olin pahimmillani siinä jamassa, että ajatus keittiön siivouksesta tai roskien viemisestä aiheutti holtittoman itkukohtauksen, mutta nykyään asunto on ihan ok-kunnossa. Kunpa tietäisin jonkun lähelläni asuvan pahasti masentuneen, niin voisin käydä hänenkin luonaan auttelemassa. :)

Niin, voisin tuollaista kokeillakkin..kun pystyisi. Olen hirveän ahdistunut. Mukava, että jaksatte pitää kodin siistinä. Olen todella väsynyt vain nyt kaikkeen. Toimintakykyä ei ole kohta enää ja kaikki liikkuminen tuntuu ylitsepääsemättömältä :( En jaksa itsestänikään huolehtia. Tukea minulla ei ole. Psykologini käy 2x vk:ssa kotikäynneillä ja on sanonut, että kuuluisin sairaalaan. Mutta pelkään jotenkin sinne joutumista...

En ole masentunut, mutta minun koti on kyllä kuin hävityksen kauhistus. Kun on hyvä sää, voi mennä ulos, marjaan tai olen toissä, lupaan että kun tulee vapaa, sadesää, sitten siivoan, mutta en saa aikaiseksi paljon mitään. Roskia, törkyä ja lehtiä vien ulos, pyykkään ja tiskailen, mutta silti ....