Onko kellään mulla sellaista ongelmaa, että r-äänne tuottaa vaikeuksia? Siis ihan aikuisiällä yhtäkkiä tullut?
Huomasin tämän vasta muutama päivä sitten. Nyt tarkkailen puhettani koko ajan ja jos en "keskity" niin helposti sössötän ärrää. Mielessäni jo kuulen ennen kuin lausun sanan, jossa on r-kirjain, miten sössötän sen. Sitten taas yhtäkkiä sanon sen aivan oikein monessa lauseessa.
Varsinkin väsyneenä sössään enemmän. Tuntuu epämiellyttävälle puhua, kun joutuu koko ajan ikäänkuin kontrolloimaan puhettaan, että se kuulostaisi normaalille.
Olen kyllä huomannut, että myös s-kirjain "suhahtaa" eri tavalla kuin ennen ja l-kirjain tulee jotenkin "löysästi".
Voiko tämmöinen olla ihan normaalia. Siis varsinaisesti ei ole vaikea puhua, mutta nuo äänteet alkaneet temppuilla.
Olin pari vuotta vakavasti masentunut/ahdistunut. Käytin bentsoja (temestaa). Nyt en ole enään masentunut, enkä ahdistunut ja olen lopettanut bentsot. Mutta nyt alkaa vaivata tuo "puhevika".
Help!
Huomasin tämän vasta muutama päivä sitten. Nyt tarkkailen puhettani koko ajan ja jos en "keskity" niin helposti sössötän ärrää. Mielessäni jo kuulen ennen kuin lausun sanan, jossa on r-kirjain, miten sössötän sen. Sitten taas yhtäkkiä sanon sen aivan oikein monessa lauseessa.
Varsinkin väsyneenä sössään enemmän. Tuntuu epämiellyttävälle puhua, kun joutuu koko ajan ikäänkuin kontrolloimaan puhettaan, että se kuulostaisi normaalille.
Olen kyllä huomannut, että myös s-kirjain "suhahtaa" eri tavalla kuin ennen ja l-kirjain tulee jotenkin "löysästi".
Voiko tämmöinen olla ihan normaalia. Siis varsinaisesti ei ole vaikea puhua, mutta nuo äänteet alkaneet temppuilla.
Olin pari vuotta vakavasti masentunut/ahdistunut. Käytin bentsoja (temestaa). Nyt en ole enään masentunut, enkä ahdistunut ja olen lopettanut bentsot. Mutta nyt alkaa vaivata tuo "puhevika".
Help!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olettaen, että kyseessä ei ole vain turhan tarkka huomion kiinnittäminen omaan puheeseen, joka on ihan mahdollista (monilla muillakin joskus elämänsä aikana), niin toinen ilmeinen mahdollinen syy on tietenkin aiempi bentsodiatsepiinikäyttö. Kaikki psykoaktiiviset aineet vaikutttavat puhekykyyn esimerkiksi artikulointia heikentävästi (vertaa alkoholi). Kaikki psyykenlääkkeet kuuluvat samaan kategoriaan eli ovat psykoaktiivisia aineita (kansankielellä huumeita).
Jos ongelma on bentsoista johtuva niin artikulointi usein palautuu normaaliksi tai lähes normaaliksi (ainakin parantuu), kun aikaa kuluu lopettamisesta ja aivot ehtivät palautumaan rasituksesta. Vastaavaa puheensammaltamista voidaan havaita mm. neurolepteja käyttävillä ja monilla muillakin psyykenlääkkeitä käyttävillä tai niitä lopettavilla/lopettaneilla ihmisillä. Puhekyvyn heikentyminen kuuluu vieroitusoireisiin. Joillekin joille oire tulee voimakkaampana ja se voi olla kiusallinen vähentäen sosiaalista kanssakäymistä.
Eli pitäisi tietää kauanko olet ollut ilman bentsoja, käytätkö jotakin muuta psykoaktiivista ainetta ja onko muuten perusterveydessäsi tapahtunut mitään muutoksia ennen huomiotasi.
Niitä on sellaisia puheopettajia, en muista miksi kutsutaan (logonomi tms??)
Ota yhteyttä sellaiseen!
Ei kannata tuollaisen asian painaa mieltään.
Tässä vinkkiä
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_Puheopisto
Mun ärrävika katosi, kun unohdin sen...
Eli hakeudu jonnekin puhetekniikan kurssille, ei öärrävikaisten kurssille!
Kun oppii käyttään ääntä normaalisti, niin myös ne ns. puheviat unohtuu!!!
Mulla oli itellä lapsena puheterapeutti, joka sanoi ettei mun ärrä tuu ikinä kuulostaan samalta kuin hänen... onneks pidin kieleni, enkä kehdannut sanoa että hänen ärrä oli todella ruma enkä ees halunnut kuulostaa siltä X)
Sen sijaan, kävin puhetekniikan kurssin, enkä ees huomannut miten se ärrä vaan jotenkin vahingossa tuli siinä samassa!
Samaa toivon sulle, opi vaan puhuun reilusti, kyllä ne äänteet seuraa mukana!
Mulla on sama ongelma tällä hetkellä. Jossakin sanoissa sanon ärrän väärin, varsinkin sanoissa missä on tavu -ar. Ärrä ei niinkuin tule ja kuulostaa siltä että lausuisin englanniksi "r".
Olen ruvennut kiinnittämään tähän huomiota todella paljon ja monta kertaa päivässä puhunkin väärin. Sanon joissakin lauseissa ihan oikein sen.
Kärsin sairaudenpelosta ja ahdistuksesta, mikä pahentaa asiaa. :(
en tiedä luetko tätä, mutta jos eksyt tänne niin kerro vaivaako tämä enää sinua.
Tunnen muutamia jotka puhuvat ärrän erilailla ja mielestäni se ei ole mikään vika vaan on ihmisen persoonaa ja se ei haittaa muita kanssaihmisiä.Älkää siis jännitelkö puhumista sen takia, me kaikki ollaan erilaisia omia persoonia.