Kävinpä eilisen päivää Hailuovosa.
Aika palijo oli muuttunu viime käynnistä. Melekeen kaikki isommat tiet ajon ja kattelin, muutaman pienemmänki. En tunnistanu ennään kaikkia paikkoja.
Sieläki Äijänkankaalla olivat tuhonnet sen äijän hautapaikan. Esi-isän.
Ku oisivat osannee vettää turistija höplästä niin siittäki ois saanu yhen pyssäyspaikan rakennettuva. Toisen Ämmänniitylle. Jos sitä ennään onkaan. Ja Hyypänkankaalle en menny ku oli kaiketi yksityistie eíkä aikaa ois ollu kävellä, lautalle oli jo kiire.
Santosesa olivat sen Faarestiinan nimenki väärin kirijottaneet. Faarastiinantie, muka!
Sieltä Petsamon laiturilta pittää vielä ens kevväänä käyvä kattomasa sitä merta. Jos ennään elosa oon. Että jos ois saman näkönen ku sillon joskus sata vuotta sitte ku sielä pikkupoikana ommaa tyhymyyttäni kuolin. Nyt en käyny ku olin vain päiväseltään matkasa. En ois oikeen kerenny.
Onko se muuten ollu se Suomelan entinen talo toisin päin ku tämä uusi vai muistanko minä väärin? Sielä minulle isä kerto Faarestiinasta ku sen polovella istuin. Jännä oli juttu. Muuta en ennään muista ku sen nimen Faarestiina. 30 vuotta sitte löysin sen tarinan maakunta-arkistosta Paulaharijun kirijasta.
Ja äitin kans höpistiin että me ollaan Rantasuomeloita ku asutaan keskellä saarta ja ite Suomelat assuu rannalla. Tästä päätellen sukunimi oli Suomela. Etunimestä ei oo hajuvakkaan.
Onko muuten sielä muuten sielä Hanhisen lounaisosasa ollu joskus joku kesänavetta tai muu kesäasumus? Kartasa näkkyy olevan Illonperä vaikken minä semmosta nimijä muista koskaan kuulleeni. Eellisellä reissulla mulle tuli semmonen tunne että niinku ois ollu. Nyt ei tuntunu miltään.
Pitäs ymmärtää tämä ajan perusolemus ja osata käyttää sitä hyväkseen. Kaikki mitä on joskus tapahtunu on olemasa vieläki vaan me ihimiset ei osata käyvä tai ees nähä sitä mikä on ennen tapahtunu. Pitäs seki asia vielä keksiä vaan taitaa jäähä minulta tekemättä.
Aika palijo oli muuttunu viime käynnistä. Melekeen kaikki isommat tiet ajon ja kattelin, muutaman pienemmänki. En tunnistanu ennään kaikkia paikkoja.
Sieläki Äijänkankaalla olivat tuhonnet sen äijän hautapaikan. Esi-isän.
Ku oisivat osannee vettää turistija höplästä niin siittäki ois saanu yhen pyssäyspaikan rakennettuva. Toisen Ämmänniitylle. Jos sitä ennään onkaan. Ja Hyypänkankaalle en menny ku oli kaiketi yksityistie eíkä aikaa ois ollu kävellä, lautalle oli jo kiire.
Santosesa olivat sen Faarestiinan nimenki väärin kirijottaneet. Faarastiinantie, muka!
Sieltä Petsamon laiturilta pittää vielä ens kevväänä käyvä kattomasa sitä merta. Jos ennään elosa oon. Että jos ois saman näkönen ku sillon joskus sata vuotta sitte ku sielä pikkupoikana ommaa tyhymyyttäni kuolin. Nyt en käyny ku olin vain päiväseltään matkasa. En ois oikeen kerenny.
Onko se muuten ollu se Suomelan entinen talo toisin päin ku tämä uusi vai muistanko minä väärin? Sielä minulle isä kerto Faarestiinasta ku sen polovella istuin. Jännä oli juttu. Muuta en ennään muista ku sen nimen Faarestiina. 30 vuotta sitte löysin sen tarinan maakunta-arkistosta Paulaharijun kirijasta.
Ja äitin kans höpistiin että me ollaan Rantasuomeloita ku asutaan keskellä saarta ja ite Suomelat assuu rannalla. Tästä päätellen sukunimi oli Suomela. Etunimestä ei oo hajuvakkaan.
Onko muuten sielä muuten sielä Hanhisen lounaisosasa ollu joskus joku kesänavetta tai muu kesäasumus? Kartasa näkkyy olevan Illonperä vaikken minä semmosta nimijä muista koskaan kuulleeni. Eellisellä reissulla mulle tuli semmonen tunne että niinku ois ollu. Nyt ei tuntunu miltään.
Pitäs ymmärtää tämä ajan perusolemus ja osata käyttää sitä hyväkseen. Kaikki mitä on joskus tapahtunu on olemasa vieläki vaan me ihimiset ei osata käyvä tai ees nähä sitä mikä on ennen tapahtunu. Pitäs seki asia vielä keksiä vaan taitaa jäähä minulta tekemättä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
käymäsähän me kaikki ollahan, aikaa ei voi pysäytää eikä ajan tuomia muutoksia, sama seon kaikilla mennyt on mennyttäja huominen on sitten ko se tulee ja näkee