[Koska Tukijan tarina sai minut inspiroitumaan omaan.]
Heräsin Klondykessa tulipalossa, saluuna Rivolissa oli tulipalo. Palon keskellä seisoi Kultu. Juoksin äkkiä pelastamaan häntä , mutta pian tapahtui jotain odottamatonta. Jääkalikka osui päähäni ja kaikki vain sumeni.
Kun heräsin kuulin Kultun äänen, mutta se ei ollut mitään somaa kielenkäyttöä. Pian paikalle saapui eräs eversti. Hän sanoi, että pääsisin syytteistä ja saisin kaivokseni takaisin. Vihdoinkin tuo typerys tajusi sen, ei minulta Roope Ankalta noin vain kultakaivosta viädä! Vaikka kyllä kerran, mutta antaa olla.
Kävelin takaisin kaivokselleni, kunnes minulle lähetettiin kirje. Katsoin kirjeen lähettäjää hetken ja huomasin sen olevan Kultulta. Mitäköhän myrkkyä tai korvausvaatimuksia tällä kertaa hän vaati? Tohdinko edes avata kirjettä. Entäpä jos siellä olisikin jotain hyvää, ehkä menettäisin jotain tärkeää jos en avaisi kirjettä. Päätin kaikesta huolimatta avata kirjeen ja katsoa mitä se sisälsi.
"Oi, Roope. Minun täytyisi kertoa sinulle jotain mikän on painannut mieltäni jo kauan. Olet komein ja ahkerin mies, jonka tunnen. Et ole kuin muut Dawsonin miehet, vain seksin ja rahan perässä. Sinä himoitset seikkailua, se on intohimosi. Etkä ole todellakaan mikään nössö mammanpoika. Minä taidan olla rakastunut sinuun. Eikö se meidän yhteinen iltamme merkannut sinulle mitään? Minulla ainakin oli hauskaa. Pyydän palaa Dawsoniin."
Terveisin. Kultu Kimallus
Katsoin kirjettä, nyt tajusin sen. Maailma alkoi valjeta minulle, Kultu oli kokoajan tuntenut samoin kuin minä. En kehdannut myöntää tätä tunnetta, mutta nyt uskaltaisin. Katsoin hetken kirjettä ja lähdin palaamaan Dawsoniin. Sain tiätää, että maailmassa oli edes yksi ankka, jota todella voisin Rakastaa. Pyyhin kyyneleitä silmistäni ja vilkaisin kirjettä viälä yhden kerran. Askeleeni kantoivat Dawsoniin asti, olin tämän pikku kylän onnellisin ankka.
[Jatkuu mahdollisesti..]
Heräsin Klondykessa tulipalossa, saluuna Rivolissa oli tulipalo. Palon keskellä seisoi Kultu. Juoksin äkkiä pelastamaan häntä , mutta pian tapahtui jotain odottamatonta. Jääkalikka osui päähäni ja kaikki vain sumeni.
Kun heräsin kuulin Kultun äänen, mutta se ei ollut mitään somaa kielenkäyttöä. Pian paikalle saapui eräs eversti. Hän sanoi, että pääsisin syytteistä ja saisin kaivokseni takaisin. Vihdoinkin tuo typerys tajusi sen, ei minulta Roope Ankalta noin vain kultakaivosta viädä! Vaikka kyllä kerran, mutta antaa olla.
Kävelin takaisin kaivokselleni, kunnes minulle lähetettiin kirje. Katsoin kirjeen lähettäjää hetken ja huomasin sen olevan Kultulta. Mitäköhän myrkkyä tai korvausvaatimuksia tällä kertaa hän vaati? Tohdinko edes avata kirjettä. Entäpä jos siellä olisikin jotain hyvää, ehkä menettäisin jotain tärkeää jos en avaisi kirjettä. Päätin kaikesta huolimatta avata kirjeen ja katsoa mitä se sisälsi.
"Oi, Roope. Minun täytyisi kertoa sinulle jotain mikän on painannut mieltäni jo kauan. Olet komein ja ahkerin mies, jonka tunnen. Et ole kuin muut Dawsonin miehet, vain seksin ja rahan perässä. Sinä himoitset seikkailua, se on intohimosi. Etkä ole todellakaan mikään nössö mammanpoika. Minä taidan olla rakastunut sinuun. Eikö se meidän yhteinen iltamme merkannut sinulle mitään? Minulla ainakin oli hauskaa. Pyydän palaa Dawsoniin."
Terveisin. Kultu Kimallus
Katsoin kirjettä, nyt tajusin sen. Maailma alkoi valjeta minulle, Kultu oli kokoajan tuntenut samoin kuin minä. En kehdannut myöntää tätä tunnetta, mutta nyt uskaltaisin. Katsoin hetken kirjettä ja lähdin palaamaan Dawsoniin. Sain tiätää, että maailmassa oli edes yksi ankka, jota todella voisin Rakastaa. Pyyhin kyyneleitä silmistäni ja vilkaisin kirjettä viälä yhden kerran. Askeleeni kantoivat Dawsoniin asti, olin tämän pikku kylän onnellisin ankka.
[Jatkuu mahdollisesti..]
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.