Kyllä minusta sakramentit on parempi olla omissa käsissä kun maallistuneen ja eksyneen ev.lut.kirkon käsissä.
Mikäs ongelma se on kristityille ?
Eihän teitä kuitenkaan vie taivaaseen yksikään saarnaaja.
Ei yksikään papitar, pappi, piispatar tai piispa.
Kristitty elää omaa elämäänsä ja on parempi, että hän saa elää sitä omassa rauhassaan. Ei villihenkien riivaamana.
Usko tulee olla henkilökohtaista ja seurakunnassa se voimistuu.
Mikäs ongelma se on kristityille ?
Eihän teitä kuitenkaan vie taivaaseen yksikään saarnaaja.
Ei yksikään papitar, pappi, piispatar tai piispa.
Kristitty elää omaa elämäänsä ja on parempi, että hän saa elää sitä omassa rauhassaan. Ei villihenkien riivaamana.
Usko tulee olla henkilökohtaista ja seurakunnassa se voimistuu.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Minusta sakramentit on parempi olla omissa käsissä kun maallistuneen ja eksyneen lapin miesten käsissä.
Mikäs ongelma se on ev,lut.kristityille, ei mikään ?
Eihän teitä kuitenkaan vie taivaaseen yksikään saarnaaja.
Ei yksikään papitar, pappi, piispatar tai piispa. vaan lentokone,
Kristitty kirkko elää omaa elämäänsä ja on parempi, että hän saa elää sitä omassa rauhassaan. Ei villihenkien riivaamana.
Usko tulee kuulosta ja tulee olla henkilökohtaista ja ev.lut seurakunnassa se voimistuu.
...tuohon viimeiseen virkkeeseen sanoisi, että Usko tulee olla henkilökohtaita , mutta lahkolaisten lestadiolaisten seuroissa se sekaantuu.
Usko seurakuntaan varmasti vahvistuu. Mutta usko Krisyukseen hämärtyy entisestään.
Ja taas kerran kysymys: Mitekähän lähetyskäskyä toteutetaan henkilökohtaisessa elämässä, jos erottaudutaan lähimmäisistä.
Ja yksi kysymys lisää: Kun vuosikymmeniä on saarnattu, että kristillisyyteen ei saa tuoda mitään uutta. Nyt kuitenkin yritetään uutta tuoda. Mites tämä logiikka toimii?
Ja yksi kysymys lisää: Kun vuosikymmeniä on saarnattu, että kristillisyyteen ei saa tuoda mitään uutta. Nyt kuitenkin yritetään uutta tuoda. Mites tämä logiikka toimii? kuuntelija etel
Mikä on uutta kun sakramentit ovat kohta 2000-vuotta vanhoja.
Uutta on se, että opetus on muuttunut.
80-luvulla saarnattiin kuuliaisuutta Jumalan Sanalle ja Kristukselle,
nyt saarnataan kuuliaisuutta Lapinmaan erehtymättömälle Betlehemille.
80-luvulla olimme iloisia ja vapaita Jeesukseen uskovia nuoria,
nyt olemme pettyneitä ja turhautuneita keski-ikäisiä, joita yritetään määräillä ja orjuuttaa jopa hengellisen väkivallan keinoin.
Tämä meno ei vetele enää.
Torjumme esikoisuuteen pesiytyneet opin vinoutumat ja vaadimme että Raamattua selittävät luterilaisen kirkon tunnustuskirjat otetaan käyttöön. Lapin vanhimmat ovat niihin itse sitoutuneet. Tunnustuskirjojen mukaan sakramentit toimittaa kirkon pappi eikä kuka tahansa kadulta revitty saarnaaja.
Juurikin näin.
Muuttis muistaa ehkä 60-luvun. Ainakin lapsuudenperheessäni ja siinä kylässä, missä asuin, oli kirkkovastaisuus voimissaan. Siihen aikaan uskoin kaiken ja olin minä sitä (kirkkoa vastaan) myös! :)
Sitten kävin rippikoulun ja meidän piti osallistua jumalanpalveluksiin. Isäni kyseli, josko voisin jättää ne väliin, koska kävin seuroissa joka pyhä. Puhuja, jolta asiaa kyseltiin, ei ollut samaa mieltä.
Minä siis kävin kirkossa. Ja siinä kävi niin, että sen jälkeen kävinkin yksikseni monesti muulloinkin. Pidin jumalanpalveluksesta, liturgiasta, saarnoista en varmaan mitään ymmärtänyt. En ainakaan muista mitään.
Kuinka ristiriitaista se olikaan. Eräs paikkakunnan puhuja sitten kerran sanoi saarnassaan, että ei ole väärin käydä kirkossa. Jumalan sanaahan me siellä kuulemme! Miten helpottunut olinkaan - ei ollut väärin kirkossa käyminen!
Olen kuullut, että kaikki eivät suinkaan ajatelleet samoin silloinkaan. Minä en vain tiennyt siitä mitään. Niin paljon vaikuttaa se perhe, mihin olet syntynyt.
Ja miksi tämä pitkä tarina - sitä vain meinaan, että 80 -luvulla oli tosiaankin erilaista. En ollut "nuori" enää silloin, joten en osaa nähdä sitä siitä vinkkelistä. Mutta 60 -luvulla oli toinen ääni kellossa! Sen muistan hyvin.
Joten onko tässä mitään uutta tänä päivänä? Ei mitään uutta auringon alla, kuten Saarnaajan kirjassa sanotaan.
Pahalta tuntuu tämä eripura. Voisimmeko mitenkään hyväksyä toisiamme sellaisenaan? Onko se mahdotonta? 60 -luvulla elin nuoruuttani enkä siis näistä opillisista asioista mitään ymmärtänytkään. Niin silloin kuin nytkin tulee vain tunne, että ehkä on parasta vetäytyä pois. Kokonaan pois.
""Aslak Jokmok ""
Niin oli ,mutta meillä oli vanhat Lapin vanhimmat silloin .
Nämä asiat on pannut Lapin veikot alulle n.20 vuotta sitten , sitkeinä siseinä he
on muutaman erottanet , valtuutuksia en tiedä , mistä saaneet. . mutta kun
katsotaan mitä ovat tehneet , tulee mieleen saa ta na lta. .
Ehkä minun ei tarvise paljon sano paremmin ,tunnet jo minut ja sanontani .
Kyllä minä muistan JÄÄKÄRIN kadultakin yhden erotuksen , jota en käsittänyt
muistatko sinäsaarnaajan Kaarleenin ,mitä tapahtui en tiä kuulin vain että
hänen vuoroan ei tullut enää. saattoi olla 1967. Syky . .
Tuosta Luterilaisen kirkon tunnustuskirjoista ne on tehty pajon Lutherin kuoleman jälkeen ja toisekseen raamattu on kuitenkin se käsi-ja oppikirja josta on pidettävä kiinni.
Itse kirkkommekaan ei pidä niistä kiinni tuodessaan kirkonmenoihin vääriä oppejaan ja niitäkin asioita joita raamattu niin vahvasti on kieltänyt. Kuka voi toisin sanoa etteikö krkkomme olisi maallistunut.
Muistanpa hyvinkin 60-lukua.
Minun kotonani eikä aivan lähiympäristössäkään oltu erityisen waativia eikä eripuraa esiintynyt. Tosin jos sitä oli, pidettiin huoli etteivät nuoret päässeet kuulolle. En muista että mitään kirkkovastaisuutta olisi ollut. Vanhat ovat kertoneet, että saarnaajat kävivät kirkossa tuolloin joka sunnuntai, heillä oli oma penkki etuosassa. Jos papin saarnassa oli vikaa, niin virastossa käytiin oikomassa puhetta :-)
Äiti kyllä ihmetteli "lahden littanaa", hän kun tykkäsi laulaa hengellisiä lauluja askareita tehdessään.
Tuohon aikaan autot olivat harvassa, joten monista taloista syrjäkyliltä ei päässyt kirkkoon useinkaan.
Saarnoista mieleen on jäänyt naisten valkit ja saumasukat, sekä naisten pitkät housut, niitä moitittiin ja jopa pilkattiin.
Uskossa että vain me pelastumme ja muut joutuvat helevttiin kasvoin kumminkin, vaikka kotonani niin ei opetettu.
On täytynyt kulkea pitkä ja mutkainen tie tähän päivään uskon tiellä. Kun sitä katson taaksepäin niin mitään muuta ei ole kuin kiitos Jumalalle että Hän on johdattanut monien koettelemusten kautta tänne asti. Eikä Hän jätä alkamaansa työtä kesken kenenkään kohdalla, siihen uskon ja luotan. Kiitos ja ylistys Herralle Jeesukselle! Hän elää ja on kanssamme ajan loppuun asti. Tulkoon vastaan mitä vain.
Ei kannata Aslakin puhua palturia, kun siitä jää heti verekseltään kiinni.
Luther itse on hyväksynyt suurimman osan kirjoituksista, ja itse kirjoittanut mm. katekismukset jotka kuuluvat tunnustuskirjoihin. Niistäkin voit heti lukea monta opinkohtaa, missä esikoiset opettavat eri tavalla.
Miksi halveksit tunnustuskirjoja? Lue Rauhan Side 1/1995 jossa kerrotaan silloisten Lapin vanhimpien sitoutumisesta tunnustuskirjoihin.
Jos nykyjohto ei enää sitoudukaan samaan, silloin oppi on todistettavasti muuttunut.
Aslak! Kirkko on monin kohdin maallistunut, esikoisuus on monin kohdin oman vanhurskauden vallassa ja se jos mikä on häijy henki. Suo siellä ja vetelä täällä!
Esikoiskristillisyys ry ei pelasta, ei ole koskaan sitä tehnyt, eikä kirkko laitoksena tee sitä myöskään.
Jeesus on ainoa nimi missä on pelastus! Ainoa! Muuta nimeä ei ole eikä tule.
Kristinoppi on tärkeä tuntea ja Tunnustuskirjat ja -puolustus ovat sen tiivistäneet sivuilleen, että tiedämme mihin uskomme. Katekismus kertoo uskonopin yksinkertaisesti ja selkeästi jos ei jaksa tutkia Tunnareita.
Me esikoiset olemme luterilaisia. Kirkko on sitoutunut kuten esikoisuuskin Tunnustuskirjoihin sisältyvään uskonoppiin.
Jotkut papit ja piispat ovat ne hylänneet, kuten vanhimmatkin ja heidän kannattajansa.
Jos oppiin tulee vika, se vinouttaa ja eksyttää. Näin on esikoisuudessa käynyt, uskotaan tähän kalliiseen kristillisyyteen ja että se vie perille kun sitä seuraa loppuun asti.
Kirkon messussa on kaikki kohdallaan, jos uskoo uskontunnustuksen, synnintunnustuksen ja HPE:n omalle kohdalleen. Evankeliumi luetaan molemmissa paikoissa. Saarna voi olla puhujasta riippuen (kuulijasta myös) hyvä tai vähemmän hyvä.
""kristittty ystävä""
Mistä sinä tiedät muka kirkkomme on eksynyut , sinä puhut vain toisten sanoja .
Tai Sakramentit olisi parempi omissa käsissä , oletko saanut koskaan asiallista
tietoa oikeesti , vain vaan ruotsilaisilta akitaattoreilta , jotka puhuu omasta kirkosta
olen seurannut kohta 6, v. omaa kirkkoa Suomessa p-joella ja käynyt sinä ai9kana
enemmän kuin 50 vuotta sitä ennen luulen tietäväni tilanten . .
Kaikki saarnaajat on raakoja ,ei ne vie ketään meistä Taivbaaseen ,
No kuka sitten ?
Usko Jeesukseen Kristukseen , kirkossa uskotaan muös niin.
Ei villihenkiä käy Kirkossa , vaan siellä käy Uskova seurakuntalainen
Usko tulee olla henkilö kohtaista , ja voimistuu seurakunnassa .
Kyllä se on tasan toisinpäi, jos sinä et ole Jeesuksen käsissä et tule palstaumaan.
Ethän sinä joka olet saastainen syntinen ihminen, voi Jeesusta omiin käsiisi valjastaa. Tuollaista sontaa "puhtaista käsistä" ei soisi kenenkään suusta enää kuulevan.