Eli siis aloitan tänään , tai ensin ainakin kokeilen, karateharrastuksen.
En ole sosiaalinen , paitsi no, ryypätessä. Juomisen liikakäyttö on tietysti pahentanut pelkotiloja jne...
Olen kuitenkin perusluonteeltani aika arka, tai minusta on tullut sellainen kaiken kokemani jälkeen, mutta on minus kyl kaikenlaisia voimakkaampiakin piirteitä, riippuen aina mielialoista. Olen aika monimuotonen persoona jos vaikka niin vois sanoa. En ole vuosikausiin ollut ihmisten kanssa, paitsi pakollisissa asioissa, tekemisissä, kavereita ei oikeastaan ole. Vietän lähes kaikenaikani mieheni kanssa, tai yksin.
Juurikin kai enimmäkseen sen takia, tässä nyt jännitän iltaa. Tulo ja lähtötilanteet. En tiedä osaanko puhua mitään, tuntemattomia ovat, menenkö jumiin, ajatukset lähtee harhailemaan. Pystynkö keskittymään itse olennaiseen täydesti. Karttavat kuitenkin minua. Minkä vaikutuksen muut saavat minusta. Tosin varmaan useimmille ensimmäinen kerta varmaan ihan luonnollista jännittää vähän, mutta itse lähen noin vain omasta tahdosta vuosien neljän seinän sisällä olon jälkeen tuonne heilumaan ihmisten sekaan , tuleekohan takapakkia. Turhaan varmasti jännitän, hyvin varmasti sujuu, mutta mielessä on myös käynyt että mitä jos.. mitä jos vaikka pakokauhu iskee.
Täytyy vain toivoa parasta ja pelätä pahinta, koska en haluais enää pettymyksiä, tämän kaltaiset lajit on mua varten.
En ole sosiaalinen , paitsi no, ryypätessä. Juomisen liikakäyttö on tietysti pahentanut pelkotiloja jne...
Olen kuitenkin perusluonteeltani aika arka, tai minusta on tullut sellainen kaiken kokemani jälkeen, mutta on minus kyl kaikenlaisia voimakkaampiakin piirteitä, riippuen aina mielialoista. Olen aika monimuotonen persoona jos vaikka niin vois sanoa. En ole vuosikausiin ollut ihmisten kanssa, paitsi pakollisissa asioissa, tekemisissä, kavereita ei oikeastaan ole. Vietän lähes kaikenaikani mieheni kanssa, tai yksin.
Juurikin kai enimmäkseen sen takia, tässä nyt jännitän iltaa. Tulo ja lähtötilanteet. En tiedä osaanko puhua mitään, tuntemattomia ovat, menenkö jumiin, ajatukset lähtee harhailemaan. Pystynkö keskittymään itse olennaiseen täydesti. Karttavat kuitenkin minua. Minkä vaikutuksen muut saavat minusta. Tosin varmaan useimmille ensimmäinen kerta varmaan ihan luonnollista jännittää vähän, mutta itse lähen noin vain omasta tahdosta vuosien neljän seinän sisällä olon jälkeen tuonne heilumaan ihmisten sekaan , tuleekohan takapakkia. Turhaan varmasti jännitän, hyvin varmasti sujuu, mutta mielessä on myös käynyt että mitä jos.. mitä jos vaikka pakokauhu iskee.
Täytyy vain toivoa parasta ja pelätä pahinta, koska en haluais enää pettymyksiä, tämän kaltaiset lajit on mua varten.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.