Narsistin jälkeinen suhde

Aloitin uuden suhteen miehen kanssa, sitä ennen olin seurustellut narsistin kanssa. En luottanut itseeni täysin, vaan pelkäsin, että valitsen taas ihmisen, joka kohtelee väärin... Joka tapauksessa rakastuin häneen ja tuntui hyvältä olla hänen kanssaan.
Välillä kuitenkin tuli tilanteita, joissa menin hämilleni ja vanhat haavat nosti päätään. Osa näistä oli minun ylireagointiani, osa taas sellaisia, että olen jälkeenpäin tajunnut, että olisi pitänyt vielä enemmän tarttua niihin.
Monesti sitten kysyinkin, että mitä mies tarkoittaa, jos vaikka sanoi jotain sellaista, jota säikähdin. Olin kuitenkin päättänyt uskoa häntä ja luottaa ja ajattelin hänen ymmärtävän, että minulla on vain joitain pelkoja, jotka ajan myötä menevät pois, jos vain luottamusta rakennetaan..
Aloimme seurustelemaan muutaman kuukauden tapailuvaiheen jälkeen, ja mies vaikutti olevan onnellinen, niin kuin minäkin olin. Kunnes meille tuli taas pieni väärinkäsitys, josta ei siis tullut riitaa, ainakaan minun mielestäni, mutta jota kuitenkin säikähdin, pelkäsin taas, että mies on samanlainen eräässä asiassa, kuin entiseni...Ensimmäisen kerran tuolloin mies uhkasi päättää suhteemme, kun hänen mielestään loukkaannun niin pienestä. Olimme ehtineet tuolloin seurustella vasta parisen viikkoa.
Emme eronneet ja tämä nyt on vain yksi pieni osa suhdettamme. Paljon on tapahtunut, ja tuo ei jäänyt viimeiseksi erouhkaukseksi.
Joka tapauksessa... Tunnen hirveää syyllisyyttä siitä, että en ole pystynyt alunperin luottamaan täysin mieheen ja siitä, että tartuin moniin asioihin, joita hän sanoi/teki. Ymmärrän, että siitä varmasti tuli hänellekkin epävarma olo...mutta nyt olen todella masentunut, sillä ajattelen, että minä olen pilannut kaiken tuolla..ajattelen, että on minun syytäni, että on halunnut minusta eroon (jo tuolloin), enkä ole rakastettava ihminen, vaan ihminen, jota ei vain voi jaksaa...
Tämä nyt on pintaraapaisu kaikesta, mutta syyllisyys on valtava. Onko kellään muulla, joka on aloittanut uuden suhteen narsistisen ihmisen jälkeen, ollut tälläisiä kokemuksia/tunteita...? Ja onko ymmärrettävää, että jos toinen sanoo olevansa rakastunut ja sitten väärinkäsityksen (joka johtui toki minun peloistani) vuoksi, onkin päättämässä suhdetta?
7118
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

Oletko kertonut hänelle millainen suhde sinulla on ollut? Itse olen kertonut mitä kaikkea olen joutunut kokemaan narsistin kanssa. Jos mies ei ymmärrä, niin hän ei ole sinulle oikea. Yritän itse opetella luottamaan toiseen, enkä vain vieläkään voi antaa tunteilleni täyttä valtaa. Kuitenkin annan itseni nauttia kun toinen haluaa mulle hyvää. Älä kadota itsestäsi hyvän olon tuomia tunteita. Jos niin teet, on narsisti onnistunut saaman sinun loppu elämäsi epäonnistumaan.

Äänestä

Kyllä minä silloin hänelle kerroin aika paljon asioita... Ja annoin kyllä itseni nauttia, kun toinen halusi minulle hyvää. Mutta sitten se luottamus meni jo tuossa vähän karille, kun uhkasi minut jättää. Ei siis ymmärtänyt, miksi koen jonkun pienen asian niin kuin koen... Lähinnä nyt tunnen syyllisyyttä siitä, että en ole ollut tarpeeksi luottavainen ja siksi mies on väsynyt minuun. Kun muuten suhde oli hyvä, välillä vain varmistelin hänen tarkoitusperiään...

Äänestä

"uhkasi minut jättää. Ei siis ymmärtänyt, miksi koen jonkun pienen asian niin kuin koen... "

Et nyt kerro, minkälainen tuo aisa oli, mutta mielestäni kuulostaa siltä, että mies on loukkaantunut siitä, että s i n ä pidät häntä niin huonona ihmisenä, kuin pidit, kun kuvittelit sellaista, mikä ei lainkaan ilmeisesti pitänyt paikkaansa...

Vai onko sinulla nytkin sellainen mies, johon ei voi luottaa?

Kuvitteles, että hän voi pitää itseään arvossa, ja sitten hänen naisystävänsä sanookin hänelle, että: "olet mielestäni mies, johon ei voi luotta." Kova tuomio!

Narsistisuhteet pitäisi ilmeisesti käydä sisimmässään kunnolla läpi, ennen kuin alkaa seurustelemaan jonkun muun kanssa, ettei tule läimineeksi aivan ulkopuolista henkilöä.

Vai oliko hän ansainnut sen läimimisen?

Nyt kuulostaa siltä, että kiireellä olet ottanut "vain jonkun", johon et edes välittänyt kunnolla tutustua. Tunteet ovat tärkeitä, mutta luulisi narsistikokemuksen jo opettaneen, että on muutakin kuin tunteet, mikä kannattaa ottaa huomioon seurustelusuhteessa.

Äänestä

En ottanut "vain jotain"...ja en läiminyt ketään, en edes syytellyt tuossa kyseisessä tapauksessa.
Oletko kuullut siitä, että kun kerran on tullut satutetuksi, niin reagoi helposti asioihin, jotka muistuttavat tästä vanhasta traumasta? Näin kävi mulle. Eri asia on sitten se miten reagoi.
Mutta en lähde nyt asiaa täällä tämän enempää spekuloimaan, väärä foorumi. Välillä mietin, kun näitä vastauksia lukee täällä eri ihmisille, että kuinkahan täydellisiä sun kaltaiset kuvittelee olevansa, kun on hieman aggressiivista tuo tyyli.
Ja minä tunnen tästä asiasta muutenkin syyllisyyttä, että enempää en tarvitse.
En, en ole sanonut hänelle tuolloin, että hän on mies, johon ei voi luottaa. En ole tuominnut. Älä sinäkään.

Äänestä
  • "Oletko kuullut siitä, että kun kerran on tullut satutetuksi, niin reagoi helposti asioihin, jotka muistuttavat tästä vanhasta traumasta? Näin kävi mulle. Eri asia on sitten se miten reagoi."

    Mutta onko tuo nyt sellainen tila, johon aiot jäädä? En sanonutkaan, etten ymmärtäisi. Itse pidän roiman tauon miesten kanssa, etten vaan vie mitään omasta hirveästä kokemuksestani eteenpäin.

    "kuinkahan täydellisiä sun kaltaiset kuvittelee olevansa,"

    Minä ja minun kaltaiset? versus ketkä?

    " En, en ole sanonut hänelle tuolloin, että hän on mies, johon ei voi luottaa. En ole tuominnut. Älä sinäkään. "

    Mutta jos hän on hyvä ja oikeudenmukainen ihminen, ja kuitenkin aikoi jättää sinut tuosta syystä, niin tuskin syy aivastuskaan on hänen reaktioonsa ollut...

    Äänestä

  • "en lähde nyt asiaa täällä tämän enempää spekuloimaan, väärä foorumi. "

    Se on kylmää kyytiä, mitä narsistit tarjoilevat toisille ihmisille. Vaikuttaa varmasti tämän palstan palstailijoihin.

    Ehdotan myös sinulle, että älä tuomitse... vaan mieti. (En ole täydellinen, ja voi olla, että tekstissäni ei ollut sisältöä nimeksikään. Puhuin vertauskuvin. Enhän tiedä, minkälainen tapaus teillä oli...)

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


niin1 kirjoitti:

Aloitin uuden suhteen miehen kanssa, sitä ennen olin seurustellut narsistin kanssa. En luottanut itseeni täysin, vaan pelkäsin, että valitsen taas ihmisen, joka kohtelee väärin... Joka tapauksessa rakastuin häneen ja tuntui hyvältä olla hänen kanssaan.
Välillä kuitenkin tuli tilanteita, joissa menin hämilleni ja vanhat haavat nosti päätään. Osa näistä oli minun ylireagointiani, osa taas sellaisia, että olen jälkeenpäin tajunnut, että olisi pitänyt vielä enemmän tarttua niihin.
Monesti sitten kysyinkin, että mitä mies tarkoittaa, jos vaikka sanoi jotain sellaista, jota säikähdin. Olin kuitenkin päättänyt uskoa häntä ja luottaa ja ajattelin hänen ymmärtävän, että minulla on vain joitain pelkoja, jotka ajan myötä menevät pois, jos vain luottamusta rakennetaan..
Aloimme seurustelemaan muutaman kuukauden tapailuvaiheen jälkeen, ja mies vaikutti olevan onnellinen, niin kuin minäkin olin. Kunnes meille tuli taas pieni väärinkäsitys, josta ei siis tullut riitaa, ainakaan minun mielestäni, mutta jota kuitenkin säikähdin, pelkäsin taas, että mies on samanlainen eräässä asiassa, kuin entiseni...Ensimmäisen kerran tuolloin mies uhkasi päättää suhteemme, kun hänen mielestään loukkaannun niin pienestä. Olimme ehtineet tuolloin seurustella vasta parisen viikkoa.
Emme eronneet ja tämä nyt on vain yksi pieni osa suhdettamme. Paljon on tapahtunut, ja tuo ei jäänyt viimeiseksi erouhkaukseksi.
Joka tapauksessa... Tunnen hirveää syyllisyyttä siitä, että en ole pystynyt alunperin luottamaan täysin mieheen ja siitä, että tartuin moniin asioihin, joita hän sanoi/teki. Ymmärrän, että siitä varmasti tuli hänellekkin epävarma olo...mutta nyt olen todella masentunut, sillä ajattelen, että minä olen pilannut kaiken tuolla..ajattelen, että on minun syytäni, että on halunnut minusta eroon (jo tuolloin), enkä ole rakastettava ihminen, vaan ihminen, jota ei vain voi jaksaa...
Tämä nyt on pintaraapaisu kaikesta, mutta syyllisyys on valtava. Onko kellään muulla, joka on aloittanut uuden suhteen narsistisen ihmisen jälkeen, ollut tälläisiä kokemuksia/tunteita...? Ja onko ymmärrettävää, että jos toinen sanoo olevansa rakastunut ja sitten väärinkäsityksen (joka johtui toki minun peloistani) vuoksi, onkin päättämässä suhdetta?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu