haittaako jos ei puhu paljon?

mitä on tuo suomalainen "jurnottaminen" monen kohdalla? Mun mielestä taustalla on jotain tunnemöykkyjä, mitä pitäis ko. tyypin käsitellä. Tai sitten on sukuja jotka ovat (puhumattomuuden lisäksi tai sen sijaan) tosi totisia, juuri kukaan ei hymyile. Jotain todella häikkää on mielestäni tällaisten taustalla.

Terapiaan koko perhe! Suosittelen, avautuu kaikki ajan kanssa. :)

Jatkan vielä: kirjoitti:

mitä on tuo suomalainen "jurnottaminen" monen kohdalla? Mun mielestä taustalla on jotain tunnemöykkyjä, mitä pitäis ko. tyypin käsitellä. Tai sitten on sukuja jotka ovat (puhumattomuuden lisäksi tai sen sijaan) tosi totisia, juuri kukaan ei hymyile. Jotain todella häikkää on mielestäni tällaisten taustalla.

Terapiaan koko perhe! Suosittelen, avautuu kaikki ajan kanssa. :)

jauhaa paskaa 24 tuntia vuorokaudessa,itse en puhu paljon mitään niin että i ihmiset joutuu kyselemään minulta asioita,ihmetyttää muutenkin kun ihmiset on alkanut puhua kuin papukaijat nykyään,mikä tämä villitys oikein on?puhuminen on rasittavaa ja myös semmoisen tyypin kuunteleminen on rasittavaa jolla ei ole mitään järkevää sanottavaa ja puhuu pelkkää p*****

kuka nyt jaksaa kirjoitti:

jauhaa paskaa 24 tuntia vuorokaudessa,itse en puhu paljon mitään niin että i ihmiset joutuu kyselemään minulta asioita,ihmetyttää muutenkin kun ihmiset on alkanut puhua kuin papukaijat nykyään,mikä tämä villitys oikein on?puhuminen on rasittavaa ja myös semmoisen tyypin kuunteleminen on rasittavaa jolla ei ole mitään järkevää sanottavaa ja puhuu pelkkää p*****

nyt toinen äärilaita, ei tietenkään niinkään. :D mutta ymmärrät kyllä asian oikein, jois vain haluat. Toisilla taipumusta puhumattomuuteen, toisilla ehkä vähän liikaakin puhumiseen toisinaan. Itse kuulun jälkimmäisiin, vaikka osaan kyllä olla välillä hiljaakin ja kuunnella toista.

Joskus taas ei tarvi puhua yhtikäs mitään. ;)

No toi on kirjoitti:

nyt toinen äärilaita, ei tietenkään niinkään. :D mutta ymmärrät kyllä asian oikein, jois vain haluat. Toisilla taipumusta puhumattomuuteen, toisilla ehkä vähän liikaakin puhumiseen toisinaan. Itse kuulun jälkimmäisiin, vaikka osaan kyllä olla välillä hiljaakin ja kuunnella toista.

Joskus taas ei tarvi puhua yhtikäs mitään. ;)

Eka olet sitä mieltä,että hiljaiset ihmiset on hoidon tarpeessa ja sitten se on sinusta ihan hyväksyttävää.

minäenymmärrä kirjoitti:

Eka olet sitä mieltä,että hiljaiset ihmiset on hoidon tarpeessa ja sitten se on sinusta ihan hyväksyttävää.

oli yksioikoinen analyysi, jos noin koit, mikä osoittaa ainoastaan sen, miten herkillä itse olet asian suhteen. Anteeksi, en halua olla tahditon.

ruumiinkieli kertoo aika paljon myöskin ja tunne,itse olen aika "autisti" en vain yksinkertaisesti jaksa puhua mistään ja ei tule mitään mieleen mistä pitäisi puhua ja kun ei tapahdu oikein elämässä eikä ole kavereitakaan/elämänkumppania, joita tapaisi usein

mä aattelin,että korvaa sen mitä en puhu olemalla hyvä.