Kaipaan häntä, juuri sitä naista, josta olen aina tykännyt. Olen huolissani hänestä. Kun saisin hänet omaksi, pois en päästäisi. Tietääkö hän, kuinka paljon rakastan...
naiselleni
avoimesti
14401
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
ton viestin perusteella, tässä ois yks P nainen , ei tietty osunu oikeeseen?
ei ole P
Toivottavasti saat naisesi. Avoimesti ja omaksesi.
Olen jotenkin raiteiltani tässä asiassa. En pääse hänestä yli mitenkään, hän vain tulee mieleeni. Jotenkin epämiesmäistä tämä meikän elämä tällä hetkellä.
En tiedä, mitä tarkoitat epämieheydellä. Kyllä miehelläkin on tunteet. Ja kyllä mieskin kaipaa hänelle tärkeää ihmistä. Pitkäänkin kuulemma. Toivottavasti asianne järjestyvät. Tiedän kyllä kokemuksesta, ettei se aina riitä, että on tunteita. Niitä kun pitäisi olla sillä toisellakin osapuolella. Toivottavasti sinun tapauksessasi on niin.
joo eipä tääläkään onneks tullu suotta juoksua. mieti vitun ääliö se on hiinä ja hiinä mihin päädyn.
No ei kai hän tiedä jos et kerro? Mitäs jos kertoisit saman tien hänelle IRL?
ovella käyny jo 4kertaa mies tietää.
Kerro se hänelle, senkin höntti :))
No olethan kertonut hänelle? Jos et niin kerro pikimmiten :)
"Tietääkö hän, kunka paljon rakastan..." näin ulkopuolisena voin ihan kertoa sulle, ettei "hän" tiedä, ellei ole meedio, ja vieläpä hyvä siinä, tai mikä parasta ajatustenlukija.
Vaikuttaa nimittäis siltä, ettet ole kertonut "hänelle"...
ei tuosta ota kukaan selvää kenelle!
Vinks vinks, niin jospa joku omis tänkin, kun ei näy omistuskirjotuksia olevan oikein runsaasti.
Minä taas olen ollut ONNETON siitä lähtien kun "päätin unohtaa hänet" ja muutin paikkakuntaa. Voi hitto niin se on, tajusin juuri, olen ollut koko ajan onneton, surullinen ehkä jopa masentunut. En vaan voi unohtaa häntä. Viimeksi hänen lähellään olin onnellinen ja siitä on todella monta vuotta. Toki tämä on täysin ja yksinomaan minun ongelmani, hän elelee varmasti onnellisena siellä kotipaikkakunnallaan.
Tässä joku aika taaksepäin sattumalta löysin netistä hänen kuvansa, missä hän seisoi vakavana pipo päässä ryhmän keskellä. Siinä hän katsoi kameraan vähän tuimasti niin että kulmakarvojen väliin jäi ryppy. Näkee että hänkin on vuosien mittaan pitänyt otsaa rypyssä, ei siihen muuten sellaista "huoliryppyä" olisi kehittynyt. Tekisi mieli suudella se ryppy pois ja suukotella ne kasvot hymyyn.
Miksi niin?