Yksi kokki vähemmän

Hain töitä hoitovapaan alkaessa päättyä. Viiden vuoden kokemuksesta huolimatta en saanut muuta tarjousta kuin että tarvittaessa ehkä voisimme kutsua töihin.

Yleensä "riitti" CV:n lähettäminen, pariin paikkaan kutsuttiin haastatteluun, että jos sattuisi tilanteet muuttumaan. Mutta aina lopputulema oli että töitä olisi "tarvittaessa" tai jos sattuu "tilanteet elämään" tai "jotain äkillistä tapahtumaan". Tiedot ja CV sentään otettiin talteen "kaiken varalta". Eipä ole tähän päivään mennessä eli noin puoleen vuoteen kuulunut yhdestäkään paikasta mitään vaikka työhistoriassa ei olisi pitänyt olla mitään vikaan. En ole edes ylipainoinen.

Kävi flaxi. Pääsin kuin pääsinkin teollisuuteen mukavaan naisten työhön. Tästä lähin keittelen vain omiksi tarpeiksi ainakin niin kauan kuin täällä saan olla. Kerrankin elämässä normaalit työajat. Tuntipalkka aika lailla sama mutta joka kuukausi tulee täysi tili ja ne kaksi mitä olen saanut ovat olleet jopa ihan prikulleen oikein. Työaikakin liukuva. Eipä ole enää ikävä kiireisiin ja kiliseviin keittiöhommiin. Pitäköön kattilansa oli kokeista pula tai ei.