Katselen yötaivasta. Hämärän leikki kasvoillani. Hiljaa vuodatan kyyneleitä. Et enää rakastanutkaan minua. Rakastuit johonkuhun toiseen. Ja minä kärsin siitä. Kärsin siitä nyt. Tänään. Ehkä huomennakin. Yksin olen nytkin. Kukaan ei kaipaa minua. Kukaan ei rakasta minua. Vaikka luulin niin. Enää en. Nyt tiedän. Et sinäkään.
Tummuva yö.
Kaipaus.
8141
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei minuakaan taida kukaan rakastaa, joten itse on pakko itseään yrittää rakastaa, että edes perustason itsetunto pysyisi yllä.
Mistä tiedät sen....ettei kukaan rakastaisi...? Niin, jos kukaan ei ole sanonut mitään sellaista sinulle viimeaikoina niin kyllä se pistää epäilyttämään...
Tuntuu, ettei jaksa enää koskaan toitottaa niitä sanoja, ei enää kenellekään...vaikka voisi halutakin mutta tuntuu jo liian vaikealta...
Kunhan pääset luontevassa tilanteessa sanomaan ne sanat, ne tulevat kuin itsestään.
Voi olla, mutta epäilen että luontevaa ei koskaan tule, ei ehkä sitä epäluontevaakaan :(
Mennäänkö kohta nukkumaan ja ajatellaan mukavia asioita ja kivoja ihmisiä niin saadaan rento uni.
Pois ikävä nyt, vai mitä...;)?
Kivoja ihmisiä on ollut ympärillä...ja vähemmän kivoja...mutta ne kivat on mielessäni :)
No hyvää yötä sittten.
Öitä kauniita, ja lämpimiä halauksia...