Luuk. 15:20
"Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi"
Tapahtuiko parannuksen armo pojassa jo silloin, kun hän tunsi tilansa (syntisyytensä ja syyllisyytensä) ja päätti palata isänsä luo ja tunnustaa tekonsa? Uskovaisena voimme ajatella, että Pyhä Henki teki pojassa työtään ja aiheutti muutoksen pojassa. Poika päätti parantaa elämänsä. Hän halusi tehdä parannuksen.
Isä näki jo kaukaa pojan ja näki, että poika oli tehnyt jo parannuksen ja armahti hänet.
Onko niin tämän kertomuksen nojalla, että parannus tapahtuukin yksin ollessa ja kahden kesken näkymättömän Jumalan edessä, eikä sitten sen jälkeen jonkun toisen ihmisen tai seurakunnan edessä? Ollaanko armahdettuja jo silloin, kun olemme tehneet parannuksen yksin Jumalan edessä, eikä vasta sitten kun olemme ihmisten ilmoilla.
Onko ratkaisevaa se hiljainen Pyhän Hengen työ ihmisen parannuksessa vai sen parannuksen julkituominen? Onko parannuksen julkituominen niin tärkeää, että ilman sitä ei parannuksen tehnyttä ihmistä voida armahtaa?
Tässä teille pohdittavaa!
terv. Ada
"Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi"
Tapahtuiko parannuksen armo pojassa jo silloin, kun hän tunsi tilansa (syntisyytensä ja syyllisyytensä) ja päätti palata isänsä luo ja tunnustaa tekonsa? Uskovaisena voimme ajatella, että Pyhä Henki teki pojassa työtään ja aiheutti muutoksen pojassa. Poika päätti parantaa elämänsä. Hän halusi tehdä parannuksen.
Isä näki jo kaukaa pojan ja näki, että poika oli tehnyt jo parannuksen ja armahti hänet.
Onko niin tämän kertomuksen nojalla, että parannus tapahtuukin yksin ollessa ja kahden kesken näkymättömän Jumalan edessä, eikä sitten sen jälkeen jonkun toisen ihmisen tai seurakunnan edessä? Ollaanko armahdettuja jo silloin, kun olemme tehneet parannuksen yksin Jumalan edessä, eikä vasta sitten kun olemme ihmisten ilmoilla.
Onko ratkaisevaa se hiljainen Pyhän Hengen työ ihmisen parannuksessa vai sen parannuksen julkituominen? Onko parannuksen julkituominen niin tärkeää, että ilman sitä ei parannuksen tehnyttä ihmistä voida armahtaa?
Tässä teille pohdittavaa!
terv. Ada
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onko lääkkeet loppunu? Vai minkä takia kirjoittelet tuollaista?
Se on niin kuin olet saanut mietrtimisessä ilmi,. Selitys sanoo harvemmin kukaan syntinsä tuntevä , tekee mitään päätöstä , kuin hän sanoo että ,minä nousen ja käyn
minun Isäni tykö ja sanon hänelle , anna anteeksi , olen tehnyt syntiä Taivasta vasttaa , ja sinun edessäs ,enkä enää ansaitse että pojaksesi kutsutaan , xilloin Isä sanoi Palvelijoillw tuokaa tääe nne parhat vatteet , ja pukekaa häet niihin , ja pankaa hänelle Sormus sormeensa ja ,pankaa kenkät hänen jalkoihinsa ..
Mutta tämä Nousija oli tehnyt päätöksen , ja lähti isänsä tykö , hänellä on kyllä leipää
ja minä kuolen täällä nälkää se tarkoitti etä silloin hän teki päätöksen .
Joku sanoi että Isä oli Taivaan isä , joten hän Armahti poikansa heti kun näki
hänet , ja Hänellä oli siihen mahdollisuus , ei kukaan tavallinen isä olisi saanut
poikaansa Taampana n äkyvii n ja tuntenut hänet . .
Tässä kohtaa oli Katuva kääntyminen .
Toinen asia oli parhaat vaatteet , Vanhurkauden vaatteet (parhaat vaatteet)
kolmas oli Sormus , jonka hgäbn antoi laittaa sormeen ( se oli siihen aikaan sel-
lainen sinetti jolla saatettiin ,käyttää kuin luottokorttia nykyisin ,
neljä: kenkät sen vaikutus oli kuin Pyhän Hengen vaikuttamaa halukuutta vaeltaa
Jumalan tiellä . Hänen sanansa opetuksen kuuliaisuudessa. .
viides. .Juhla ateria , kuvaa sitä Hengellisen nälän tyydytysta ja pelastrusta .
Joka tulee UUdesti syntymisen / uskon tulemiseen mukana .
.
Psykoosi
Psykoottisia oireita ovat:
Aistiharhat eli hallusinaatiot: Ihmisellä on aistimuksellisia, todeksi tulkittuja, kokemuksia, kuten ääniä tai näkyjä, joita muut eivät kuule tai näe. Aistiharhat ovat luonteeltaan psykoottisia vain, mikäli henkilöllä on vaikeuksia erottaa, mikä on totta ja mikä ei. Esimerkiksi stressitilanteessa tai nukahtamisvaiheessa voi ilmetä erilaisia aistikokemusten vääristymiä (illuusioita) tai harha-aistimuksia ilman, että ne ovat luonteeltaan psykoottisia, koska tällöin ihminen ymmärtää aistimuksensa vääristyneen luonteen. Psykoosissa olevalle ihmiselle aistiharhat ja harhaluulot ovat täyttä totta. Psykoottinen ihminen on tämän vuoksi usein sairaudentunnoton eli ei pidä itseään sairaana. Rajankäynti psykoottisina pidettyjen ja normaaleina pidettyjen jäykkien ja perusteettomien uskomusten välillä ei myöskään ole aina helppoa.
Harhaluulot eli deluusiot: Ihmisellä on perusteettomia, epärealistisia uskomuksia, jotka saattavat perustua havainnon tai kokemuksen väärään tulkintaan. Harhaluulot voivat olla vainoamisharhoja, suhteuttamisharhoja, suuruusharhaluuloja, mustasukkaisuusharhoja, eroottisia harhaluuloja tai somaattisia harhaluuloja. Ihminen saattaa vaikkapa uskoa olevansa poikkeuksellisen tärkeä henkilö, saattaa uskoa muiden voivan lukea hänen ajatuksiaan tai kokee aiheettomasti itseään vainottavan tai henkeään uhattavan. Ihminen saattaa tulkita virheellisesti toisten eleet tai kokee esimerkiksi lehtikirjoitusten täysin perusteetta viittaavan nimenomaisesti häneen itseensä.
Eriskummallinen puhe tai käytös: Psykoosidiagnoosin saamiseksi ei vaadita todellisuudentajun hämärtymistä, vaan henkilön käytös voidaan määritellä psykoottiseksi myös silloin, kun hänen puheensa tai käytöksensä vaikuttaa hyvin oudolta tai eriskummalliselta. Psykoottinen puhe on siinä määrin epäloogista, hajanaista tai seikkaperäistä ja yksityiskohtiin takertuvaa, että sen ymmärtäminen on kuulijalle erittäin vaikeaa tai mahdotonta.
Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Psykoosi