LänsiSavo 25.8.2014 : Pauliina Viitamies kirjoittaa:
SDP:n puheenjohtaja, valtiovarainministeri Rinne on nostanut keskusteluun aiheen, josta ei ole liikaa puhuttu, nimittäin yhden hengen taloudet. Lukumääräisesti tämä joukko on ollut kasvussa, mutta kyse ei suinkaan ole mistään yhtenäisestä ryhmästä, niin kuin ei muidenkaan väestöryhmien sisällä ole. Yksin asuminen on yhtä usein vapaaehtoinen valinta kuin pakon sanelema tilanne. Yhden maksajan taloudessa kaikki elämisen kiinteät kustannukset ovat kalliimmat kuin tilanteessa, jossa rahaa perheeseen tulee kahdesta lähteestä. Silloin, kun puoliso kuolee tai pariskunnalle tulee ero, voi yksittäisen ihmisen talous heilahtaa miinukselle pitkäksi aikaa. On oikein, että yhteiskunta tukee verotuksen keinoin lapsiperheitä ja etenkin yksinhuoltajaperheitä. Lapsiperheköyhyys on monisäikeinen ongelma, jonka vaikutukset voivat heijastua kasvavan lapsen koko loppuelämään. Tätä ongelmaa nykyinen hallitus haluaa pienentää palauttamalla lapsivähennyksen tuloverotuksen elementiksi. Yhtä hyvin on tartuttava konkreettisin verotuskeinoin pienituloisten yksinelävien tilanteeseen. Jatkuvat asumiseen ja autoiluun kohdistuvat hinnankorotukset eivät ole oikeudenmukaisia maassa, jossa asuminen on kallista joka tapauksessa ja jossa julkinen liikenne ei ole kaikille vaihtoehto. Monesti yksinelävä jää kaikkien yhteiskunnan tulonsiirtojen ulkopuolelle ja siksi kokevat asemansa epäoikeudenmukaiseksi osallistuessaan kuitenkin veronmaksajana kaikkien muiden tarvitsemien palveluverkostojen, kuten päiväkotien ja koulujen ylläpitämiseen. Kaikkien julkisten palveluiden, myös liikunta, kulttuuri, kirjasto ja terveyspalveluiden säilyttäminen laadukkaina, antaa korkeasti verotetuille yhden hengentalouksille tasa-arvoisen motiivin olla osana yhteiskunnan rakennusverkostoa. Myös yksineläjä muodostaa perheen ja siksi hänenkin hyvinvoinnista on jaksettava kantaa huolta.
SDP:n puheenjohtaja, valtiovarainministeri Rinne on nostanut keskusteluun aiheen, josta ei ole liikaa puhuttu, nimittäin yhden hengen taloudet. Lukumääräisesti tämä joukko on ollut kasvussa, mutta kyse ei suinkaan ole mistään yhtenäisestä ryhmästä, niin kuin ei muidenkaan väestöryhmien sisällä ole. Yksin asuminen on yhtä usein vapaaehtoinen valinta kuin pakon sanelema tilanne. Yhden maksajan taloudessa kaikki elämisen kiinteät kustannukset ovat kalliimmat kuin tilanteessa, jossa rahaa perheeseen tulee kahdesta lähteestä. Silloin, kun puoliso kuolee tai pariskunnalle tulee ero, voi yksittäisen ihmisen talous heilahtaa miinukselle pitkäksi aikaa. On oikein, että yhteiskunta tukee verotuksen keinoin lapsiperheitä ja etenkin yksinhuoltajaperheitä. Lapsiperheköyhyys on monisäikeinen ongelma, jonka vaikutukset voivat heijastua kasvavan lapsen koko loppuelämään. Tätä ongelmaa nykyinen hallitus haluaa pienentää palauttamalla lapsivähennyksen tuloverotuksen elementiksi. Yhtä hyvin on tartuttava konkreettisin verotuskeinoin pienituloisten yksinelävien tilanteeseen. Jatkuvat asumiseen ja autoiluun kohdistuvat hinnankorotukset eivät ole oikeudenmukaisia maassa, jossa asuminen on kallista joka tapauksessa ja jossa julkinen liikenne ei ole kaikille vaihtoehto. Monesti yksinelävä jää kaikkien yhteiskunnan tulonsiirtojen ulkopuolelle ja siksi kokevat asemansa epäoikeudenmukaiseksi osallistuessaan kuitenkin veronmaksajana kaikkien muiden tarvitsemien palveluverkostojen, kuten päiväkotien ja koulujen ylläpitämiseen. Kaikkien julkisten palveluiden, myös liikunta, kulttuuri, kirjasto ja terveyspalveluiden säilyttäminen laadukkaina, antaa korkeasti verotetuille yhden hengentalouksille tasa-arvoisen motiivin olla osana yhteiskunnan rakennusverkostoa. Myös yksineläjä muodostaa perheen ja siksi hänenkin hyvinvoinnista on jaksettava kantaa huolta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.