Mitä tehdä jos...?

Sinä tarvitset ne lääkkeet, hyvä sinunkin on herätä tähän päivään että loputtomasti et pääse niitä välttelemään.

Minä sanoisin, etten ole mönhiä syönyt ja töitä olen tehnyt. Ei ole pakko syödä lääkkeitä. Sinulla on siihen itsemääräämisoikeus.

Tilanteesi on tuttu monelle psykiatrisessa maailmassa pyörivälle, omasta tahdostaan menneelle tai tahtomattaan joutuneelle.

Ensimmäinen asia mikä on sinun on ymmärrettävä on, että niin sanottu kaksisuuntainen mielialahäiriö tai bipolaarinen häiriö "bipo" ei ole sairaus vaan kuvaus käytökselle/reaktiolle. Toiseksi, että mikään aine ei paranna sinussa mitään, koska mitään ko. sairautta ei ole olemassakaan lääketieteellisesti. Jos sinulla on jotakin oireita, joiden et usko johtuvan psyykkisestä voinnistasi on ehkä syytä hakeutua oikealle lääkärille tutkimuksiin. "Kaksisuuntaisen mielialahäiriön"-kaltaisia mielialan vaihteluja voi aiheuttaa oikea sairaus, kuten ehkä tunnetuimpana kilpirauhasongelmat. Jos kyse on jostain selvästi elämään liittyvästä tapahtumasta ja siitä johtuvasta ees taas liikkeestä fiiliksissä siinä ei ole mitään sairautta vaan elämän asiat on syytä selvittää vaikkapa psykoterapeuttia tai vastaavaa apuna käyttäen, jos omat voimat eivät riitä niistä itse selviämiseen.

Sitten varsinaiseen asiaasi. Oletko yrittänyt ehdottaa, että "hoito"kontaktisi lopetettaisiin, koska voit niin hyvin? Sinun ei tarvitsisi kertoa, että et käytä aineita. Ajatukseni oln, että kun olet päässyt eroon järjestelmästä olisit vapaa menemään niin kuin parhaaksi näet eikä systeemi enää kyttäisi käytätkö aineita. Psykiatrisessa järjestelmässä on valitettavasti monesti valehdeltava, jotta voi saavuttaa niitä asioita joita haluaa ja toisaalta välttää niitä mitä ei halua. Valehteleminen on keskeinen osa niin "hoitavan" osapuolen kuin potilaankin keskenäistä kanssakäymistä. Kuten olet huomannut se on psykiatriseen järjestelmään sisään rakennettuna. On pakko valehdella, jotta voi välttää tottelemattomuudesta mahdollisesti seuraavan rangaistuksen.

"Viiteen vuoteen siis en neuroleptiä ole suuhuni pistänyt ja psyk.polilla joukolla kiittävät itseään kuinka hyvä esimerkki olen onnistuneesta LÄÄKEhoidosta."

:) Joka kerta, kun näistä kuulee, ja kuulen usein, ovat ne yhtä huvittavia tapauksia. Psykiatrian parhaat hoitotulokset ovat henkilöt, jotka ovat kieltäytyneet tai lopettaneet "hoidon". Psykiatrian uhrien joukoissa on sanontakin, että psykiatriassa parantuminen alkaa siitä, kun hoitotottelevaisuus loppuu. "Hoitovastaiset" voivat usein "hoitomyönteisiä" paremmin, mutta heitä ei järjestelmä kuule, sillä "hoitovastaiset" ovat palanneet töihin ja muun väestön joukkoon.

En ole varma näkevätkö lääketieteen puolella sinun psykiatrian puolen tietoja. Voi olla, että eivät saa tietää asiasta ollenkaan. Jos kuitenkin jostain näkevät ja saavat tietää sekä alkavat asiaa jotenkin vahtimaan niin kannattaa ehkä varmuuden vuoksi ottaa mukaan sairaalaan jokin vanha lääkepullo, jossa pillereitä. Sanot, että ovat mukana ja otat oman aikataulusi mukaisesti. Et tietenkään ota mitään. Voit tarvittaessa etsiä oikeiden pillereiden sekaan muutaman piparminttukarkin karkkikaupasta tai vastaavia niin mennee täydestä. Jos sinulla ei ole noita pillereitä nyt niin ilmeisesti sinulla on kuitenkin reseptit? Saattaa olla kulissien vuoksi fiksua ehkä nostaa yksi resepti rekvisiitaksi. Oletko nostanut kaikki pillerit näiden 5 vuoden aikana? Se on sääli, että joutuu teollisuutta tukemaan ja suomalaisten verorahoja tuhlaamaan, kun järjestelmä on niin älytön.

Tärkeää! Huomioi kuitenkin, että leikkauksen (nukutuksen jne.) kannalta voi olla merkitystä käyttämilläsi aineilla, joten turvallisuussyistä saattaa olla väärti kertoa ainakin jossain määrin. Sen joudut selvittämään ja arvioimaan itse. Onnea leikkaukseen ja pikaista paranemista!