Olen huomannut itseenitutustumisprosessissani että tulistun ihan älyttömästi joistain asioista. Iloitsen kun pieni lapsi, rakastan täysillä ja näytän tunteeni mutta kun suutun niin tulistun sekunnin murto-osassa. Lepyn hetkessä. Tämä kaikki on vielä melko uutta tai ainakin uutta on se että ymmärrän että ehkä mulla onkin sellainen tempperamentti että siksi olen tällainen. Läheiset vaan joutuu tulilinjalle niin hyvässä kuin pahassa. Väkivaltainen en ole. Kirjoitan jotta saisin oivalluksia miten "hallita" haitallista käyttäytymistä joka johtuu nopeasta ja tulisesta reagointitavastani. Itselle ei niin ongelma mutta läheiset ihmettelee miksi niin kovin suutuin vaikka ite ei tunnu siltä. Koen myös olevani äärimmäisen kärsimätön joissain tilanteissa.
Tempperamentti
Ruth-83
4177
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kysymys numero 1: Meneekö hermo hammastahnan väärinpuristamisesta, jostakin ihmisen kommentista liittyen itseesi vai jostakin muusta?
Kysyn ihan yleisellä tasolla, koska yleensä asiat johtuvat jostakin, ts ihminen elää jonkinlaisessa vuorovaikutussuhteessa ympäristönsä kanssa.
Johtuuko käytös ärsyyntymisestä vai onko se jokin ahdistumisen purkaus, jota et pysty käsittelemään?
Jos jotakin muuta kuin mielenterveyttä vakavasti uhkaavaa puhumattomuutta yms, niin laske vain kymmeneen. Mene vähäksi aikaa hengittämään ulos.
En kuvaisi sitä ihan hermojen menettämiseksikään. Ainakaan aina. Vaan reagoin asioihin vaan ihan älyttömän tulisesti, näpäytän ja tulistun mutta minun osaltani se jää siihen, sitten olen rauhallinen. Reagoin niin nopeasti etten itsekkään ehdi tajuta. Mutta jotta pystyn alkaa hallitsemaan käytöstäni niin täytyy ymmärtää sitä ensin. Siks kirjotin tänne josko tälläisessa tilanteessa/kehitysvaiheessa tms olisi joku muukin tai olisi ollut joskus aikaisemmmin.
Ja aiheet joista tulistun on arkipäivän asioihin liittyviä. Ei kaikki, jotkut. Lähinnä vuorovaikutuksessa jonkun kanssa. Haluan olla oma itseni mutten anna itselleni lupaa tietenkään ihan mahdottomuuksiin. Siks kirjotan tänne et saisin vähän selkoo tähän.
Ihmisillä on erilainen temperamentti jo syntymästään saakka. Tämän jälkeen kasvuympäristö (vanhemmat ja muut vuorovaikutussuhteet) muokkaavat tätä. Huonoa käytöstä ei voi perustella temperamentilla! Tempperamenttinen ihminenkin voi opetella käytöstapoja. Mutta itse temperamenttia voi opetella hillitsemään ja iän myötä ihmiset monesti muutoinkin rauhoittuvat. Itse ajattelen kuitenkin, että on kiva että on erilaisia ihmisiä ja omaa persoonallisuuttaan ei kannata hukata muokkaamalla sitä liiaksi. Toisten huomiioonottaminen ei myöskään liity temperamenttiin ja empatiakykyäkin voi harjoitella aikuisena.
ei kai sulje pois hyviä tapoja ja aina voi opetella oman itsensä hallintaa. Itsensä hillintää pystyy kyllä opettelemaan, ei kannata liiaksi kuormittaa läheisiä.