Hei. Mua on viime kuukausina masentanut ja syön venlafaxia. Mulla on rakastava ja ymmärtäväinen avopuoliso, työkokeilupaikka siivous ja kahvilapuolella ja kaksi suloista kania. Siis ihan ok päältäpäin. Olen vielä käynyt psykologilla ja diagnoosina on epävakaa persoona, keskivaikea masennus ja adhd piirteitä. Ajattelin ehkä vielä opiskella jotain. Mulla on paha tapa viillellä ranteita vieläkin, vaik muitakin keinoja ahdistukseen on. Oon 25v nainen.
Mun iskä ei välitä musta eikä tue ja äidin kaa on jotkut välit. Sain impulsiivisuuttani ekasta palkkatukityöstä potkut 2kk jälkeen kun vähän kiroilin vielä päiväkodissa. Nyt oon kelan rahoilla työkokeilus ja oon viihtynyt. Toinen sisko ei edes ole mun facebook kaveri ja nuorinkaan ei paljon pidä yhteyttä. Asunto on hieno ja tilava ja edullinen vuokra ja rahaa on ruokaan ja laskuihin.
Oon pilannut pikavipeillä kohta luotto tiedot ja perinnässä tai sinne menossa on monia vippilaskuja. Shoppailu on pakkomielle ja siitä saa hyvän mielen. Syön yksipuolisesti ja epäsäännöllisesti ja vissiin liian vähän joten jotain syömishäiriötä on liikenteessä.
Mua on aikoinaan koulukiusattu alaasteella, iskä on ollut alkoholin suurkuluttaja ja joskus väkivaltainen. Olen kantanut vastuuta jo varhain kodista ja sisaruksista. Äiti toki on auttanut ja ollut läsnä. Olen vaikeuksien kautta päässyt yo ja on mulla yksi ammattitutkinto perhepäivähoitaja. Mulla on myös lievä lukivaikeus. Koulut ja työelämä ei ole ollut helppoa mulle. Nykyään ahdistun läskeistä ja välillä tekee mieili ahmia ja oksentaa ja olen siis normaali painoinen eli sitä ei huomaa helposti.
Yksi huono itsemurhayritys oli kun vedin ranteen verille mutta ambulanssi ja tikkaus pelasti mut. Mulla ei ole oikein kavereita kihlattuni lisäksi yksi josta ei aina kuul mitään ja hän kärsii itsekin mielenterveys ongelmista. Hoidan kodin ja työkokeilun mut oon välillä tosi väsynyt ja mikään ei kiinnosta. Suihkuun meen kun on pakko ja kanit ruokin. Tää on vaan suoritettamista päiväst toiseen. Ruoka ei oikein maistu ja oon liian lihava.
Sekavaa tekstiä. Joskus saan raivareita ja itken. Välillä haluan laihtua pieneksi ja nähdä verta viiltäessä. Kotona en saa käydä iskän takia, joka aina haukkuu mua. Haluan lapsia mut oon niin hajalla. Välillä haluan kuolla. En jaksa paperisotaa, häpeää omasta kehosta, velkoja ja muuta. :( Auttakaa mua. ;(
Mun iskä ei välitä musta eikä tue ja äidin kaa on jotkut välit. Sain impulsiivisuuttani ekasta palkkatukityöstä potkut 2kk jälkeen kun vähän kiroilin vielä päiväkodissa. Nyt oon kelan rahoilla työkokeilus ja oon viihtynyt. Toinen sisko ei edes ole mun facebook kaveri ja nuorinkaan ei paljon pidä yhteyttä. Asunto on hieno ja tilava ja edullinen vuokra ja rahaa on ruokaan ja laskuihin.
Oon pilannut pikavipeillä kohta luotto tiedot ja perinnässä tai sinne menossa on monia vippilaskuja. Shoppailu on pakkomielle ja siitä saa hyvän mielen. Syön yksipuolisesti ja epäsäännöllisesti ja vissiin liian vähän joten jotain syömishäiriötä on liikenteessä.
Mua on aikoinaan koulukiusattu alaasteella, iskä on ollut alkoholin suurkuluttaja ja joskus väkivaltainen. Olen kantanut vastuuta jo varhain kodista ja sisaruksista. Äiti toki on auttanut ja ollut läsnä. Olen vaikeuksien kautta päässyt yo ja on mulla yksi ammattitutkinto perhepäivähoitaja. Mulla on myös lievä lukivaikeus. Koulut ja työelämä ei ole ollut helppoa mulle. Nykyään ahdistun läskeistä ja välillä tekee mieili ahmia ja oksentaa ja olen siis normaali painoinen eli sitä ei huomaa helposti.
Yksi huono itsemurhayritys oli kun vedin ranteen verille mutta ambulanssi ja tikkaus pelasti mut. Mulla ei ole oikein kavereita kihlattuni lisäksi yksi josta ei aina kuul mitään ja hän kärsii itsekin mielenterveys ongelmista. Hoidan kodin ja työkokeilun mut oon välillä tosi väsynyt ja mikään ei kiinnosta. Suihkuun meen kun on pakko ja kanit ruokin. Tää on vaan suoritettamista päiväst toiseen. Ruoka ei oikein maistu ja oon liian lihava.
Sekavaa tekstiä. Joskus saan raivareita ja itken. Välillä haluan laihtua pieneksi ja nähdä verta viiltäessä. Kotona en saa käydä iskän takia, joka aina haukkuu mua. Haluan lapsia mut oon niin hajalla. Välillä haluan kuolla. En jaksa paperisotaa, häpeää omasta kehosta, velkoja ja muuta. :( Auttakaa mua. ;(
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kirjoittele ja jatka päivä kerraallaan. Elämä on tässä ja nyt. Hyvä että pidät työstäsi. Jos pidät shoppailusta, niin ravaa kirppareita: siellä ei sorru liian kalliisiin ostoksiin. Auttaisko lliikunta ym. harrastus?