Henkilökohtainen avustaja

Hei!

Olen kerran ollut henkilökohtaisena avustajana, määrä-aikaisessa työsuhteessa. En pitänyt työstä ollenkaan. Olet toisen kotona, usein sekä avustettavasi sekä hänen perheensä pompoteltavana. Perheen sisäiset ristiriidat ja ongelmat saat tuntea nahoissasi. Työnkuva usein epäselvä. Hyviäkin paikkoja varmasti löytyy, mutta uskon, että suurin osa paikoista on mol:in sivuilla syystä. Usein samat työnantajat hakevat avustajia vuodesta toiseen. Paikkoja on paljon auki, koska monikaan ei kestä työssä kauaa. Työ voi olla sekä fyysisesti että varsinkin henkisesti erittäin raskasta. Tämä siis vain oma mielipiteeni, varmasti parempiakin kokemuksia löytyy muilta. Sitä työtä en ottaisi vastaan kuin pakon edessä.

Usein avustettavalla (jonka pitäisi toimia työnantajana) ei ole mitään käsitystä mm. siitä, mitä merkitsee olla työnantaja. Usein ihan normaalit käytöstavatkin voivat olla hakusessa esim. avustajalle ei tarvitse huutaa, heitellä tavaroilla, soitella jatkuvasti työajan ulkopuolella kotiin ym. Sellaisen ihmisen kanssa on äärimmäisen vaikea selvittää monimutkaisempiakaan, yhdessä sovittavia asioita, jos yksinkertaisetkin asiat tuottavat tuskaa.

No kun yksinkertaisesti työnantajuus EI SOVI vammaisille henkilöille! Ihan niinkuin avustaja olisi henkilö, joka toimii roskakorina, jonka tulisi kestää kaikki!!!

"Usein ihan normaalit käytöstavatkin voivat olla hakusessa esim. avustajalle ei tarvitse huutaa, heitellä tavaroilla, soitella jatkuvasti työajan ulkopuolella kotiin ym."

Sen on tehnyt tämä uusi vammaispalvelu laki!

Tälläinen käytös johtunee usein paniikista, turhautumisesta ja hermostumisesta, kun ihminen menettää kyvyn toimia itse ja joutuu täysin muiden avun varaan.Mikäli avustettavalla ei ole edes mitään, eikä ketään muuta jolle purkaa ahdistustaan.Hän saattaa olla syrjäytynyt ja yksinäinen.
Tälläinen avustettava saattaa joskus purkaa kaiken turhautuneisuutensa ja ahdistuksensa siihen yhteen ainoaan henkilöön, jonka kanssa joutuvat eniten olemaan tekemisissä.

Jos joudut täysin muiden avun varaan.Ei tälläiseen tilanteeseen ole ehkä helppoa sopeutua kovin äkkiä.Se on tietyllä tavalla pelottavaa ja hyvin ahdistava tilanne.
Tälläisen onnettoman tilanteen voi jokainen avustettavakin miettiä omalle kohdalleen.Miten silloin toimisit, jaksaisitko olla aina kaikille korrekti ja ystävällinen?

Tietysti avustettavien(avuttomien) pitäisi muistaa, ettei avustaja ei ole mikään ihmeidentekijä, eikä ajatustenlukija.Eikä etenkään terapeutti, johon puretaan kaikki avuttomuuden aiheuttama, raivo ja ahdistus.Avustaja on vain töissä ja näin hänen työstään tulee jo liian haastavaa, mikäli joutuu agressiivisten purkausten kohteeksi.Vain psykiatrisissa hoitolaitoksissa, vaikeimpine tapausten kanssa työskentelevät tietävät varautua tälläisiinkin tilanteisiin.Avustajien työssä tälläistä ei pitäisi joutua sietämään.Eikä avustamaan psyykkisesti sairaita ja sen vuoksi mahdollisesti työntekijälle siksi vaarallisia henkilöitä.

Jokainen avustaja kuitenkin(toivottavasti) yrittää parhaansa, vaikka kaikki ei aina ihan nappiin onnistuisikaan.
Tälläinen käytös ei ole kuitenkaan avustettavalta asiakkaalta asiallista, vaikka avustaja jotenkin hölmöilisikin.Jos näin on ja siitä aiheutuu ongelmia ja vahinkoja.Sekin on aina mahdollista.Silloin kannattaa ottaa yhteyttä hänen työnantajaansa ja antaa palvelun toimimattomuudesta palautetta.

Jos oma jaksaminen avustettavana alkaa ottamaan liian koville.
Kannattaisi hakeutua terapeutin puheille ja etsiä purkautumiskohde muualta kuin tilanteeseen syyttömästä avustajasta.
Hyvä muistaa, että asioista ja ongelmistaan voi avautua myös asiallisesti.
Ongelmia voi koettaa parantaa keskustellen asiallisesi, eikä räyhäämällä.

Kyllä jotkut avustettavat osaavat olla asiallisia työnantajiakin.Erittäin asiatonta, mahdolliselta avustajaltakin yleistää näin kaikkia avustettavia.
Ettei työnantajuus sopisi vammaisille henkilöille.Vammaisia avustettaviahan on niin monenlaisia.Kuten ilmeisesti, teitä avustajiakin.

Fiksu kirjotus, mutta turha sanoa asiattomaksi, jos AVUSTAJANA TOIMIVANA henkilönä tietää millasta se niiden työnantajuus on (LAAJAN KOKEMUKSEN PERUSTEELLA)

Juu on se jännä juttu, että suurin osa avustettavista ON huonosti käyttäytyviä. Mennyt ns. nuppiin se valta. On asiallisiakin työnantajia (itsellänikin ollut) mutta PAKKO YLEISTÄÄ, koska se on niin yleistä se huono käytös yms.

Kysymys kuuluukin, että miksi? Miksi tosiaan purkaa kaikki paha olo ja alistaa avustajaansa, joka on AUTTAMASSA ja koko ajan korostaa sitä työnantajuuttaan... ja tyyliin " voit tehdä jotain palkkas eteen..." sillon kun on huhkinut koko päivän... tuntuu niin inhottavalta. Joo ja koko ajan käytös on sen mukaista niinkuin maksaisi itse avustajan palkan. Joo ja just jos ei esim. omalla ajallaan juoksekkaan heti paikalle, niin saa potkut. Niinkuin olisi aina käytettävissä oleva palvelija, ja huom. MITÄÄN HÄTÄÄ EI OLE. (jos olisi hätä, niin menisin kyllä omalla ajallakin)

Joo ja enköhän mä ole ole avustajana jo nähnyt tämän homman ja tiedän millasta se on. Ja voin kertoa että PALJON kestän ja nielen, mutta joskus rajansa kaikella.

Todella mielelläni avustan sellaista henkilöä, joka apua tarvitsee.

¤¤ Pitäs olla niinkuin ihminen ihmiselle. Avustettavat onko vaikeeta? ¤¤

Vammaisten henkilöiden pitäisi olla vain avustettavia ja meidän avustajien avustajia. Työnantajuus kunnille. Silloin ei olisi mm. samoilla avustettavilla useita epäselviä irtisanomisia (useita avustajia irtisanottu, kun ei ole mennyt just mielen mukaan) Jonkun näköinen valvontakin ehkä riittäisi.

Ei oo avustajilla kuule kivaa joka päivä olla varpaisillaan, että mikähän kohtaus avustettavalle nyt tulee, osaanko olla mieliksi, saanko potkut aiheettomasti...

Yksi asia mikä häiritsee näissä työnantajissa:

Valehtelu hakutilanteessa. HYVIN YLEISTÄ.

"Valitsin jo toisen..." ja sitten haku jatkuu vielä kuukaus tolkulla

Ja sitten hyvin yleistä on, että ei vastata yhtään mitään hakijalle. Edes mitään valhetta.

Työnantajat ei valehtele, vaan kertoo rehellisesti, että ei löytynyt sopivaa, vaan haku jatkuu. Rehellisyys ei tod. ketään satuta.

Toi on kaikki sitä "nuppiin menoa" ja huonoa käytöstä väitän. Ja sitä, että työnantajuus ei sovi.

Minulla puolestani on 20 vuoden kokemus työnantajana toimimisesta ja yli 40 vuoden kokemus vaikeavammaisena ihmisenä elämisestä.

"Avustaja" toit mielestäni aika hyvin esille sen, mikä tässä hk-avustajajärjestelmässä on vikana:

Monen vammattoman ihmisen on vaikea sietää sitä, että vammainen henkilö toimii heidän työnantajanaan ja määrittelee työtehtävät. Kirjoitat, että "pitäis olla niin kuin ihminen ihmiselle", mutta lähtökohtaisesti minulla on työnjohto-oikeus ja sen mukanaan tuomat velvollisuudet, suhteemme ei siis ole tasavertainen. Enkä tarkoita tällä sitä, että haukkuisin, saati alistaisin avustajia, päinvastoin. Minusta se, että työsuhteen rajat on määritelty on molempien etu.
Työajan ulkopuolella olen muutaman kerran laittanut työntekijöilleni tekstiviestin. Tavallisesti silloin kun olen itse joutunut sairaalaan. Ihmettelen, miksi suostut lähtemään töihin työajan ulkopuolella?
Kerroit myös valehtelusta hakutilanteissa. Viimeksi hakiessani avustajaa kokopäivätyöhön sain yli 50 vastausta, joista haastattelin neljää henkilöä. Kaikille, jotka olivat ilmoittaneet sähköpostiosoitteensa laitoin viestin, kun paikka oli täytetty. Niille, jotka olivat antaneet vain puhelinnumeronsa en vastannut mitään, koska soittokierros olisi vienyt aikaa ja rahaa. Valitettavasti osalla hakijoista myöskään sähköpostiosoite ei toiminut. Vastaamatta jättäminen ei minusta ole valehtelua. Jos niin on, niin minullekin on silloin valehdellut aika moni työnantaja.

Työnantaja: Työnjohto-oikeus ei todellakaan edellytä hierarkista suhdetta yksilöiden välille. Toki työnantajan ja työntekijän roolit ovat ERILAISET, mutta ihmisinä he ovat kuitenkin täyisin tasavertaisia Olet väärässä myös siinä, että avustajille olisi yleisesti jokin kunnia kysymys ottaa vastaan avustettavan rooli työnantajana. Kyse ei ole mistään kunniasta vaan molemminpuolisesta arvostuksesta ja jokaisen ihmisarvon muistamisesta!

Helppo saada . Eri asia haluaako jatkaa työssä. Sanottiin suoraan hypit vaikka tasajalkaa jos käsken niin.